Timo Sa­vu­nen

UU­TIS­LUOT­SI

Mar­ras­kuun lon­ke­ron­har­mais­ta päi­vis­tä ja hii­len­mus­tis­ta öis­tä on on­nek­si pääs­ty koh­ti val­ke­aa jou­lua. Ajo­tur­val­li­suus on sil­ti ko­e­tuk­sel­la, ja ti­lan­net­ta ei hel­po­ta se, et­tä lu­mi­penk­ko­jen ja pei­li­jään li­säk­si on tien pääl­lä va­rot­ta­va myös ne­li­jal­kai­sia.

Hir­vet siir­ty­vät lai­du­na­lu­eil­taan tal­vek­si si­sä­maa­han päin ja val­ko­hän­tä­peu­rat ovat ak­tii­vi­sia lu­mi­ke­lis­tä huo­li­mat­ta. Ja sit­ten ovat vie­lä met­sä­kau­riit ja yhä yleis­ty­vät kuu­si­peu­rat, jois­ta mo­lem­mat la­jit ele­le­vät ai­van asu­tuk­sen, ja sa­mal­la myös tei­den tun­tu­mas­sa.

Yk­si pai­kal­lis­ten riis­tan­hoi­to­yh­dis­tys­ten teh­tä­vis­tä on po­lii­sil­le an­net­ta­va suur­riis­ta­vir­ka-apu eli SRVA.

– Jos käy niin ikä­väs­ti, et­tä au­toi­li­ja osuu hir­vie­läi­meen, suur­pe­toon tai vil­li­si­kaan niin sii­tä tu­lee ai­na il­moit­taa hä­tä­kes­kuk­seen, vaik­ka kon­tak­ti oli­si vä­häi­nen­kin, muis­tut­taa Po­rin riis­tan­hoi­to­yh­dis­tyk­sen toi­min­na­noh­jaa­ja Mik­ko Jo­ki­nen.

– Ti­lan­teet ovat yk­si­löl­li­siä, jos­kus pie­ni­kin osu­ma voi ai­heut­taa eläi­mel­le ikä­vän vam­man, Jo­ki­nen jat­kaa.

Kun hä­tä­kes­kus saa il­moi­tuk­sen, se vä­lit­tää sen po­lii­sil­le, joka puo­les­taan kon­tak­toi sen alu­een suur­riis­ta­vir­ka-avun yh­teys­hen­ki­löä, mis­sä ko­la­ri on sat­tu­nut. Ti­lan­net­ta hoi­ta­maan me­nee siis pai­kal­li­sia met­säs­tä­jiä, joil­la on pai­kal­lis­tun­te­mus ja -tie­tä­mys sekä osaa­mi­nen mah­dol­li­seen eläi­men jäl­jit­tä­mi­seen ja lo­pet­ta­mi­seen.

– SRVA toi­mii ym­pä­ri vuo­ro­kau­den vuo­den jo­kai­se­na päi­vä­nä. On sit­ten jou­lu tai ju­han­nus, niin va­paa­eh­toi­set SRVA-toi­mi­jat pyr­ki­vät ta­voit­ta­maan ja sel­vit­tä­mään ko­la­ris­sa ol­leen eläi­men kun­non. Jos­kus eläi­met sel­vi­ä­vät säi­käh­dyk­sel­lä tai pie­nin vam­moin ta­pah­tu­nees­ta. Pa­hoin louk­kaan­tu­neen eläi­men kär­si­myk­set kui­ten­kin py­ri­tään lo­pet­ta­maan niin no­pe­as­ti kuin mah­dol­lis­ta, Mik­ko Jo­ki­nen va­kuut­taa.

Val­ta­o­sa on­net­to­muuk­sis­ta ta­pah­tuu val­ko­hän­tä­peu­ro­jen tai met­sä­kau­rii­den kans­sa. Täl­löin yleen­sä väl­ty­tään hen­ki­lö­va­hin­goil­ta, mut­ta ajo­neu­vo­vau­ri­ot ovat ylei­siä. Jos alu­eit­tain tar­kas­tel­laan niin Po­ris­sa Män­ty­luo­don­tiel­lä ja Re­po­saa­ren suun­nal­la sat­tuu hy­vin pal­jon met­sä­kau­ris­ko­la­rei­ta, kun taas val­ko­hän­tä­peu­ro­jen suh­teen ris­ki­alt­tiim­pia ovat Söör­mar­kun ja Me­ri­kar­vi­an sekä myös Söör­mar­kun ja Po­mar­kun vä­li­set tie­a­lu­eet. Nämä vä­lit ovat myös hir­vi­ko­la­ri­alt­tii­ta sa­moin kuin Tam­pe­reen­tie Kul­laal­ta itään päin.

Mut­ta on hyvä pi­tää mie­les­sä, et­tä mikä ta­han­sa hir­vie­läin saat­taa hy­pä­tä au­ton eteen hy­vin odot­ta­mat­to­mas­sa­kin pai­kas­sa.

Omal­ta osal­taan hir­vie­läi­miä lait­taa liik­keel­le myös käyn­nis­sä ole­va met­säs­tys. Se ajoit­tuu useim­mi­ten vii­kon­lop­pui­hin ja päi­vä­ai­kaan, mut­ta mo­nes­ti var­sin­kin päi­vän mit­taan liik­keel­lä ol­leet hir­vet siir­ty­vät il­lal­la hä­mä­rän tul­len ta­kai­sin luon­tai­sil­le le­po­pai­koil­leen. Ja kyl­lä päi­vi­sin­kin pi­tää ol­la tark­ka­na, var­sin­kin, jos tien pos­kes­sa nä­kyy orans­si­a­sui­sia met­säs­tä­jiä. Täl­löin kan­nat­taa au­to­maat­ti­ses­ti vä­hen­tää no­peut­ta, sil­lä tiel­le saat­taa hir­ven tai peu­ran li­säk­si sän­nä­tä vaik­ka­pa ma­ta­la mäy­rä­koi­ra.

Mik­ko Jo­ki­sel­ta löy­tyy myö­tä­tun­toa au­toi­li­joi­ta koh­taan, vaik­ka toi­voo­kin hei­dän muis­ta­van on­net­to­muus­het­kel­lä muu­ta­man olen­nai­sen asi­an.

– Eläi­meen tör­mää­mi­nen on ai­na ikä­vä asia ja se voi joil­le­kin ol­la suu­ri jär­ky­tys, mikä vai­kut­taa toi­min­ta- ja ha­vain­noin­ti­ky­kyyn. On kui­ten­kin hy­vin tär­ke­ää, et­tä ne ha­vain­not, jot­ka an­ne­taan ovat oi­kei­ta, ja esi­mer­kik­si on­net­to­muus­pai­kan mer­kin­tä vaik­ka­pa au­raus­merk­kiin si­do­tul­la muo­vi­pus­sil­la hel­pot­taa ja no­peut­taa jat­ko­toi­mia mer­kit­tä­väs­ti.

Hel­pon ate­ri­an toi­vos­sa ole­vil­le Jo­ki­sel­la sen si­jaan on huo­no­ja uu­ti­sia.

– On­net­to­muu­des­sa me­neh­ty­neet eläi­met ovat riis­tan­hoi­to­yh­dis­tys­ten omai­suut­ta, joka joko hä­vit­tää ne asi­al­li­ses­ti tai myy, mi­kä­li hyö­dyn­net­tä­vää on. Mu­kaan nii­tä ei siis saa ot­taa.