Suurriistavirka-apu jäljittää joulunakin – riistanhoitoyhdistykset huolehtivat kolarissa olleet eläimet metsästä
Timo Savunen
UUTISLUOTSI
Marraskuun lonkeronharmaista päivistä ja hiilenmustista öistä on onneksi päästy kohti valkeaa joulua. Ajoturvallisuus on silti koetuksella, ja tilannetta ei helpota se, että lumipenkkojen ja peilijään lisäksi on tien päällä varottava myös nelijalkaisia.
Hirvet siirtyvät laidunalueiltaan talveksi sisämaahan päin ja valkohäntäpeurat ovat aktiivisia lumikelistä huolimatta. Ja sitten ovat vielä metsäkauriit ja yhä yleistyvät kuusipeurat, joista molemmat lajit elelevät aivan asutuksen, ja samalla myös teiden tuntumassa.
Yksi paikallisten riistanhoitoyhdistysten tehtävistä on poliisille annettava suurriistavirka-apu eli SRVA.
– Jos käy niin ikävästi, että autoilija osuu hirvieläimeen, suurpetoon tai villisikaan niin siitä tulee aina ilmoittaa hätäkeskukseen, vaikka kontakti olisi vähäinenkin, muistuttaa Porin riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Mikko Jokinen.
– Tilanteet ovat yksilöllisiä, joskus pienikin osuma voi aiheuttaa eläimelle ikävän vamman, Jokinen jatkaa.
Kun hätäkeskus saa ilmoituksen, se välittää sen poliisille, joka puolestaan kontaktoi sen alueen suurriistavirka-avun yhteyshenkilöä, missä kolari on sattunut. Tilannetta hoitamaan menee siis paikallisia metsästäjiä, joilla on paikallistuntemus ja -tietämys sekä osaaminen mahdolliseen eläimen jäljittämiseen ja lopettamiseen.
– SRVA toimii ympäri vuorokauden vuoden jokaisena päivänä. On sitten joulu tai juhannus, niin vapaaehtoiset SRVA-toimijat pyrkivät tavoittamaan ja selvittämään kolarissa olleen eläimen kunnon. Joskus eläimet selviävät säikähdyksellä tai pienin vammoin tapahtuneesta. Pahoin loukkaantuneen eläimen kärsimykset kuitenkin pyritään lopettamaan niin nopeasti kuin mahdollista, Mikko Jokinen vakuuttaa.
Valtaosa onnettomuuksista tapahtuu valkohäntäpeurojen tai metsäkauriiden kanssa. Tällöin yleensä vältytään henkilövahingoilta, mutta ajoneuvovauriot ovat yleisiä. Jos alueittain tarkastellaan niin Porissa Mäntyluodontiellä ja Reposaaren suunnalla sattuu hyvin paljon metsäkauriskolareita, kun taas valkohäntäpeurojen suhteen riskialttiimpia ovat Söörmarkun ja Merikarvian sekä myös Söörmarkun ja Pomarkun väliset tiealueet. Nämä välit ovat myös hirvikolarialttiita samoin kuin Tampereentie Kullaalta itään päin.
Mutta on hyvä pitää mielessä, että mikä tahansa hirvieläin saattaa hypätä auton eteen hyvin odottamattomassakin paikassa.
Omalta osaltaan hirvieläimiä laittaa liikkeelle myös käynnissä oleva metsästys. Se ajoittuu useimmiten viikonloppuihin ja päiväaikaan, mutta monesti varsinkin päivän mittaan liikkeellä olleet hirvet siirtyvät illalla hämärän tullen takaisin luontaisille lepopaikoilleen. Ja kyllä päivisinkin pitää olla tarkkana, varsinkin, jos tien poskessa näkyy oranssiasuisia metsästäjiä. Tällöin kannattaa automaattisesti vähentää nopeutta, sillä tielle saattaa hirven tai peuran lisäksi sännätä vaikkapa matala mäyräkoira.
Mikko Jokiselta löytyy myötätuntoa autoilijoita kohtaan, vaikka toivookin heidän muistavan onnettomuushetkellä muutaman olennaisen asian.
– Eläimeen törmääminen on aina ikävä asia ja se voi joillekin olla suuri järkytys, mikä vaikuttaa toiminta- ja havainnointikykyyn. On kuitenkin hyvin tärkeää, että ne havainnot, jotka annetaan ovat oikeita, ja esimerkiksi onnettomuuspaikan merkintä vaikkapa aurausmerkkiin sidotulla muovipussilla helpottaa ja nopeuttaa jatkotoimia merkittävästi.
Helpon aterian toivossa oleville Jokisella sen sijaan on huonoja uutisia.
– Onnettomuudessa menehtyneet eläimet ovat riistanhoitoyhdistysten omaisuutta, joka joko hävittää ne asiallisesti tai myy, mikäli hyödynnettävää on. Mukaan niitä ei siis saa ottaa.