Lukijan juttu: ”Kuusiston henki”
Jorma Alanen
Meimi Kuusiston ja Sinikka Roihupalon jokaviikkoisen kahvipöytäkeskustelun aiheet olivat samanlaisia, mitkä ovat yleisiä 93- ja 80-vuotiaillaä naisilla. Ennen puhuttiin työasioista ja kuka teki mitäkin, nyt keskustelun aiheet pöyrivät terveydenhuollon ympärillä. Rouvat työskentelivät samalla työnantajalla monia vuosia, Meimi työnantajan puolella ja Sinikka konttoristina.Tämän työsuhteen päätyttyä 1984 ystävyys on säilynyt siitä asti, nyt lähes 38 vuotta. Kuukausi sitten, elokuisena päivänä keskustelu kääntyi jälleen vanhoihin aikoihin. ”Jospa vielä kerran saataisin silloinen henkilökunta kokoon, tavattaisiin vielä kerran isolla porukalla."
”Konttoriflikat” Marja-Leena Nieminen (vasemmalla), Meimi Kuusisto ja Sinikka Roihupalo.
Kuljetusliike Pentti Kuusisto oli 80-luvulla Pohjoismaiden suurin, yksityinen kuljetusliike, minkä pääpaikka oli Porissa Satakunnankadulla. Toimipisteitä oli ympäri Suomea, kaluston määrä oli tuolloin 250 yksikköä, Porissa oli 63. Kuljetusalaa 1980-luvun alussa kohdanneet vaikeat ajat koskettivat Kuusisto-yhtiöitäkin. Yhtiön toiminta loppui 27.9.1984 konkurssiin. Pentti Kuusisto on sanonut sen päivän olleen hänen elämänsä raskaimman. Toiminnan viimeisenä päivänä yhtiön kaikki Porissa olleet rekat ajettiin erittäin siistiin riviin tallin pihaan ja avaimet vietiin ajotoimistoon, kuten oli vuosien ajan tehty. Tämä oli meidän kuljettajien kunnianosoitus arvostetulle johtajalle. Pentti on aikoinaan todennut eräässä haastattelussa, että hänen yhtiönsä vahvuutena olivat kokeneet ja Suomen parhaat työtekijät.
Iloinen puheensorina täytti salin.
Porin yksikössä työskennyt henkilökunta on kokoontunut konkurssin jälkeen kolme kertaa. 27.4.1991 Pentin ja Meimin yllätysjuhlia oli juhlistamassa noin 100 henkilöä, toinen tapaaminen oli 18.4.2015, paikalla noin 60 henkillöä ja kolmas oli nyt 24.9.2022, paikalle oli päässyt noin 30.
Heikki ”Hämis” Hämäläinen vaihtaa kuulumisia Sinikka Roihupalon kanssa.
Mikä on se syy, mikä on se voima, mikä saa kuljettajat ja muun henkilökunnan kokoontumaan vuosien jälkeen yhteiseen tapaamiseen, vaikka ikäkin alkaa painaa meitä kaikkine murheineen? Uskallan väittää tämän olevan ainutlaatuista koko Suomessa. Tämän kaiken mahdollisti Kuusiston henki. Tämä henki oli vahvasti mukana meidän kaikkien toiminnassa. Yhteistyöllä selvitettiin kaikki asiat, olivat ne sitten isoja tai pieniä. Tämä henki kulki meidän mukana Hahlontien konttorilta Satakunnankadun rasvamonttuun. Pienet ja isotkin ”töppäykset” annettiin anteeksi ja unohdettiin, kunhan muistit aina puhua totta. Tämä henki kulkee edelleen meidän kaikkien mukana. Meimi Kuusistoa lainaten: Pentti oli sydämen sivistynyt ihminen.
Viimeisenä työpäivänä 27.9.1984 rekat ajettiin suoraan riviin tallinpihalle.
Kirjoittaja Jorma Alanen toimi 11 vuotta ulkomaanliikenteen kuljettajana Kuusistolla.