Pet­ra Sö­der

KUL­LAA

Mar­jat­ta Mik­ko­la toi­mii unel­ma-am­ma­tis­saan met­sä­a­si­an­tun­ti­ja­na ja hä­nen vas­tuul­laan on Kul­laan alu­een met­sät.

– Työ­ni met­sä­a­si­an­tun­ti­ja­na on to­del­la mo­ni­puo­lis­ta. Au­tan met­sä­no­mis­ta­jia met­sän­hoi­dol­li­sis­sa ja puu­kaup­paan liit­ty­vis­sä asi­ois­sa, hän ker­too.

Mik­ko­la on ko­toi­sin Sii­kai­sis­ta ja elä­nyt lap­suu­ten­sa maa­seu­dul­la. Opin­not vei­vät ai­koi­naan Mik­ke­liin, mis­tä hän val­mis­tui met­sä­ta­lou­sin­si­nöö­rik­si.

– Olen pa­lan­nut ta­kai­sin juu­ril­le­ni ja tu­len omis­ta­maan met­sää su­ku­pol­ven­vaih­dok­sen myö­tä. Olen kas­va­nut maa­seu­dul­la ja ol­lut siel­lä ison osan elä­mää­ni. Mi­nua on ai­na kiin­nos­ta­nut nämä asi­at. Sik­si hain ai­koi­naan opis­ke­le­maan met­sä­ta­lou­sin­si­nöö­rik­si, hän ker­too.

Mik­ko­lan vii­koit­tai­siin työ­teh­tä­viin kuu­luu met­sä­ti­loil­la poik­ke­a­mi­nen. Työ­hön kuu­luu muun mu­as­sa met­sän­hoi­to­töi­den kar­toit­ta­mis­ta, puus­ton ar­vi­oin­tia ja lei­mi­koi­den eli tu­le­vien hak­kuu­a­lu­ei­den suun­nit­te­lua.

– Met­sä­no­mis­ta­jil­la voi ol­la pit­kä­kin ko­ke­mus met­sän­hoi­dos­ta tai met­sä­no­mis­ta­jak­si voi tul­la esi­mer­kik­si kuo­lin­pe­sän kaut­ta. Sil­loin ko­ke­mus­ta met­sän­hoi­dos­ta ei vält­tä­mät­tä ole ol­len­kaan, jol­loin mei­dän roo­lim­me on tu­kea met­sä­no­mis­ta­jaa alus­ta al­ka­en.

Met­sä­no­mis­ta­jat tar­vit­se­vat apua mo­nen­lai­sis­sa met­sän­hoi­toon ja met­sän omis­ta­mi­seen liit­ty­vis­sä asi­ois­sa. Esi­mer­kik­si Han­nes-myrs­kyn ai­heut­ta­mat myrs­ky­tu­hot ovat työl­lis­tä­neet pit­kään eten­kin ran­nik­ko­a­lu­eil­la.

– Täs­sä työs­sä pi­tää ym­mär­tää esi­mer­kik­si met­sän kier­to­kul­ku, met­sä­la­ki sekä tun­tea met­sä­ser­ti­fi­kaa­tit, Mik­ko­la lu­et­te­lee.

Kul­laa on tun­ne­tus­ti met­säis­tä alu­et­ta ja alu­eel­ta löy­tyy mo­ni­puo­lis­ta met­sik­köä ai­na ta­lous­met­sis­tä suo­tyy­pin met­siin ja met­sien koot voi­vat vaih­del­la muu­ta­mas­ta heh­taa­ris­ta jopa sa­toi­hin heh­taa­rei­hin.

– Met­sään on usein si­tou­tu­nut pal­jon pää­o­maa, jo­ten puun­myyn­ti­tu­loil­la py­ri­tään kat­ta­maan esi­mer­kik­si met­sän uu­dis­ta­mi­ses­ta ai­heu­tu­via kus­tan­nuk­sia, Mik­ko­la ker­too.

Met­sä­a­si­an­tun­ti­jat ovat tär­ke­äs­sä roo­lis­sa met­sä­no­mis­ta­jien apu­na kil­pai­lut­ta­mas­sa ja hoi­ta­mas­sa puu­kaup­po­ja. Lä­hi­a­lu­eel­la si­jait­see pal­jon eri teh­tai­ta, jot­ka tar­vit­se­vat puu­ta tuo­tan­toon­sa.

– Puu­kaup­pa on pi­ris­ty­nyt syk­syn ai­ka­na ja eten­kin kuu­si­tu­kil­la on nyt hyvä hin­ta. Hin­taan vai­kut­ta­vat kui­ten­kin mo­net eri te­ki­jät, ku­ten puu­ta­va­ra­la­ji, hak­kuu­ta­pa, lei­mi­kon kes­ki­jä­reys, met­sän­kul­je­tus­mat­ka ja met­sän si­jain­ti, Mik­ko­la ker­too.

Marjatta Mikkola mittaamassa puun rinnankorkeusläpimittaa Tallmeterin avulla. Rinnankorkeusläpimittaa käytetään apuna muun muassa puun tilavuuden määrittämiseen.

Ha­vu­puu­val­tai­sen met­sän en­si­har­ven­nus teh­dään noin 25–35 vuo­den iäs­sä. Har­ven­nus to­teu­te­taan noin 10–20 vuo­den pääs­tä en­si­har­ven­nuk­ses­ta ja uu­dis­tus­hak­kuu teh­dään 60 ikä­vuo­des­ta ylös­päin ha­vu­puu­met­sis­sä.

– Hak­kui­den ajan­koh­taan vai­kut­taa pal­jon, mil­loin ai­em­mat hoi­to­työt ja har­ven­nuk­set on teh­ty­nä ja mil­lai­ses­sa met­sä­tyy­pis­sä puut kas­va­vat. Mer­kit­tä­viä puun­myyn­ti­tu­lo­ja al­kaa tul­la kas­va­tus­hak­kuil­ta, mut­ta eten­kin en­si­har­ven­nuk­sen oi­kea-ai­kai­suu­des­ta on tär­keä huo­leh­tia, Mik­ko­la ker­too.

Var­sin­kin uu­dis­tus­hak­kuut he­rät­tä­vät ih­mi­sis­sä kes­kus­te­lua ja huol­ta, mut­ta moni ei tule aja­tel­leek­si, et­tä met­sä on jon­kun omai­suut­ta. Uu­dis­tus­hak­kuu­koh­teil­la met­sä­no­mis­ta­jil­la on uu­dis­ta­mis­vel­voi­te.

– Uu­dis­ta­mis­töi­hin liit­tyy eri vai­hei­ta, ku­ten maan­muok­kaus­ta ja tai­mien is­tu­tus­ta. Uu­des­ta puu­su­ku­pol­ves­ta tu­lee pi­tää myös huol­ta te­ke­mäl­lä tai­mi­kon­hoi­to­töi­tä. Uu­dis­tus­hak­kuu­a­lu­eil­le kas­vaa no­pe­as­ti uu­si puu­su­ku­pol­vi. Kun pi­tää tai­mi­kos­ta huo­len, se tuot­taa tu­le­vai­suu­des­sa hy­vä­laa­tuis­ta tuk­ki­puu­ta enem­män ja si­too myös kas­vu­vai­hees­saan pa­rem­min hiil­tä, Mik­ko­la to­te­aa.

Met­sä­a­la elää täl­lä het­kel­lä mur­rok­ses­sa met­sä­no­mis­ta­jien kes­ki-iän ol­les­sa kor­kea. Ikä­ra­ken­ne tu­lee tu­le­vai­suu­des­sa muut­tu­maan ja yhä use­am­pi met­sä­no­mis­ta­ja tu­lee asu­maan kau­em­pa­na, jol­loin neu­von­nal­le ja oh­jauk­sel­le tu­lee enem­män tar­vet­ta.

– Näis­sä ti­lan­teis­sa met­sä­a­si­an­tun­ti­jaa tar­vi­taan enem­män, sil­lä met­sä­no­mis­ta­ja voi asua vaik­ka toi­sel­la puo­lel­la Suo­mea. Kun mi­nul­le soi­te­taan, me­nen pai­kan pääl­le kat­so­maan, mi­ten met­sä voi, hän ker­too.

Met­sä­ta­lou­den mer­ki­tys tu­lee ko­ros­tu­maan tu­le­vai­suu­des­sa en­ti­ses­tään niin kan­san­ta­lou­den, luon­non mo­ni­muo­toi­suu­den, il­mas­to­ky­sy­myk­sien kuin met­sien kes­tä­vän käy­tön­kin myö­tä.

– Pi­dän tär­ke­ä­nä eten­kin maa­seu­dun elin­voi­mai­suut­ta ja met­sä­suh­teen li­sää­mis­tä sekä yl­lä­pi­tä­mis­tä ihan jo­kai­sel­le kan­sa­lai­sel­le.