Kir­jan­pai­na­ja­kuo­ri­ai­nen kuu­luu Suo­men luon­toon, mut­ta sen ai­heut­ta­mat met­sä­tu­hot ovat kas­va­neet mer­kit­tä­väs­ti 2010-lu­vul­ta al­ka­en. Ta­lous­met­sis­sä kir­jan­pai­na­ja ai­heut­taa vuo­sit­tain mil­joo­nien eu­ro­jen ra­hal­li­set me­ne­tyk­set. Maan­mit­taus­lai­tok­sen tut­ki­jat ovat ke­hit­tä­neet te­ko­ä­ly­me­ne­tel­män, jon­ka avul­la al­ka­vat tu­hot voi­daan ha­vai­ta en­tis­tä no­pe­am­min.

Kir­jan­pai­na­ja­kan­ta on vah­vis­tu­nut ja tu­ho­a­lu­eet ovat le­vin­neet yhä poh­joi­sem­mak­si, ja tren­di näyt­tää jat­ku­van sa­man­suun­tai­se­na. Le­vi­ä­mi­seen ovat vai­kut­ta­neet eri­tyi­ses­ti läm­pe­ne­vä il­mas­to, ke­sien kui­vat kau­det ja tuu­li­tu­hot.

Maan­mit­taus­lai­tok­sen Paik­ka­tie­to­kes­kus FGI on ke­hit­tä­nyt tut­ki­mus­hank­keis­saan droo­nien te­ke­mään ku­van­ta­mi­seen ja te­ko­ä­ly­a­na­lyy­siin pe­rus­tu­van me­ne­tel­män, jol­la pys­ty­tään ha­vait­se­maan kir­jan­pai­na­jien is­ke­mät ja pui­den hei­ken­ty­mi­nen huo­mat­ta­vas­ti ih­mis­sil­mää pa­rem­min.

Tut­ki­musp­ro­fes­so­ri Ei­ja Hon­ka­vaa­ra nä­kee, et­tä me­ne­tel­mäs­sä on po­ten­ti­aa­lia kir­jan­pai­na­ja­tu­ho­jen eh­käi­syyn.

– Tut­ki­muk­ses­sam­me on kak­si pää­ta­voi­tet­ta. En­sin­nä­kin ta­voit­tee­na on seu­ra­ta kir­jan­pai­na­ja­tu­ho­jen ete­ne­mis­tä. Näin näh­dään, mi­hin tu­hot ete­ne­vät ja voi­daan koh­dis­taa toi­men­pi­tei­tä oi­keil­le alu­eil­le. Toi­sek­si ke­hi­täm­me me­ne­tel­miä, joil­la kir­jan­pai­na­jan saas­tut­ta­mat yk­sit­täi­set puut pys­ty­tään löy­tä­mään var­hai­ses­sa vai­hees­sa. Tämä mah­dol­lis­tai­si täs­mäl­li­set toi­men­pi­teet tu­ho­jen hal­lit­se­mi­sek­si.

Te­ko­ä­ly­me­ne­tel­mä et­sii droo­nien ot­ta­mis­ta ku­vis­ta yk­sit­täi­set kuu­si­puut ja luo­kit­te­lee ne ter­vei­siin, hei­ken­ty­nei­siin ja kuol­lei­siin.

– Droo­neil­la ke­rä­tyis­tä hy­pers­pekt­ri­ku­vis­ta pys­tyt­tiin ha­vait­se­maan kir­jan­pai­na­jan tuo­reet is­ke­mät jo 3–5 vii­kon ku­lu­es­sa, jol­loin pui­den lat­vuk­set oli­vat vie­lä vih­rei­tä. Tu­los on lu­paa­va, sil­lä se tar­jo­aa re­a­goin­ti­ai­kaa en­nen kuin uu­si su­ku­pol­vi eh­tii ke­hit­tyä ai­kui­sik­si ja par­veil­la koh­ti uu­sia koh­de­pui­ta. Li­säk­si ke­hi­täm­me uu­sia, met­sän si­säl­lä len­tä­viä kar­toi­tusd­roo­ne­ja, jot­ka voi­vat löy­tää is­ke­mät vä­lit­tö­mäs­ti, Hon­ka­vaa­ra ker­too.

Kir­jan­pai­na­ja­mää­rien vaih­te­lua, pui­den ter­vey­den­ti­lan muu­tos­ta ja met­sä­tu­ho­jen ete­ne­mis­tä tut­ki­taan myös kir­jan­pai­na­jan fe­ro­mo­ni­an­soil­la ja ko­ea­lo­jen pui­den oi­rei­ta seu­raa­mal­la. Da­taa käy­te­tään te­ko­ä­lyn kou­lut­ta­mi­seen.

Yk­si ko­ea­lu­eis­ta si­jait­see Hel­sin­gin Pa­lo­hei­näs­sä, jon­ka ti­lan­net­ta tut­ki­mus­ryh­mä on seu­ran­nut vuo­des­ta 2020.

– Al­ku­ti­lan­tees­sa tut­ki­mu­sa­lu­eel­la oli 14 kuol­lut­ta kuus­ta heh­taa­ril­la. Nii­tä on tul­lut 6–8 kap­pa­let­ta li­sää heh­taa­ria koh­den vuo­sit­tain vä­lil­lä 2021–2024. Seu­ran­nan ai­ka­na kir­jan­pai­na­ja on siis tap­pa­nut noin 40 kuus­ta heh­taa­ril­la, ker­too tut­ki­ja Em­ma Tur­ku­lai­nen.

Tänä vuon­na ko­lea al­ku­ke­sä on hi­das­ta­nut kir­jan­pai­na­jien li­sään­ty­mis­tä. Esi­mer­kik­si Pa­lo­hei­nään odo­te­taan täl­le ke­säl­le vain yh­tä kir­jan­pai­na­ja­su­ku­pol­vea. On kui­ten­kin to­den­nä­köis­tä, et­tä tu­le­vi­na ke­si­nä kir­jan­pai­na­jien ai­heut­ta­mat met­sä­tu­hot jat­ka­vat le­vi­ä­mis­tään.

– Tut­ki­muk­sem­me mah­dol­lis­taa laa­joil­le­kin alu­eil­le skaa­lau­tu­van ja vä­hä­pääs­töi­sen met­sän ter­vey­den seu­ran­nan. Droo­ni­poh­jai­set tek­no­lo­gi­at voi­daan myös yh­dis­tää sa­tel­liit­ti­kau­ko­kar­toi­tuk­seen. Näi­den me­ne­tel­mien avul­la voi­daan jat­kos­sa tut­kia laa­jem­min­kin ym­pä­ris­tön ja olo­suh­tei­den vai­ku­tus­ta pui­den ter­vey­teen, Ei­ja Hon­ka­vaa­ra nä­kee.

Tut­ki­mus on teh­ty osa­na Suo­men Aka­te­mi­an lip­pu­lai­va UNI­TE:a, jos­sa tut­ki­taan ja ke­hi­te­tään met­sien, ih­mis­ten ja ko­nei­den vuo­ro­vai­ku­tus­ta.

Läh­de: Maan­mit­taus­lai­tok­sen tie­do­te