Numminen: Pitäisikö panostaa metsänomistajien neuvontaan valvonnan sijaan?
Metsäkeskus uutisoi, että metsälakirikkomukset ovat vähentyneet. Metsälakiin liittyviä rikoksia ei ilmeisesti tapahdu enää ollenkaan.
Viime vuonna havaittiin 94 epäiltyä metsälakirikkomusta. Vuonna 2020 niitä oli vielä vajaat 300. Metsäkeskus uutisoi, että tehokas valvonta on vaikuttanut rikkomusten vähenemiseen. Ehkä näinkin, mutta uskon, että isompi syy on siinä, että metsänomistajien tietoisuus metsien hyvästä hoidosta on lisääntynyt. Leimikot suunnittelee useimmiten puun ostaja tai metsänhoitoyhdistys. Metsänkäyttöilmoituksen teko jää lähes aina heidän tehtäväkseen, ja he kyllä hoitavat tehtävänsä. Juuri metsänkäyttöilmoituksen teon laiminlyönti muodosti isoimman osan havaituista rikkomuksista.
94 havaitusta rikkomuksesta vain 40 johti poliisitutkintaan ja useimmiten poliisi vielä lopetti tutkinnan. Viime vuonna sakkoja metsälain rikkomisesta sai kuusi metsänomistajaa.
Metsänomistajien neuvonta on erittäin hyvä tapa vaikuttaa siihen, että metsissä toimitaan metsälakia ja hyvän metsänhoidon suosituksia noudattaen. Tänä päivänä metsänomistajien neuvonnasta vastaavat metsätilanomistajayhdistykset ja puun ostajat ja vaihtelevasti myös metsänhoitoyhdistykset.
Metsäkeskuksen metsänomistajien neuvonta on vähentynyt vuosi vuodelta. Jos verrataan metsäkeskuksen antamaan neuvontaan vaikkapa kymmenen tai parikymmentä vuotta sitten tapahtuneeseen, niin neuvonnan määrä on suorastaan romahtanut. Metsänomistajien henkilökohtainen neuvonta on loppunut kokonaan.
Mielestäni olisi tarpeen selvittää, paljonko valtiolle maksaa se, että ”paljastetaan” vajaa sata metsälain rikkojaa vuodessa ja paljonko valtion kassaan kilahtaa, kun kuutta metsänomistajaa rangaistaan sakolla.
Maamme metsät suorastaan huutavat hoitoa. Pitäisikö metsäkeskuksen ottaa se rooli metsänomistajien neuvonnassa mikä sillä aikanaan oli? Veikkaan, että valvontaan käytetylle rahalle saisi paremman hyödyn, jos se käytettäisiin neuvontaan.
Rauno Numminen
Metsätalousneuvos