Eläm­me maa­il­man­lo­pun ai­kaa. En­si tal­ve­na pel­kääm­me ko­ro­naa, so­taa ja vär­jöt­te­lem­me ko­deis­sam­me top­pa­vaat­teet pääl­lä. Yri­tyk­sem­me tu­le­vat kaa­tu­maan YEL-uu­dis­tuk­sen myö­tä, vä­hät­kin hoi­ta­jat lak­kaa­vat jak­sa­mas­ta työs­sään, ei­kä lap­sil­lam­me ole tu­le­vai­suut­ta hei­kon PISA-me­nes­tyk­sen myö­tä, min­kä lä­pi­mä­tä uu­si kou­lu­jär­jes­tel­mäm­me on ai­heut­ta­nut.

Oi­kea vai va­sen, ve­gaa­ni vai li­han­syö­jä, fe­mi­nis­ti vai so­vi­nis­ti – Ek­syim­me jo kau­an sit­ten kul­tai­sel­ta kes­ki­tiel­tä jos­sa­kin län­nen ja idän vä­lis­sä. Päi­vän il­miö on po­la­ri­soi­tu­mi­nen, ja ol­la voi vain joko tai, maa­han­muut­to­myön­tei­nen tai ra­sis­ti, ei mi­tään sil­tä vä­lil­tä. Kaik­kea tätä höys­te­tään eten­kin so­me­maa­il­mas­sa pe­lol­la ja can­ce­loin­nil­la.

Eräs lap­si kir­joit­ti huo­les­taan äi­tiin­sä liit­ty­en. Per­he ei enää pois­tu ko­toa, sil­lä ah­dis­tus on kas­va­nut niin suun­nat­to­mak­si pe­lok­si. Sa­maan ai­kaan toi­saal­la mum­mo ikä­voi 2,5-vuo­ti­as­ta lap­sen­las­taan, jota ei ole vie­lä ker­taa­kaan saa­nut ta­va­ta. Nuo­ri mies kävi koko am­mat­ti­kou­lun­sa etä­nä, ja miet­tii nyt, pi­ti­kö kat­kais­ta pu­nai­nen vai si­ni­nen joh­to.

En tie­dä, mut­ta omas­sa kes­ki­luok­kai­ses­sa elä­mäs­sä­ni kaik­ki rul­laa en­ti­seen ta­paan kau­hu­ku­vis­ta huo­li­mat­ta. Kun avaan TV:n tai pu­he­li­men, saa­tan het­kel­li­ses­ti ah­dis­tua, mut­ta täs­sä­hän me olem­me edel­leen. Mi­tä­pä, jos us­kal­tau­tui­sim­me sa­man pöy­dän ää­reen, ja jat­ku­van maa­il­man­lo­pun vel­lo­mi­sen si­jaan al­kai­sim­me kek­siä rat­kai­su­ja sii­hen muu­tok­seen, joka lo­pul­ta on väis­tä­mä­tön­tä?

Pep­pi Kär­ki

Kir­joit­ta­ja on rau­ma­lai­nen di­giy­rit­tä­jä, so­me­vai­kut­ta­ja ja opet­ta­ja