"Hiihdän 2000 kilometriä talvessa"

JUHA AAL­TO­NEN

Hilk­ka Rii­hi­vuo­ri lo­pet­ti ak­tii­viu­ran­sa Os­lon Hol­men­kol­le­nil­la MM-ki­sois­sa 1982. Hiih­tä­jän­tiel­lä ole­van asun­non olo­huo­neen pöy­tä­le­vyn al­le si­joi­tet­tiin myö­hem­min kak­si ho­pea- sekä yk­si prons­si­mi­ta­li.

– Olin jo ai­em­min päät­tä­nyt et­tä Os­lon ki­soi­hin lo­pe­tan. Kyl­lä­hän mi­nua hou­ku­tel­tiin ta­voit­te­le­maan puut­tu­nut­ta olym­pi­a­kul­taa vie­lä Sa­ra­je­vos­ta 1984, mut­ta pää­tös piti. Ra­ken­sim­me Tam­pe­reel­le ta­loa sil­loin ja poi­ka syn­tyi jou­lu­kuus­sa, Rii­hi­vuo­ri sa­noo.

Vuon­na 1977 nai­mi­siin men­nyt Hilk­ka asuu nyt yk­sin avi­o­mie­hen kuol­tua kak­si vuot­ta sit­ten. Muut­to ei ole käy­nyt mie­les­sä. Muu­al­la asu­vat lap­set ha­lu­a­vat käy­dä usein ko­to­na ja mo­net poh­ja­lai­set su­ku­lai­set ja tut­ta­vat käy­vät ky­läs­sä ohi­kul­ku­mat­kal­la Hel­sin­kiin tai ta­kai­sin siel­tä.

– Lap­sen­lap­set leik­ki­vät he­kin mie­lel­lään lap­sil­le teh­dys­sä leik­ki­mö­kis­sä. Se on heil­le tär­keä paik­ka, Hilk­ka on huo­man­nut.

Rii­hi­vuor­ten poi­ka Tomi-Pek­ka työs­ken­te­lee Kon­ti­o­lah­den Ur­hei­li­joi­den toi­min­nan­joh­ta­ja­na ja hiih­tä­jä Kal­le Las­si­lan kans­sa nai­mi­sis­sa ole­va ty­tär Jo­han­na Sei­nä­jo­el­la dip­lo­mi-in­si­nöö­ri­nä. Jo­han­na voit­ti ural­laan 11 mi­ta­lia nuor­ten SM-hiih­dois­sa ja Tomi-Pek­ka kol­me.

– Ak­tii­viu­ran mo­lem­mat ovat lo­pet­ta­neet, mut­ta he har­ras­ta­vat hiih­toa ku­ten mi­nä­kin. Par­haim­mil­la­ni olen hiih­tä­nyt tal­ves­sa noin 3000 ki­lo­met­riä, mut­ta noin 2000 on sel­lai­nen nor­maa­li­mää­rä. La­dul­le pää­see mel­kein ko­ti­o­vel­ta, Rii­hi­vuo­ri sa­noo.

Ete­lä-Poh­jan­maan Jur­vas­sa jou­lu­aat­to­na 1952 syn­ty­nyt Hilk­ka kas­voi hiih­tä­jä­per­hees­sä. Isä teki pit­kän uran hiih­don pa­ris­sa, mo­lem­mat iso­vel­jet oli­vat myös hiih­tä­jiä ja toi­mi­vat maa­jouk­ku­een huol­ta­ji­na.

– Muis­tan kun 12-vuo­ti­aa­na voi­tin 15-vuo­ti­ai­den sar­jan Kou­lu­lii­kun­ta­lii­ton mes­ta­ruus­hiih­dois­sa. EM-ki­soi­hin osal­lis­tuin al­le 20-vuo­ti­ai­den sar­jaan en­sim­mäi­sen ker­ran 15-vuo­ti­aa­na. Sil­loin näis­sä ei ol­lut mi­tään alai­kä­ra­jaa ku­ten ny­kyi­sin.

Vii­mei­sen ker­ran Hilk­ka Rii­hi­vuo­ri kil­pai­li nuor­ten ar­vo­ki­sois­sa 1971. Seu­raa­va­na vuon­na hän voit­ti vies­ti­ho­pe­aa Sap­po­ron olym­pi­a­ki­sois­sa yh­des­sä He­le­na Ta­ka­lon ja Mar­jat­ta Ka­jos­maan kans­sa.

– Pi­dän mo­lem­piin yh­teyt­tä. Ja mui­hin­kin en­ti­siin ak­tii­vi­hiih­tä­jiin. Ko­koon­num­me vuo­sit­tain muis­te­le­maan men­nei­tä ja päi­vit­tä­mään kuu­lu­mi­sia Hiih­to­sis­ko­jen vuo­si­ko­kouk­seen.

Olym­pi­a­ki­sois­ta tuli nel­jä ho­pe­aa, kak­si vies­teis­sä ja kak­si hen­ki­lö­koh­tai­sil­la mat­koil­la 1980 Lake Pla­ci­dis­sa. Vi­to­sel­la Rai­sa Sme­ta­ni­na voit­ti vii­del­lä se­kun­nil­la, kym­pil­lä Bar­ba­ra Pet­zold rei­lul­la kol­mel­la.

– Sil­loin hiih­det­tiin pe­rin­tei­sel­lä tyy­lil­lä vä­li­ai­ka­läh­döil­lä. Ei ol­lut mi­tään sprint­te­jä, va­paa­ta tyy­liä ei­kä yh­teis­läh­tö­jä ku­ten ny­kyi­sin. Olen ope­tel­lut va­paan tyy­lin vas­ta myö­hem­min. Ny­kyi­sin hiih­dän sil­lä tyy­lil­lä enem­män kuin pe­rin­tei­sel­lä, Hilk­ka sa­noo.

Hilk­ka Rii­hi­vuo­ri työs­ken­te­li Tam­pe­reen kau­pun­gil­la 37 vuot­ta lii­kun­ta­pal­ve­luis­sa. Eläk­keel­le hän jäi vii­me vuon­na.

– Ai­ka ei tule pit­käk­si. Ve­dän yhä lenk­ki- ja kun­to­ryh­miä ja ope­tan hiih­don sa­lo­ja kai­ke­ni­käi­sil­le.

Yk­si haa­ve elää yhä.

– Kä­vin Hol­men­kol­le­nin ki­sois­sa 11 vuot­ta pe­räk­käin 1972-82. Sin­ne pi­tää jos­kus vie­lä men­nä ihan kat­so­ja­na ko­ke­maan se tun­nel­ma, Rii­hi­vuo­ri suun­nit­te­lee.