Kasvisruuan suosiminen on kuluttajan tehokkain ilmastoteko – muitakin keinoja on käytettävissä, kertoo Suomen ilmastopaneelin raportti
Elina Korkee / STT
Kasvispainotteisempaan ruokaan siirtyminen on kuluttajan tehokkain yksittäinen keino vauhdittaa Suomen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, kertoo Suomen ilmastopaneelin torstaina julkistettu raportti. Myös liikenteeseen, asumiseen ja muuhun kulutukseen liittyvillä valinnoilla on merkittäviä vaikutuksia.
– Raportin tarkoituksena on kertoa, miten kuluttajat voisivat toimia vielä enemmän kuin mihin ilmastopolitiikka näyttäisi vievän, sanoi professori Jyri Seppälä Suomen ympäristökeskuksesta toimittajille suunnatussa taustatilaisuudessa keskiviikkona. Seppälä on Suomen ilmastopaneelin jäsen ja yksi raportin noin kymmenestä kirjoittajasta.
– Vähähiiliset valinnat ovat kuluttajan kannalta usein myös taloudellisesti ja terveydellisesti hyviä, huomautti Seppälä.
Raportilla pyritään Seppälän mukaan hahmottelemaan myös sitä, millaisia kulutusmuutoksia kannattaa edistää tuki- ja ohjaustoimilla. Julkisen vallan keinot ohjaavat jo osaltaan kohti vähäpäästöisempää kulutusta, mutta pelkästään ne eivät riitä tavoitteiden saavuttamiseen.
Jos suomalaiset siirtyisivät laajasti vähemmän lihaa ja enemmän kasvisruokia sisältävään ruokavalioon, ruokavalion ilmastovaikutukset pienenisivät enimmillään 30–40 prosenttia. Jotta tähän päästään, pitäisi lihan kokonaiskulutuksen vähentyä korkeintaan kolmannekseen nykyisestä.
Jotta ravitsemussuositukset täyttyisivät, lihansyönnin vähentyessä syötäisiin vastaavasti enemmän kokojyväviljaa, palkokasveja ja siemeniä. Kasvisten, marjojen ja hedelmien kulutus nousisi merkittävästi, rasvaisten maitotuotteiden ja voin kulutus taas laskisi. Myös kalaa voisi syödä enemmän, erityisesti kotimaista kalaa.
Jos lihaa syödään vähemmän, voidaan eläinten rehun kasvatukseen varattua viljelysmaata käyttää muihin tarkoituksiin. Lannoitepäästöt ja nautakarjan metaanipäästöt vähenisivät.
Riskinä on kuitenkin esimerkiksi se, että lihaa tuotetaan Suomessa kuten ennenkin, mutta entistä suurempi osa siitä päätyy vientiin. Raportin tekijät patistavatkin muutoksiin maatalouspolitiikassa.
– Tällä hetkellä suomalainen maatalouspolitiikka ei näyttäisi reagoivan mitenkään siihen, että kuluttajat muuttavat käyttäytymistään, sanoo Seppälä. Kulutuksen muutoksiin pitäisi hänen mukaansa vastata ohjaamalla myös ruoantuotantoa vähäpäästöisempään suuntaan.
Ruokahävikin vähentäminen on ollut julkisuudessa paljonkin esillä. Suomen tavoitteena on hävikin puolittaminen vuoteen 2030 mennessä, eikä siitä ole raportin mukaan mahdollista enää kovin paljon parantaa.
Yksi tapa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä on valita sellainen tuote, joka omassa ryhmässään on muita vähäpäästöisempi. Se ei kuitenkaan useimmiten ole ihan helppoa.
– Vaikutus voi olla huomattavasti suurempi, jos suuri joukko kuluttajia siirtyy suosimaan vähäpäästöisiä tuotteita tuoteryhmän sisällä, sanoo Seppälä.
Kun kuluttajat tekevät vähäpäästöisiä valintoja, myös yritysten kannattaa tuottaa ja tuoda markkinoille vähäpäästöisiä tuotteita. Suunta on Seppälän mukaan hyvä esimerkiksi kuluttajaelektroniikassa: energiamerkinnät ovat nähtävillä. Ne kertovat kuitenkin pelkästään käytön aiheuttamasta energiankulutuksesta, eivät siitä mitä tuotteen valmistus on aiheuttanut.
Myös osa elintarvikealan yrityksistä on Seppälän mukaan ryhtynyt tuomaan esiin hiilipäästöjään ja niiden vähentämistä. Pohjoismainen Joutsenmerkki taas kertoo, että sen mukaiset ympäristöystävällisyyden kriteerit ovat tuotteessa kunnossa.
Seppälän mukaan kuluttajaa auttavia merkintöjä tarvittaisiin kuitenkin lisää – mitä selkeämpiä ja luotettavampia, sen parempi.
– Siihen pitäisi panostaa ihan selvästi. Uskon, että tilanne muuttuu, kun mennään kohti vuotta 2030, hän sanoo.
Liikenteessä kuluttaja voi vauhdittaa päästövähennyksiä etenkin valitsemalla sähköauton polttomoottoriauton sijaan ja suosimalla julkista liikennettä, raportissa todetaan.
– Suurimmat vaikutukset liittyvät ajoneuvon valintaan. Myös taloudellisella ajotavalla on merkitystä, jos sen tarpeeksi moni autoilija omaksuu, sanoo Seppälä. Taloudellista ajotapaa on esimerkiksi pienempi ajonopeus.
– Toimiva joukkoliikenne on yksi keskeinen asia, jolla kaupunkiympäristössä voidaan saada päästöjä alas, Seppälä jatkaa.
Raportissa keskitytään päivittäiseen liikkumiseen eikä ennakoida, että lentomatkailu tuntuvasti vähentyisi. Yksittäisen ulkomaanmatkan hiilidioksidipäästöt voivat kuitenkin vastata jopa koko vuoden arkiliikenteen päästöjä, raportissa todetaan.
– Yksilötasolla ja niille, jotka lentävät paljon, lentäminen on erittäin tervetullut kohde vähentää, sanoo Seppälä.
Öljylämmityksestä luopumista kannattaa raportin mukaan vauhdittaa. Se on tämänhetkisessä tilanteessa jopa tehokkain keino vähentää asumiseen liittyviä hiilidioksidipäästöjä.
Kaukolämmön ja sähkön tuotannossa ominaispäästöjen ennakoidaan vähenevän Suomessa tuntuvasti jo tehtyjen ja tekeillä olevien muutosten ansiosta. Energiastrategian tavoiteskenaarion mukaan vähennys olisi ainakin 80 prosentin luokkaa vuoden 2020 tasosta jo vuoteen 2030 mennessä.
– Vuoden 2030 näkökulmasta ehdottomasti suurin lisäsäästöpotentiaali liittyykin öljylämmityksestä luopumisen jouduttamiseen, raportissa arvioidaan.
Öljylämmityksen vaihtaminen esimerkiksi maalämpöön on lähinnä omakotiasukkaiden mahdollisuuksien listalla. Sekä omakotiasukkaiden että taloyhtiöiden kannattaa tehdä korjauksia, jotka vähentävät rakennuksen energiankulutusta. Myös puun polttoa on syytä vähentää. Sähkönsäästö ei ole pahitteeksi, vaikka ei elettäisikään kriisitalvea.
– Energiankäytön vähennys myös säästää kuluja, Seppälä muistuttaa.
Päästövähennysten edistäminen sijoitustoiminnalla tarjoaa etenkin varakkaammille kuluttajille mahdollisuuksia hiilijalanjälkensä pienentämiseen, raportissa todetaan. Samalla sijoitetut varat ovat pois kulutuksesta, joka on omiaan aiheuttamaan kasvihuonekaasupäästöjä.
– Tässä on jo tapahtunut tiettyä liikehdintää. Toivotaan uusia mahdollisuuksia, sanoo Seppälä.
Esimerkiksi Green Bond -joukkovelkakirjalainat ovat Seppälän mukaan mahdollisuus sijoittajille, mutta eivät nykyisellään tavalliselle kuluttajalle.
Ilmaston kannalta suotuisaa sijoittamista on sellainen, jolla edistetään kasvihuonekaasupäästöjä vähentäviä hankkeita tai yritystoimintaa. Luotettavaa tietoa siitä, miten tehokkaasti päästövähennyksiä saadaan sijoituksilla aikaan, ei raportin mukaan kuitenkaan vielä ole.
– Toiminta tarvitsee tuekseen nykyistä luotettavampaa ja helposti löydettävää tietoa sijoituskohteiden ilmastotoimien vaikuttavuudesta, raportissa arvioidaan.