Rau­no Num­mi­nen

Pel­ler­von Ta­lou­del­li­nen Tut­ki­mus­kes­kus to­teut­ti Suo­men Met­sä­sää­ti­ön ra­hoi­tuk­sel­la laa­jan ky­se­ly­tut­ki­muk­sen sii­tä, pal­jon­ko met­sä­no­mis­ta­jat suo­je­le­vat met­si­ään va­paa­eh­toi­ses­ti il­man si­to­via so­pi­muk­sia. Tu­los oli yl­lät­tä­vä. Tut­ki­muk­sen pe­rus­teel­la hil­jai­ses­sa suo­je­lus­sa on jopa 1,1 mil­joo­naa heh­taa­ria met­sää.

Syi­tä sii­hen, mis­tä täl­lai­nen hil­jai­nen suo­je­lu joh­tuu, oli usei­ta. Useim­mat vas­taa­jat ker­toi­vat, et­tä he ei­vät ha­lua si­toa met­sien­sä kä­sit­te­ly­mah­dol­li­suut­ta vuo­sik­si eteen­päin. Pää­tän­tä­val­ta met­sis­tä ha­lu­taan pi­tää it­sel­lä. Met­sä­no­mis­ta­jat ha­lu­a­vat myös su­ku­pol­ven­vaih­dos­ti­lan­tees­sa luo­vut­taa met­sän­sä il­man et­tä nii­hin koh­dis­tuu mi­tään ra­joit­tei­ta.

Met­sä­no­mis­ta­jan on mah­dol­lis­ta saa­da kor­vaus­ta met­sien­sä suo­je­lus­ta muun mu­as­sa ym­pä­ris­tö­tu­en kaut­ta. Sii­nä met­sän käyt­töä ra­joi­te­taan ylei­sim­min kym­me­nen vuo­den ajak­si. Met­sän­sä voi suo­jel­la myös iki­a­joik­si ja saa­da val­ti­ol­ta kor­vauk­sen. Voi myös tar­jo­ta met­si­ään MET­SO-oh­jel­man mu­kai­seen suo­je­luun.

Tut­ki­muk­ses­sa to­det­tiin, et­tä pien­ten ti­lo­jen omis­ta­jat ovat ak­tii­vi­sem­pia hil­jai­ses­sa suo­je­lus­sa kuin iso­jen ti­lo­jen omis­ta­jat. Tämä voi joh­tua sii­tä, et­tä pie­nen met­sä­ti­lan omis­ta­jan tulo met­säs­tä voi ol­la mel­ko pie­ni il­man suo­je­lu­a­kin. Pal­jon met­sää omis­ta­vat har­joit­ta­vat usein pit­kä­jän­teis­tä met­sä­ta­lout­ta, jo­hon kuu­luu met­sien ak­tii­vi­nen hak­kuu ja hoi­to koko pin­ta-alal­la.

Hil­jai­nen suo­je­lu on pik­ku­hil­jaa saa­mas­sa ni­mi­tyk­se­nä sa­man mer­ki­tyk­sen kuin va­paa­eh­toi­nen suo­je­lu. Hil­jai­sen suo­je­lun oheen on tul­lut myös uu­si kä­si­te pie­ni­muo­toi­nen met­sän kä­sit­te­ly. Täl­lä tar­koi­te­taan sitä, et­tä met­säs­tä voi­daan ha­kea sil­loin täl­löin joi­tain pui­ta met­sä­no­mis­ta­jan oman har­kin­nan mu­kaan. Jos met­sä­no­mis­ta­ja on saa­nut met­sän­sä mää­rä­ai­kai­seen suo­je­luun ym­pä­ris­tö­tu­kea, täl­lai­nen yk­sit­täis­ten pui­den­kaan kor­juu ei ole sal­lit­tua.

Hil­jai­sel­la suo­je­lul­la met­sä­no­mis­ta­jat vai­kut­ta­vat kor­vauk­set­ta met­sien suo­je­luun Suo­mes­sa. Hil­jai­sen suo­je­lun alu­eet mo­ni­puo­lis­ta­vat mai­se­maa, met­sien ikä­ra­ken­ne muut­tuu van­hem­mak­si ja la­ho­puun mää­rä met­sis­sä li­sään­tyy. Ta­pah­tuu juu­ri sitä sa­maa, mitä ta­voi­tel­laan eri­lai­sil­la suo­je­luoh­jel­mil­la.

Hil­jai­sen suo­je­lun haas­te sii­nä mie­les­sä, et­tä se oli­si osa Suo­mel­le ase­tet­tua ta­voi­tet­ta met­sien suo­je­lus­ta, on sii­nä, et­tä var­maa ja ti­las­toi­tua tie­toa koh­teis­ta ei ole. Hil­jai­nen suo­je­lu ei ole myös­kään mi­ten­kään ai­kaan si­dot­tu, vaan met­sä­no­mis­ta­ja voi omal­la pää­tök­sel­lään lo­pet­taa hil­jai­sen suo­je­lun mil­loin ta­han­sa ja teh­dä alu­eel­la ha­lu­a­man­sa hak­kuut.

Al­ku­sa­nat hil­jai­sen suo­je­luun joh­ta­neel­le tut­ki­muk­sel­le lau­sui Maa­no­mis­ta­jain Lii­ton toi­min­nan­joh­ta­ja Kim­mo Col­lan­der. Hän myös to­te­si, et­tä täl­lai­nen hil­jai­nen suo­je­lu luo myön­teis­tä ku­vaa met­sä­no­mis­ta­jis­ta ja hei­dän met­sä­o­mai­suu­ten­sa käy­tös­tä.