SV AS­KO TAN­HU­AN­PÄÄ

Muu­sik­ko Pau­li Han­hi­nie­mi va­kuut­taa ole­van­sa kai­kin puo­lin on­nel­li­nen mies, ei­kä au­voa ai­na­kaan alen­na roo­li Rau­man Kau­pun­gin­te­at­te­rin Lal­lis -mu­si­kaa­lis­sa. Han­hi­nie­mi sa­noo, et­tä hän nou­see näyt­tä­möl­le en­si­si­jai­ses­ti le­gen­daa­ri­sen Lal­lin­ta­lon vah­ti­mes­ta­ri­na, mut­ta sa­mal­la tie­tyl­lä ta­val­la myös oma­na it­se­nään.

– Hyb­ri­di­roo­li on vä­hän vai­kea, mut­ta sa­mal­la se on myös pal­kit­se­va. Kun Ka­ner­van Ot­to soit­ti ja pyy­si mu­kaan, tuli en­sin mie­leen, et­tä nyt tu­lee tuu­tin täy­del­tä Po­pe­daa, Yö­tä ja Din­goa. Ai­ka ai­kai­ses­sa vai­hees­sa sit­ten sel­vi­si, mikä mi­nun roo­li­ni tu­li­si oi­ke­as­ti ole­maan, Han­hi­nie­mi miet­tii.

– Te­at­te­ri­roo­li ei ole suin­kaan mi­nul­le en­sim­mäi­nen. Olen ol­lut mu­ka­na muun mu­as­sa Sirk­ku Pel­to­lan Min­na Canth -ver­si­ois­sa An­na-Lii­sa ja Su­rut­to­mat Tam­pe­reen Työ­vä­en Te­at­te­ris­sa ja jos­kus tein Jy­väs­ky­län Kau­pun­gin­te­at­te­ril­le Ul­vo­van myl­lä­rin mu­sii­kin, hän muis­tut­taa.

– Lal­lis on se­kin tut­tu keik­ka­paik­ka­na. Siel­lä on käy­ty soit­ta­mas­sa muu­ta­maan ot­tee­seen Kol­man­nen Nai­sen al­ku­tai­pa­leel­la, muis­taa Han­hi­nie­mi.

En­nes­tään tut­tu nyt 54-vuo­ti­aal­le Pau­li Han­hi­nie­mel­le on Rau­ma­kin. Kei­kal­la Rau­mal­la hän on ol­lut niin Kol­man­nen Nai­sen kuin Pe­ru­na­te­at­te­rin­kin kans­sa. Eri­tyi­sen hy­vin mie­leen ovat jää­neet kei­kat Po­ny­tai­lis­sa ja Rau­man­me­ren Ju­han­nuk­ses­sa.

– Oma­lei­mai­nen kie­li ja van­ha kau­pun­ki ovat ne asi­at, mis­tä Rau­ma par­hai­ten tun­ne­taan. Vii­me ke­vää­nä pää­sin tu­tus­tu­maan nii­hin lä­hei­sem­min, kun per­he­kin oli mu­ka­na pi­dem­pään. Nyt per­he on Tam­pe­reel­la ja mi­nä­kin käyn Rau­mal­la lä­hin­nä vain näy­tök­siin liit­ty­en. Pe­ril­le tul­laan yleen­sä vii­me het­kel­lä, esi­tyk­sen jäl­keen men­nään baa­riin ja aa­mul­la nu­ku­taan pit­kään, Han­hi­nie­mi vir­nis­tää.

– Viih­ty­mis­tä on tie­tys­ti li­sän­nyt se, et­tä mu­ka­na on oma tut­tu bän­di eli Ret­kue. Nyt ai­ka­tau­lut py­sy­vät vä­ki­sin­kin sa­man­lai­si­na ja vä­lis­sä pys­ty­tään te­ke­mään nor­maa­li­a­kin keik­kaa, hän tii­vis­tää.

Lal­lis­ta Pau­li Han­hi­nie­mi luon­neh­tii hy­vän­tuu­li­sek­si ja na­pa­kak­si ro­mant­ti­sek­si ko­me­di­ak­si, joka si­joit­tuu löy­häs­ti niin Lal­lin­ta­lon fyy­si­seen kuin hen­ki­seen­kin mai­se­maan. Se on myös ai­ka­mat­ka voit­to­puo­lei­ses­ti 1980-lu­vul­le.

– Mu­ka­na on myös ris­ti­rii­taa van­hem­man ja nuo­rem­man väen vä­lil­lä, mut­ta sa­mal­la myös sitä, et­tä su­ku­pol­vet löy­tä­vät toi­sen­sa. Olen naut­ti­nut eri­tyi­sen pal­jon sii­tä, kun olen näh­nyt tun­net­ta myö­tä­e­lä­vien nuor­ten hy­myi­le­vän kat­so­mos­sa. Ihan yh­tä­läi­nen fii­lis on tul­lut nos­tal­gi­at­ri­pil­le pääs­seen van­hem­man väen re­ak­ti­ois­ta.

Lal­lik­sen vii­mei­set esi­tyk­set ovat oh­jel­mas­sa en­si maa­lis­kuun puo­li­vä­lis­sä. Sen jäl­keen Pau­li Han­hi­nie­mi pal­jas­taa hyp­pää­vän­sä Kol­man­nen Nai­sen kyy­tiin.

– Ai­ka mon­ta fes­ta­ri­keik­kaa on jo so­vit­tu­na ja syk­syl­lä pi­täi­si saa­da levy val­miik­si. Sen jäl­keen vuo­ros­sa on klu­bi­run­di, Han­hi­nie­mi sel­vit­tää.

Kol­mas Nai­nen ha­jo­si vuon­na 1994, min­kä jäl­keen yh­tye on kui­ten­kin teh­nyt yh­des­sä kak­si le­vyä, vuo­si­na 2009 ja 2013, nyt vuo­ros­sa on siis kol­mas.

– Ret­kue me­nee nyt vä­hän si­ki­öa­sen­toon odot­ta­maan vuo­raan. Olen kiin­ty­nyt nii­hin jät­kiin ja toi­von, et­tä voi­sin teh­dä nii­den kans­sa keik­kaa jat­kos­sa­kin, mik­sei jopa le­vyn­kin, Pau­li Han­hi­nie­mi il­moit­taa.