Metsänomistaja – myytkö puuta vai luontoarvoja
Metsää omistetaan ja siellä kasvaa puuta. Sitä mukaa kun puusato kasvaa puuta myydään harventaen tai uudistaen. Joskus voidaan hakkuita nopeuttaa etenkin sellaisilla paikoilla, missä on luontoarvoja, ettei kukaan saa päähänsä ehdottaa tällaiselle alueelle suojelua ja vieläpä korvauksetta. Naturan kokemukset eivät hevin unohdu. Metsänomistajan maita otettiin suojeluun korvauksetta ja vieläpä niin, että metsänomistajalle ei kerrottu etukäteen mitään.
Nyt ajatusmaailma on pikkuhiljaa muuttumassa. Ollaan menossa siihen suuntaan, että metsänomistaja voikin tienata myymällä metsänsä luontoarvoja. Tätä kauppatapaa kehitellään ja pilotteja on työn alla.
Luonnonarvokaupan edelläkävijä, diplomi-insinööri Jaakko Temmes kävi esittelemässä Satakunnan Metsänomistajien ja Länsi-Suomen Osuuspankin yhdessä järjestämässä metsätapahtumassa metsäänsä tehtyä vajaan kolmen kymmenen hehtaarin pilottialuetta, missä luontoarvot on määritelty kuvioittain. Luontoarvojen mittareina voivat toimia metsän kehitysluokka, puuston eri-ikäisyys, latvuskerroksellisuus, monilajisuus, palojäljet ja lahopuun määrä ja rakenne. Metsikkökuvion ekologinen tila arvioidaan asteikolla nollasta yhteen.
Jos metsänomistajalla on sellainen metsä tai vaikkapa kuvio metsässä, missä on luontoarvoja, niin hän voi pyrkiä tekemään luonnonarvokauppaa. Markkina on vasta kehittymässä, mutta tulossa. Eri tahoilla on halua osallistua ekologiseen kompensaatioon suojelemalla luontoarvoja. Jos sopiva kohde löytyy, niin luotoarvoja kohteella pyritään edelleen lisäämään muuan muassa tekemällä pienaukkoja, lisäämällä lahopuun määrää ja jättämällä riistatiheikköjä.
Jaakko Temmeksen metsästä löytyy tällä hetkellä metsikkökuvioita, joilla on luotoarvoja.
– En kuitenkaan lähde lisäämään luontoarvoja perinteisen metsänkäsittelyn kustannuksella ennen kuin sopimus luontoarvokaupasta on tehty, toteaa Temmes.
Hän kuitenkin uskoo, että luontoarvokauppa tulee muutamassa vuodessa metsänomistajalle vaihtoehdoksi ansaita metsästä puun myynnin ohella tai sijaan.
Teksti: Rauno Numminen



