Pääjohtaja Olli Rehn: Metsistä on tullut ilmastopolitiikan sivujuonne – EU tarvitsee metsäartiklan
EU tuottaa runsaasti metsiin vaikuttavaa lainsäädäntöä, mutta unionilla ei ole varsinaista yhteistä metsäpolitiikkaa eikä metsille omaa oikeudellista perustaa.
– Vaikka metsät ovat Suomen ja Euroopan kannalta hyvin merkittävä luonnonvara, jolla on sekä taloudellista että luonnonarvoihin liittyvää merkitystä, metsiä koskeva päätöksenteko tapahtuu muiden politiikkasektoreiden kautta, sanoo Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn.
Rehn muistuttaa, että monet metsiin vaikuttavat komission aloitteet perustuvat ympäristö- tai ilmastopolitiikan toimivaltaan. –Metsäpolitiikkaa tehdään epäsuorasti. Metsäpolitiikan kansallinen toimivalta näyttää paperilla vahvalta, mutta käytännössä metsiin vaikutetaan ympäristöartiklojen nojalla. Se johtaa helposti siihen, että Suomen ja muiden metsämaiden kannalta tärkeät taloudelliset näkökulmat jäävät vähemmälle huomiolle.
– Tasapaino on horjahtanut. Omana aikanani komissiossa metsiä tarkasteltiin kolmesta suunnasta: ympäristöpolitiikan, maa- ja metsätalouspolitiikan sekä teollisuuspolitiikan näkökulmasta. Tämä vastasi kestävän kehityksen periaatetta, jossa ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset tavoitteet pyritään sovittamaan yhteen.
Rehn ehdottaa keskustelua Euroopan unionin perussopimukseen lisättävästä erillisestä metsäartiklasta.
– Vaikka metsät ovat Suomelle strateginen luonnonvara ja koko Euroopalle yhä tärkeämpi uusiutuvien raaka-aineiden lähde, EU:n perussopimuksissa sanaa ”metsä” ei mainita lainkaan. Tilanne näkyy suoraan siinä, miten metsiä koskevaa sääntelyä valmistellaan, missä ja millä perusteilla metsistä päätetään.
Rehnin mukaan metsien merkitys taloudelle, teollisuudelle, energiajärjestelmälle ja alueelliselle kehitykselle on jäänyt liian vähälle huomiolle. – Metsiä pitäisi tarkastella kokonaisvaltaisesti strategisena resurssina. Metsäartikla mahdollistaisi sen, että metsien eri merkitykset ja näkökulmat huomioitaisiin tasapainoisemmin.
– En ehdota metsäartiklaa välineeksi kansallisen päätösvallan purkamiseen tai uuden keskitetyn EU-metsäpolitiikan rakentamiseen. Tavoite on päinvastainen, tulee luoda selkeä kehys, jossa metsät tunnustetaan omana strategisena kokonaisuutenaan.
Nykyisin metsiin liittyvä sääntely jakautuu useiden eri politiikkalohkojen alle.
– Se näkyy esimerkiksi siinä, että ilmastopolitiikka tarkastelee metsiä hiilinieluina, ympäristöpolitiikka luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta ja energiapolitiikka biomassaresurssina.
– Keskustelu metsäpolitiikan päivittämisestä on ajankohtainen myös siksi, että EU:n laajentuminen ja toimintakyvyn kehittäminen johtavat todennäköisesti tulevina vuosina perussopimusten avaamiseen. Jos sopimuksia joka tapauksessa muutetaan, metsäkysymys pitäisi nostaa samassa yhteydessä pöydälle.
Rehn korostaa, että metsäkeskustelua ei voida irrottaa Euroopan kilpailukykyhaasteista.
– Euroopan unionissa käydään parhaillaan laajaa keskustelua teollisen kilpailukyvyn heikkenemisestä suhteessa Yhdysvaltoihin ja Kiinaan. Suomen näkökulmasta metsätalous ja metsäteollisuus ovat osa ratkaisua, eivät ongelmaa.
– Metsätalous ja metsäteollisuus ovat keskeinen osa Suomen ja samalla myös Euroopan teollista kilpailukykyä. Niiden pitää olla ekologisesti kestäviä, mutta metsien merkitystä kansantaloudelle ja aluetaloudelle ei pidä väheksyä, Rehn painottaa.
Esimerkiksi ennallistamisasetuksen ja muiden metsäaloitteiden yhteisvaikutuksista on käyty Rehnin mukaan liian vähän talouskeskustelua. – Suomessa metsäteollisuus on edelleen yksi tärkeimmistä vientialoista. Sen merkitys korostuu erityisesti Itä- ja Kaakkois-Suomessa, joissa metsäteollisuus muodostaa suuren osan työpaikoista ja verotuloista.
– Suomen talous kohtaa tällä hetkellä merkittäviä rakenteellisia haasteita. Siksi meidän pitää kiinni niistä kulmakivistä, joita meillä vielä on, ja uudistaa niitä innovaatioiden avulla. Meidän ei pidä lähteä sahaamaan omaa jalkaa – eikä myöskään puujalkaa, Rehn muistuttaa.
Rehn korostaa, että ilmastonmuutoksen perimmäinen syy on fossiilisten polttoaineiden käyttö. – Siksi ilmastopolitiikan onnistuminen riippuu ennen kaikkea siitä, miten nopeasti maailman suuret taloudet pystyvät vähentämään fossiilista energiankäyttöä.
– Ilmastonmuutoksen hidastaminen on globaali haaste. Suomi ei yksin ratkaise ongelmaa, vaikka seisoisimme päällämme. Me tarvitsemme talkoisiin mukaan Yhdysvallat, Kiinan, Intian, Brasilian ja muut suuret taloudet. hän sanoo.
– Suomi on edelläkävijä vihreässä energiasiirtymässä. Meillä jo 96 prosenttia sähköstä tuotetaan päästöttömällä ydinvoimalla tai uusiutuvalla energialla. Meidän kannattaa jatkossakin pysyä eturintamassa, mutta se pitää tehdä järkevästi ja hoitaa ruisleipäasiat kuntoon, eikä murentaa jo muutenkin heikossa hapessa olevan taloutemme kehitysnäkymiä.
Rehn suhtautuu varauksella politiikkaan, jossa ilmastotavoitteiden saavuttaminen nojaa ennen kaikkea hakkuumäärien rajoittamiseen. – Meidän pitää tehdä oma osamme, mutta ei niin, että samalla menetämme yhden tärkeimmistä kansantalouden tukijaloista. Hakkuiden merkittävä rajoittaminen olisi erittäin vaikea ratkaisu tilanteessa, jossa Suomen talous kamppailee muutenkin kasvun kanssa.
– Puupohjaisten tuotteiden ja ratkaisujen substituutiovaikutukset jäävät usein hiilinielukeskustelun varjoon. Kun puuta käytetään rakentamisessa, tekstiileissä, kemianteollisuudessa tai energiantuotannossa, sillä voidaan korvata fossiilisia raaka-aineita ja vähentää päästöjä muualla taloudessa. Tämä näkökulma on EU-keskustelussa jäänyt taka-alalle.
Rehnin mukaan Euroopan olisi syytä tarkastella metsiä samalla vakavuudella kuin se tarkastelee kriittisiä mineraaleja, energiaa tai teknologista osaamista. – Metsät ovat strateginen ja kriittinen resurssi. Ne vahvistavat Euroopan taloudellista ja yhteiskunnallista iskunkestävyyttä, tarjoavat uusiutuvia raaka-aineita ja tukevat alueellista kehitystä, hän sanoo.
– Tämä liittyy keskusteluun Euroopan strategisesta autonomiasta. Kun EU pyrkii vähentämään riippuvuuttaan fossiilisista polttoaineista ja tuontiraaka-aineista, puupohjaisten materiaalien merkitys voi kasvaa huomattavasti. Samalla metsät tarjoavat mahdollisuuden rakentaa eurooppalaista biotaloutta omien luonnonvarojen varaan.
Puurakentaminen, biopolttoaineet, puupohjaiset tekstiilikuidut, kemikaalit ja erilaiset korkean jalostusarvon puupohjaiset tuotteet muodostavat Rehnin mukaan tulevaisuuden kasvualoja.
– T&KI toiminnan kaupallistaminen vie aikaa. Uudet paperiteollisuuden kaltaiset massamarkkinat eivät synny hetkessä, mutta tulevaisuudessa voimme valmistaa korkean lisäarvon tuotteita, jotka vahvistavat Suomen kilpailukykyä pitkällä aikavälillä.
– Metsät eivät saa jäädä eri politiikkalohkojen väliseksi ”heittopussiksi”, vaan niitä on tarkasteltava yhtenäisenä strategisena kokonaisuutena. Kiina on ottanut vahvan etunojan useilla metsäsektorin uusilla alueilla. Sen vuoksi Suomen ja Euroopan pitää investoida tutkimukseen, innovaatioihin ja uusien tuotteiden kehittämiseen.
EU:n komission varapuheenjohtajana toiminut Rehn korostaa vahvasti Suomen, Ruotsin ja muiden metsämaiden yhteistyötä. –Metsäpolitiikassa ei ole kyse vain edunvalvonnasta, vaan ennen muuta asiantuntemuksen tuomisesta EU:n päätöksentekoon. Siksi Suomen, Ruotsin ja muiden metsämaiden yhteistyö on erittäin tärkeää.
– Metsämaiden tulee edunvalvonnassaan korostaa metsien taloudellista merkitystä, kilpailukykyä sekä aktiivista EU-vaikuttamista. On myös välttämätöntä, että komissiosta jatkossa löytyy riittävästi pätevää ja osaavaa asiantuntemusta, joka tarkastelee metsiä kestävän kehityksen näkökulmasta tasapainoisesti.
Rehn tiivistää metsäartiklan merkityksen yhteen ajatukseen: metsien asema pitäisi tunnustaa samalla tavalla kuin niiden todellinen merkitys on Euroopalle.
– Metsäartikla tarkoittaisi sitä, että metsät otettaisiin EU:n päätösten valmistelussa kokonaisvaltaisesti huomioon. Niitä tarkasteltaisiin strategisena resurssina, jossa talouden, teollisuuden ja ympäristön näkökulmat sovitetaan yhteen tasapainoisella tavalla, hän sanoo.
Kysymys ei siis ole vain yhdestä uudesta artiklasta EU:n perussopimuksessa. – Kyse on siitä, nähdäänkö metsät tulevaisuudessa ensisijaisesti rajoitettavana ympäristökysymyksenä vai yhtenä Euroopan vihreän siirtymän, biotalouden ja teollisen kilpailukyvyn keskeisistä voimavaroista.
– Tästä pitäisi alkaa uusi eurooppalainen metsäpolitiikka, sanoo Rehn.
Lähde: Metsämiesten Säätiön uutiskirje
Teksti ja kuvat: Markku Laukkanen, markku.laukkanen(a)audiomedia.fi
