Tuo­re tut­ki­mus osoit­taa, et­tä har­ven­nus­hak­kuut vai­kut­ta­vat mer­kit­tä­väs­ti met­sien ky­kyyn va­ras­toi­da tai va­paut­taa hii­li­di­ok­si­dia.

Har­ven­nus­hak­kuu eli met­sän joi­den­kin pui­den kaa­ta­mi­nen mui­den kas­vun edis­tä­mi­sek­si on ylei­nen met­sän­hoi­to­me­ne­tel­mä, mut­ta sen vai­ku­tus met­sien hii­li­dy­na­miik­kaan vaih­te­lee suu­res­ti met­sä­tyy­pin mu­kaan.

Hel­sin­gin yli­o­pis­ton tut­ki­muk­ses­sa tar­kas­tel­tiin har­ven­nuk­sen vai­ku­tus­ta kah­teen eri­lai­seen bo­re­aa­li­seen met­sä­tyyp­piin: mi­ne­raa­li­maan met­sään eli kan­gas­met­sään ja oji­tet­tuun suo­met­sään. Tut­ki­jat mit­ta­si­vat pui­den, met­sän­poh­jan kas­vil­li­suu­den, maa­pe­rän ja la­ho­pui­den vuo­tuis­ta hii­li­ker­ty­mää ja -pääs­tö­jä sekä en­nen har­ven­nus­ta et­tä sen jäl­keen. Tu­los­ten pe­rus­teel­la har­ven­nus­hak­kuu ai­heut­taa vä­lit­tö­miä muu­tok­sia met­sien hii­li­ta­sees­sa.

– Tut­ki­mus­tu­los­tem­me pe­rus­teel­la on tär­ke­ää so­vit­taa met­sän­hoi­to­käy­tän­nöt eri met­sä­tyyp­pien eri­tyi­so­mi­nai­suuk­siin. Har­ven­nus edis­tää pui­den kas­vua ja sen myö­tä tyy­pil­li­ses­ti myös hii­len si­tou­tu­mis­ta mel­ko pian har­ven­nuk­sen jäl­keen kan­gas­met­sis­sä, mut­ta oji­te­tut suot vaa­ti­vat huo­lel­lis­ta hoi­toa, jot­ta väl­ty­tään pit­kän ai­ka­vä­lin hii­li­hä­vi­kil­tä, tii­vis­tää väi­tös­kir­ja­tut­ki­ja Gon­za­lo de Qu­e­sa­da Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­ta.

Kan­gas­met­säs­sä hii­len ker­ty­mi­nen met­sään vä­he­ni ti­la­päi­ses­ti har­ven­nuk­sen jäl­keen, mut­ta pa­lau­tui mel­ko no­pe­as­ti, kos­ka va­lon ja ti­lan li­sään­ty­mi­nen aut­toi myös sam­ma­lia, var­pu­ja ja muu­ta met­sän­poh­jan kas­vil­li­suut­ta kas­va­maan ja si­to­maan hiil­tä. Har­ven­nus teki met­säs­tä het­kel­li­sen hii­len läh­teen har­ven­nus­vuon­na, min­kä jäl­keen se pa­lau­tui hii­li­nie­luk­si seu­raa­van vuo­den lop­puun men­nes­sä. Muu­ta­mas­sa vuo­des­sa nie­lu oli pa­lau­tu­nut jo lä­hes en­ti­sel­le ta­sol­le.

– Hii­li­nie­lu tar­koit­taa hii­li­va­ras­ton po­si­tii­vis­ta muu­tos­ta per vuo­si. Hii­li­nie­lu pa­lau­tuu usein mel­ko no­pe­as­ti har­ven­nus­hak­kuus­ta, mut­ta hii­len ko­ko­nais­va­ras­ton pa­lau­tu­mi­nen vie sil­loin­kin ai­kaa, kos­ka met­säs­tä on hak­kuus­sa pois­tet­tu suu­ri mää­rä hiil­tä bi­o­mas­san mu­ka­na, to­te­aa apu­laisp­ro­fes­so­ri An­na Lin­tu­nen, Hel­sin­gin yli­o­pis­ton il­ma­ke­hä­tie­tei­den kes­kuk­ses­ta.

Sitä vas­toin jo en­nen har­ven­nus­ta il­ma­ke­hään hiil­tä pääs­tä­neen oji­te­tun suo­met­sän pääs­töt kas­voi­vat en­ti­ses­tään har­ven­nus­hak­kuun jäl­keen. Puus­ton hi­das kas­vu yh­dis­tet­ty­nä hak­kuu­jät­teen ha­jo­a­mi­seen teki näis­tä met­sis­tä en­tis­tä suu­rem­pia hii­len net­to­läh­tei­tä vuo­si har­ven­nuk­sen jäl­keen.

Tut­ki­jat päät­te­li­vät myös, et­tä met­sien hii­li­va­ras­to­jen eli elä­vien pui­den bi­o­mas­saan ja maa­pe­rään va­ras­toi­tu­neen hii­len pa­lau­tu­mi­nen hak­kuu­ta edel­tä­väl­le ta­sol­le voi kes­tää kym­me­niä vuo­sia mo­lem­mis­sa met­sä­tyy­peis­sä. Oji­te­tuil­la soil­la hii­li­va­ras­to ku­tis­tui koko tut­ki­mus­jak­son ajan, mikä viit­taa sii­hen, et­tä tä­män­tyyp­pis­ten met­sien saat­taa har­ven­nuk­sen jäl­keen ol­la vai­kea saa­vut­taa al­ku­pe­räis­tä hii­len­va­ras­toin­ti­ka­pa­si­teet­ti­aan.

– On olen­nai­sen tär­ke­ää tun­tea eri­lais­ten met­sän­hoi­to­me­ne­tel­mien vai­ku­tus hii­li­ta­sa­pai­noon, var­sin­kin kun Suo­mi ja muut maat ta­sa­pai­not­te­le­vat met­sien te­hok­kaan hii­len­si­don­nan ja te­ol­li­suu­den raa­ka-ai­neen tur­vaa­mi­sen vä­lil­lä, sum­maa de Qu­e­sa­da.

Läh­de: Hel­sin­gin yli­o­pis­ton tie­do­te