Suo­mes­sa nais­met­sä­ko­neen­kul­jet­ta­jien osuus on vain al­le kak­si pro­sent­tia koko am­mat­ti­kun­nas­ta. Alan ve­to­voi­ma on heik­ko nais­ten kes­kuu­des­sa eri­tyi­ses­ti vää­rien mie­li­ku­vien ja tie­don puut­teen vuok­si. Työ­nan­ta­jat suh­tau­tu­vat nais­kul­jet­ta­jiin myön­tei­ses­ti.

Tuo­reen tut­ki­muk­sen mu­kaan nais­met­sä­ko­neen­kul­jet­ta­jien lä­hi­pii­rin mer­ki­tys ja taus­ta­tie­dot ovat vah­vas­sa roo­lis­sa ura­po­lun ete­ne­mi­ses­sä. Haas­tat­te­lui­hin osal­lis­tu­nei­den nais­met­sä­ko­neen­kul­jet­ta­jien ura­po­lut oli­vat lä­hes poik­keuk­set­ta saa­neet al­kun­sa lä­hi­pii­ris­tä: per­he, su­ku­lai­set ja ys­tä­vät oli­vat kan­nus­ta­neet alal­le. Li­säk­si isän am­mat­ti tai roh­kai­su nou­si tois­tu­vak­si ja mer­kit­tä­väk­si te­ki­jäk­si.

Mo­nil­la tut­ki­muk­seen osal­lis­tu­jis­ta oli ko­ke­mus­ta ras­kais­ta ko­neis­ta jo en­nen var­si­nais­ta met­sä­ko­ne­kou­lu­tus­ta; trak­to­rit, kuor­ma-au­tot ja kai­vin­ko­neet oli­vat tut­tu­ja. Nai­set ko­ki­vat met­sä­ko­neen­kul­jet­ta­jan työn hou­kut­te­le­vak­si en­nen kaik­kea it­se­näi­syy­den, luon­non­lä­hei­syy­den, sekä sel­ke­än ja konk­reet­tis­ten työ­jäl­jen vuok­si. Myös hyvä työl­li­syys­ti­lan­ne aut­toi ala­va­lin­nas­sa.

Tut­ki­mus pal­jas­ti, et­tä mo­nel­la kou­lu­tus­va­lin­ta­vai­hees­sa ole­val­la nuo­rel­la nai­sel­la ei ole re­a­lis­tis­ta kä­si­tys­tä met­sä­ko­neen­kul­jet­ta­jan työs­tä. Ala miel­le­tään hel­pos­ti fyy­si­ses­ti ras­kaak­si ”mies­ten työk­si”, vaik­ka ny­ky­ai­kai­set ko­neet ovat huip­pu­tek­no­lo­gi­sia ja työ on kes­kit­ty­mis­tä, ha­vain­noin­tia ja on­gel­man­rat­kai­sua vaa­ti­vaa.

Myös opin­to-oh­jaa­jien ja mui­den opet­ta­jien kan­nus­tus alaa koh­taan ko­et­tiin vä­häi­sek­si, tai jopa hait­taa­vak­si te­ki­jäk­si. Met­sä­ko­neen­kul­jet­ta­jan am­mat­tia ei usein­kaan tuo­da esiin mah­dol­li­se­na vaih­to­eh­to­na ty­töil­le, vaan hei­tä oh­ja­taan mui­hin ras­kas­ko­ne­töi­hin, esi­mer­kik­si lo­gis­tiik­ka-alal­le.

Met­sä­ko­ney­rit­tä­jät ko­ros­ti­vat tut­ki­muk­ses­sa, et­tä he palk­kai­si­vat nai­sia mie­lel­lään. Var­sin­kin isoim­mis­sa ja ai­em­min nai­sia pal­kan­neis­sa ko­ney­ri­tyk­sis­sä po­si­tii­vi­nen asen­ne ko­ros­tui. Alal­la ole­vat nais­kul­jet­ta­jat ovat­kin saa­neet hy­vää pa­lau­tet­ta huo­lel­li­suu­des­taan, mo­ti­voi­tu­nei­suu­des­taan ja osaa­mi­ses­taan.

Työ­nan­ta­jien mu­kaan kes­kei­sin syy nais­met­sä­ko­neen­kul­jet­ta­jien vä­häi­seen mää­rään on­kin se, et­tei alal­le ja sitä kaut­ta työn­ha­ki­joik­si ha­keu­du riit­tä­väs­ti nai­sia. Van­hem­pain­va­paat ja nii­den ai­heut­ta­mat käy­tän­nön jär­jes­te­lyt ja kus­tan­nuk­set ja­koi­vat kui­ten­kin met­sä­ko­ney­rit­tä­jien nä­ke­myk­siä. Eri­tyi­ses­ti pie­nis­sä met­sä­ko­ney­ri­tyk­sis­sä, jois­sa ei ole val­mii­ta si­jais­jär­jes­tel­miä tai ko­ke­mus­ta van­hem­pain­va­pais­ta, pit­kiä pois­sa­o­lo­ja voi ol­la vai­kea hal­li­ta.

Sekä haas­ta­tel­lut nais­met­sä­ko­neen­kul­jet­ta­jat et­tä työ­nan­ta­jat oli­vat yh­tä miel­tä sii­tä, et­tä alan tun­net­tuut­ta ja ve­to­voi­maa on li­sät­tä­vä. Työs­tä tu­li­si tar­jo­ta re­a­lis­tis­ta, mut­ta myön­teis­tä tie­toa ja am­ma­tin esit­te­lyä. Käy­tän­nön rat­kai­suik­si eh­do­tet­tiin kou­lu­käyn­te­jä, työ­maa­vie­rai­lu­ja ja nais­kul­jet­ta­jien nä­ky­vyy­den li­sää­mis­tä me­di­as­sa.

Tut­ki­mus osoit­ti sel­väs­ti: met­sä­ko­neen­kul­jet­ta­jan työ so­pii yh­tä hy­vin nai­sil­le kuin mie­hil­le – nyt tar­vi­taan vain enem­män roh­kai­sua ja tie­toa, jot­ta po­ten­ti­aa­li saa­daan käyt­töön.

Tut­ki­mus to­teu­tet­tiin Itä-Suo­men yli­o­pis­ton met­sä­tie­tei­den osas­tol­la ja se oli Ko­ney­rit­tä­jät ry:n, Met­sä­mies­ten Sää­ti­ön ja UNI­TE-lip­pu­lai­van ra­hoit­ta­ma.

Läh­de: Met­sä­mies­ten Sää­ti­ön uu­tis­kir­je