Met­sä­no­mis­ta­jat il­moit­ti­vat vii­me vuon­na hir­vie­läin­ten ai­heut­ta­mis­ta va­hin­gois­ta hie­man edel­lis­vuot­ta vä­hem­män. Met­sä­kes­kus mak­saa hir­vie­läin­va­hin­ko­kor­vauk­sia tänä vuon­na met­sä­no­mis­ta­jil­le hie­man al­le mil­joo­na eu­roa, kun vii­me vuon­na va­hin­ko­kor­vauk­sia mak­set­tiin noin 1,1 mil­joo­naa eu­roa.

Eni­ten hir­vie­läin­ten ai­heut­ta­mia met­sä­va­hin­ko­ja kor­va­taan Poh­jois-Poh­jan­maal­la, La­pis­sa ja Poh­jois-Kar­ja­las­sa. Kor­vaus­ten mää­rä vä­he­ni eni­ten Itä- ja Koil­lis-Suo­mes­sa sekä kes­ki­sen Suo­men alu­eel­la edel­lis­vuo­des­ta. La­pis­sa hir­vie­läin­va­hin­ko­kor­vaus­ten mää­rä kas­voi noin 100 000 eu­rol­la edel­lis­vuo­des­ta.

Maa­kun­tien si­säl­lä alu­eel­li­set erot hir­vi­va­hin­gois­sa ovat huo­mat­ta­via. Hir­vi­kan­nan muu­tok­set, ra­vin­non saa­ta­vuus, kas­vu­pai­kan tuot­ta­vuus ja puu­la­ji­koos­tu­mus vai­kut­ta­vat va­hin­ko­jen syn­ty­mi­seen. Myös lu­men mää­räl­lä on vai­ku­tus­ta. Kun lu­mi­pei­te on pak­su, ei­vät hir­vet ha­lua liik­ku­mi­sel­la ku­lut­taa ener­gi­aa. Täl­lä het­kel­lä lu­men sy­vyys on noin 50–75 sent­ti­met­riä Kes­ki- ja Poh­jois-La­pin alu­eel­la.

– Jos lau­han sään jäl­kei­nen pak­kas­jak­so on ko­vet­ta­nut lu­men pin­nan, hir­vet py­säh­ty­vät pie­nel­le alu­eel­le ja syö­vät kai­ken saa­ta­vil­la ole­van ra­vin­non. Hir­vet voi­vat vie­rail­la vuo­sit­tain tois­tu­vas­ti luon­tai­sil­la tal­veh­ti­mi­sa­lu­eil­la, joil­la ruo­kaa on tar­jol­la ja lu­mi­o­lo­suh­teet ovat hir­vil­le suo­tui­sat, ker­too pro­jek­ti­pääl­lik­kö ja hir­vie­läin­va­hin­ko­vas­taa­va Es­ko Vii­na­nen Suo­men met­sä­kes­kuk­ses­ta.

Suo­men met­sä­kes­kus al­kaa mak­saa vii­me vuon­na maas­tos­sa ar­vi­oi­tu­ja hir­vie­läin­va­hin­ko­kor­vauk­sia met­sä­no­mis­ta­jil­le ar­vi­ol­ta maa­lis-huh­ti­kuun ai­ka­na. Kor­vauk­set koos­tu­vat kas­vu- ja laa­tu­tap­pi­o­kor­vauk­sis­ta sekä uu­del­leen- ja täy­den­nys­vil­je­ly­kus­tan­nuk­sis­ta. Li­säk­si met­sä­no­mis­ta­jil­le kor­va­taan Met­sä­kes­kuk­sen hir­vi­va­hin­ko­ar­vi­oin­nin ku­lu­ja. Kor­vaus­va­rat tu­le­vat val­ti­ol­ta ja ne saa­daan hir­ven- ja peu­ran­met­säs­tyk­sen kaa­to­lu­pa­mak­suis­ta.

Hir­vie­läin­va­hin­ko­ja esiin­tyy tyy­pil­li­ses­ti al­le vii­den met­rin mit­tai­sis­sa tai­mi­kois­sa. Hir­vet syö­vät pui­den tai­mi­vai­hees­sa leh­tiä, neu­la­sia ja kuor­ta sekä kat­ko­vat puun­run­ko­ja, mikä hei­ken­tää tai­mi­kon kas­vua ja laa­tua. Har­ven­nus­met­sis­sä hir­vet jäy­tä­vät toi­si­naan kuu­sen, män­nyn ja esi­mer­kik­si haa­po­jen kuor­ta, ai­heut­ta­en ty­vi­tuk­kiin laa­tu­vau­ri­on ja mah­dol­li­ses­ti la­ho­vi­an.

Ve­sak­koi­nen tai­mik­ko tai ti­heä vart­tu­neem­pi puus­to an­taa hir­vil­le suo­jaa, ja se voi myös vai­kut­taa tu­ho­jen syn­ty­mi­seen. Tai­mi­koi­den kun­to on hyvä tar­kis­taa vä­hin­tään ker­ran vuo­des­sa.

– Pa­ras ajan­koh­ta on ke­vääl­lä, kun lumi on su­la­nut ja leh­ti­puut ovat vie­lä leh­det­tö­miä. Niil­lä alu­eil­la, joil­la lu­mi­pei­te on pak­su, kan­nat­taa myös tal­vi­ai­kaan hiih­del­lä kar­toit­ta­mas­sa ti­lan­net­ta. Met­sä­no­mis­ta­jat vuok­raa­vat usein mai­taan pai­kal­li­sel­le met­säs­tys­seu­ral­le, jol­la on mah­dol­li­suus vai­kut­taa hir­vi­va­hin­ko­jen syn­ty­mi­seen met­säs­tyk­sel­lä, Vii­na­nen sa­noo.