Kai Hä­mä­läi­nen, Ko­neel­li­sen puun­kor­juun opet­ta­ja, Län­si­ran­ni­kon kou­lu­tus Oy/Win­No­va

Luon­to­ar­vot sekä luon­non mo­ni­muo­toi­suu­den tur­vaa­mi­nen on nous­sut jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa kes­ki­öön. Vii­me ai­kai­set ikä­vät ta­pah­tu­mat sekä jul­ki­nen kes­kus­te­lu­kult­tuu­ri vai­kut­ta­vat met­sä­kes­kus­te­luun Suo­men kes­tä­vän met­sä­ta­lou­den ti­las­ta, on­ko meil­lä sel­lais­ta?

Näi­den hei­jas­tus­vai­ku­tuk­set nä­ky­vät myös met­sä­o­pe­tuk­ses­sa, jos­sa me kou­lu­tuk­sen jär­jes­tä­ji­nä kou­lu­tam­me met­sä­a­lan uu­sia am­mat­ti­lai­sia. Osaa­mi­sen en­na­koin­ti on tul­lut haas­ta­vam­mak­si muut­tu­vas­sa maa­il­mas­sa, mut­ta luon­to­ar­vo­jen nos­ta­mi­nen kou­lu­tuk­ses­sa ei ole huk­kaan hei­tet­tyä työ­tä. Luon­to­ar­vot tu­le­vat oh­jaa­maan Suo­men kes­tä­vää met­sä­ta­lout­ta myös tu­le­vai­suu­des­sa, jol­loin met­sä­a­lan toi­mi­joil­la pi­tää ol­la osaa­mi­nen so­vel­taa op­pi­mis­taan käy­tän­nön työ­e­lä­män teh­tä­vis­sä.

Ko­neel­li­sen puun­kor­juun ope­tuk­ses­sa tämä nä­kyy esi­mer­kik­si PEFC- ja FSC-ser­ti­fi­kaat­tien kri­tee­rien opet­ta­mi­se­na, sa­moin kuin ser­ti­fi­oin­ti­oh­jeis­tus­ten mu­kais­ten toi­min­ta­ta­po­jen to­teut­ta­mi­se­na op­pi­lai­tok­sen ope­tus­työ­mail­la. Ser­ti­fi­oin­nin avul­la py­ri­tään tur­vaa­maan luon­non mo­ni­muo­toi­suut­ta ta­lous­met­sis­sä. Yk­si konk­reet­ti­nen esi­merk­ki täs­tä on la­ho­puun mää­rän li­sää­mi­nen te­ko­pök­ke­löi­den avul­la.

Luon­to­ar­vot, luon­non mo­ni­muo­toi­suus ja met­sä­ta­lous ei­vät ole toi­si­aan pois­sul­ke­via asi­oi­ta, vaan par­haim­mil­laan ne kul­ke­vat rin­nak­kain ja täy­den­tä­vät toi­si­aan.

Eko­lo­gi­sel­la käy­tä­väl­lä tar­koi­te­taan käy­tän­nös­sä met­sään jä­tet­tä­vää yh­te­näis­tä puus­to- ja kas­vil­li­suus­vyö­hy­ket­tä, joka yh­dis­tää eri eli­nym­pä­ris­tö­jä toi­siin­sa. Sen kaut­ta eläi­met ja muut met­sä­la­jit voi­vat liik­kua, le­vit­täy­tyä ja säi­lyt­tää ge­neet­tis­tä vaih­te­lua mai­se­mas­sa, jos­sa met­sä­ta­lous muok­kaa met­sä­ra­ken­net­ta jat­ku­vas­ti.

Ta­lous­met­sä ei ole yh­te­näi­nen met­sä­a­lue, vaan pi­kem­min­kin mo­sai­ik­ki eri-ikäi­siä ja eri ta­voin kä­si­tel­ty­jä met­si­köi­tä. Jos nii­den vä­liin ei jä­te­tä yh­teyk­siä, eli­nym­pä­ris­töt voi­vat ajan myö­tä eris­täy­tyä toi­sis­taan. Eko­lo­gi­sil­la käy­tä­vil­lä tätä pirs­tou­tu­mis­ta voi­daan vä­hen­tää ja sa­mal­la tur­va­ta luon­non mo­ni­muo­toi­suut­ta ta­lous­met­sis­sä pit­käl­lä ai­ka­vä­lil­lä.

Usein eko­lo­gi­sik­si käy­tä­vik­si so­vel­tu­vat alu­eet ovat jo val­miik­si met­sä­ta­lou­del­li­ses­ti hei­kos­ti kan­nat­ta­via tai jopa kan­nat­ta­mat­to­mia. Täl­löin nii­den jät­tä­mi­nen luon­non­hoi­to­koh­teik­si ei käy­tän­nös­sä vä­hen­nä met­sä­no­mis­ta­jan puun­myyn­ti­tu­lo­ja. Päin­vas­toin, se voi jopa pa­ran­taa sitä, kun täl­lai­sil­le alu­eil­le voi­daan kes­kit­tää esi­mer­kik­si te­ko­pök­ke­löt, riis­ta­ti­hei­köt ja sääs­tö­puu­ryh­mät. Luon­non­hoi­don toi­men­pi­teet saa­daan to­teu­tet­tua näin kus­tan­nus­te­hok­kaas­ti sekä met­sä­no­mis­ta­jan et­tä luon­non mo­ni­muo­toi­suu­den nä­kö­kul­mas­ta.

Ku­vas­sa nä­kyy va­sem­mal­la opis­ke­li­joi­den suun­nit­te­le­ma ja to­teut­ta­ma eko­lo­gi­nen käy­tä­vä. Hak­kuus­sa oli uu­dis­tus­kyp­sä kuu­sik­ko, joka ra­joit­tui vart­tu­nee­seen män­nik­köön sekä suo­je­lu­a­lu­ee­seen. Näi­den ku­vi­oi­den vä­liin oli mah­dol­lis­ta to­teut­taa eko­lo­gi­nen käy­tä­vä.