Pau­lii­na Vil­pak­ka

Har­mo­ni­nen, rau­hal­li­nen, maa­doit­ta­va. Näin eri­kois­maa­la­ri, pin­ta­kä­sit­te­li­jä An­na-Ma­ria Hasu ku­vai­lee sa­ven vai­ku­tuk­sia si­sus­tuk­ses­sa. Hasu hal­lit­see sa­vi­rap­pauk­sen ja sa­vi­maa­laa­mi­sen pe­rin­teik­kään tai­don. Hän asuu per­hei­neen Lyt­ty­läs­sä 1800-lu­vun ta­los­sa, jon­ka van­hin osa on val­mis­tet­tu lan­kun­pää­tek­nii­kal­la lan­kun­pät­kis­tä ja sa­ves­ta. Ko­tin­sa kun­nos­tus­töi­den yh­tey­des­sä Hasu kiin­nos­tui sa­ven mah­dol­li­suuk­sis­ta, ja rak­kaus roi­hah­ti omi­nai­suuk­sil­taan mo­ni­puo­li­seen ma­te­ri­aa­liin.

Hasu ker­too, et­tä sa­vel­la pin­noit­ta­mi­nen on sa­to­ja vuo­sia van­ha tai­to ja savi on edel­leen käy­te­tyin ma­te­ri­aa­li maa­il­mal­la. Eri­tyi­ses­ti Ja­pa­nis­sa sa­vi­rap­paus­kult­tuu­ri on edel­leen voi­mis­saan. Siel­lä sa­vi­rap­paus­re­sep­tit ovat var­jel­tu­ja per­he­sa­lai­suuk­sia, ja asi­aan liit­tyy myös hen­ki­nen puo­len­sa.

Suo­mes­sa­kin sa­vea on käy­tet­ty sa­to­ja vuo­sia, mut­ta sil­lä voi­daan luo­da mo­nen­lais­ta il­met­tä myös ny­ky­a­jan ta­loi­hin: maa­lais­ro­mant­tis­ta tai pel­kis­tet­tyä ja mo­der­nia. Ha­sun mu­kaan sa­vel­la on hy­vin pe­rus­tel­tu paik­kan­sa myös uu­dis­ra­ken­ta­mi­ses­sa:

– Sel­väs­ti sa­vi­rap­paus ja -maa­laus ovat nos­tees­sa, ja nii­tä teen täl­lä het­kel­lä eni­ten. Nyt on eh­kä he­rät­ty sii­hen, et­tä on tar­peek­si kau­an muo­vi­pus­si­tet­tu ta­lo­ja ja ko­et­tu nii­den ai­heut­ta­mat ast­mat ja muut on­gel­mat. On hyvä ot­taa as­ke­lei­ta taak­se­päin van­haan hy­vään ta­paan.

Hasun valmistama savilaasti sisältää suomalaista savea, hiekkaa ja kuitulaastissa käytettävää kuitua.

Hasu lu­et­te­lee sa­vi­rap­pauk­sen hy­viä puo­lia:

– Savi on luon­nos­taan an­ti­mik­ro­bi­nen, eli se eh­käi­see mik­ro­bien kas­vua, ei­kä ho­meh­du. Se myös hen­git­tää, ta­saa il­man­kos­teut­ta, puh­dis­taa huo­neil­maa ja pois­taa ha­ju­ja. Li­säk­si sil­lä saa luo­tua har­mo­ni­sia, kau­nii­ta ti­lo­ja, kun voi tuo­da pa­lan maa­ta olo­huo­nee­seen.

Par­hai­ten sa­vi­rap­paus so­pii or­gaa­ni­sil­le, imu­ky­kyi­sil­le ja hen­git­tä­vil­le pin­noil­le, ku­ten esi­mer­kik­si puun, tii­len tai be­to­nin pääl­le. Otol­li­sin ai­ka sa­vi­rap­pauk­sen ja maa­lauk­sen te­ke­mi­seen on ke­säl­lä, sil­lä huo­nee­seen, jos­sa savi on kui­vu­mas­sa, on syy­tä jär­jes­tää hyvä il­man­vaih­to.

Hasu ar­vi­oi, et­tä sa­ven käyt­tö on uu­des­sa nos­tees­sa, ja se nä­kyy esi­mer­kik­si alan mes­suil­la. Mut­ta pe­rus­maa­li­kau­pois­sa raa­ka-ai­net­ta ei vie­lä myy­dä. Rap­paus- ja maa­laus­tar­koi­tuk­seen myy­tä­viä sa­vi­se­koi­tuk­sia saa muun mu­as­sa pe­rin­ne­rau­ta­kau­pois­ta. Hasu val­mis­taa maa­lin­sa ja laas­tin­sa it­se, jol­loin ne ei­vät si­säl­lä mi­tään yli­mää­räis­tä.

– Ne ovat täy­sin eko­lo­gi­sia ja kom­pos­toi­tu­via luon­non­tuot­tei­ta, jot­ka si­säl­tä­vät sa­vea, vet­tä, pig­ment­tiä ja vil­ja­poh­jais­ta si­do­sai­net­ta. Eli pe­su­ve­det voi vaik­ka heit­tää puu­tar­haan, hän to­te­aa.

Savella voidaan luoda hyvin erilaisia ilmeitä, esimerkiksi maalaisromanttista tai pelkistettyä ja modernia.