Tui­ja Saa­ri­nen

Rans­kan­bul­l­do­git Kyl­lik­ki ja Laa­Laa ovat ma­joit­tu­neet Rau­man Una­jas­sa si­jait­se­van Lem­mik­ki­ho­tel­li Kul­ta­tas­su­lan kak­kos­huo­nee­seen va­jaak­si vii­kok­si. Nii­den omis­ta­ja on täyt­tä­nyt huo­lel­la kaa­vak­keen, jos­sa tie­dus­tel­laan koi­rien ta­po­ja. Yrit­tä­jät Lau­ri Al­ho ja Ja­ni­ta Ja­lo­nen tie­tä­vät sen poh­jal­ta esi­mer­kik­si, et­tä Laa­Laa ei tyk­kää, et­tä val­jaat lai­te­taan tai ote­taan pois, kun Kyl­lik­ki on lä­hel­lä. Ne ei­vät myös­kään saa syö­dä sa­mas­sa ti­las­sa.

– Mitä enem­män in­for­maa­ti­o­ta saam­me etu­kä­teen lem­mi­kis­tä, sen pa­rem­pi. Hoi­to­la­jak­so su­juu pa­rem­min, kun tie­däm­me esi­mer­kik­si, pel­kää­kö koi­ra jo­tain tai tyk­kää­kö kis­sa si­li­tyk­ses­tä, to­te­aa Ja­ni­ta.

Ranskanbulldogit Kyllikki ja LaaLaa viettivät Lemmikkihotelli Kultatassulassa vajaan viikon. ”Meillä hellyys- ja aktivointihetket on sisällytetty päivärutiineihin” toteaa yrittäjäpariskunta Lauri Alho ja Janita Jalonen. Myös vuoden vanhasta Fiinasta (kuvassa) on isosiskonsa Elsan tavoin kasvamassa innokas eläinten hoitaja. Taustalla perheen oma koira, kultainennoutaja Miisa.

Tuija Saarinen

Lem­mik­ki­ho­tel­li Kul­ta­tas­su­la juh­li juu­ri ne­li­vuo­tis­ta ole­mas­sa­o­lo­aan. Ky­syn­tää pal­ve­lul­le on ol­lut kii­tet­tä­väs­ti.

– Ava­jais­ten jäl­keen ei ole ol­lut päi­vää­kään, et­tei oli­si ol­lut yh­tään lem­mik­kiä hoi­dos­sa. Ko­ro­na-ai­ka­na ih­mi­set ot­ti­vat pal­jon lem­mik­kie­läi­miä, ja nyt kun taas reis­sa­taan, tar­vi­taan niil­le hoi­to­paik­ko­ja. Mo­nel­le oma lem­mik­ki on kuin oma lap­si, to­te­aa eläin­ten­hoi­ta­jak­si kou­lut­tau­tu­nut Lau­ri.

Lem­mik­ki­ho­tel­lis­sa on kol­me­tois­ta huo­net­ta koi­ril­le ja kuu­si kis­soil­le. Li­säk­si löy­ty­vät ti­lat ka­neil­le ja muil­le pie­ne­läi­mil­le. Kun sa­maan huo­nee­seen voi ma­joit­tua sa­man per­heen usei­ta lem­mik­ke­jä, voi par­haim­mil­laan hoi­dos­sa ol­la jopa usei­ta kym­me­niä koi­ria ja kym­men­kun­ta kis­saa.

– Eni­ten meil­lä hoi­de­taan koi­ria ja kis­so­ja, mut­ta on tääl­lä ol­lut myös muun mu­as­sa käär­me, kil­pi­kon­nia, rot­tia ja ru­koi­li­ja­sirk­ka. Usein lem­mik­ki tuo­daan meil­le vii­kon­lo­puk­si, mut­ta myös koko vii­kok­si tai jopa use­ak­si kuu­kau­dek­si. Pal­jon on lem­mik­ke­jä myös päi­vä­hoi­dos­sa. Kesä ja juh­la­py­hät ovat vilk­kain­ta se­son­ki­ai­kaa.

Moni jän­nit­tää rak­kaan lem­mik­kin­sä jät­tä­mis­tä vie­raan hoi­toon. Ero­ah­dis­tus­ta lie­vit­tä­vät esi­mer­kik­si tu­tun tuok­sui­nen pai­ta tai lem­pi­le­lu. Lem­mi­kit saa­vat hoi­dos­sa pal­jon myös hel­lyyt­tä.

– Hel­lyys­het­ket ja pai­jai­lut kuu­lu­vat mei­dän päi­vä­ru­tii­nei­him­me. Vaik­ka it­se hoi­dan pää­sään­töi­ses­ti hal­lin­nol­lis­ta puol­ta, tu­len usein vas­ta­pai­nok­si tän­ne ho­tel­lin puo­lel­le pai­jaa­maan mei­dän asuk­kai­tam­me. Jo­kais­ta lem­mik­kiä hoi­de­taan kuin omaa, se on pe­ri­aat­teem­me, to­te­aa Ja­ni­ta.

Eniten Lemmikkihotelli Kultatassulassa hoidetaan koiria ja kissoja. Yksi Kissalan hotellivieraista oli Mimi.

Tuija Saarinen

Lem­mik­ki­hoi­to­lan pi­tä­mi­nen on toki muu­ta­kin kuin pai­jai­lua. Yl­lät­tä­vän pal­jon ai­kaa vie yk­sis­tään koi­rien len­kit­tä­mi­nen.

– Jos talo on täy­si, lenk­kei­hin ku­luu kah­dek­san tun­tia päi­väs­sä. Se ja­kau­tuu tie­tys­ti use­am­mal­le ih­mi­sel­le. Sii­vo­a­mi­nen on toi­nen pal­jon ai­kaa vie­vä asia. Kun al­ku­ai­koi­na tein vie­lä kai­ken yk­sin, mi­nul­le ker­tyi kii­rei­sim­pi­nä päi­vi­nä jopa 40 000 as­kel­ta. Ai­ka mo­net lenk­ka­rit ku­lu­vat puh­ki vuo­des­sa, vaik­ka nyt apu­kä­siä on­kin, to­te­aa Lau­ri.

Jo­kai­sel­la lem­mi­kil­lä on omat ta­pan­sa, ja esi­mer­kik­si tie­tyt ri­tu­aa­lit, en­nen kuin vaik­ka­pa saa ruo­kaa tai saa men­nä ulos. Kaik­kia toi­vo­muk­sia ei kui­ten­kaan voi­da täyt­tää.

– Eräs koi­ra­no­mis­ta­ja to­te­si, et­tä koi­ra oli tot­tu­nut nuk­ku­maan vie­res­sä. Sii­hen ve­det­tiin raja, hy­myi­lee Ja­ni­ta.