Maa­rit Kaut­to

Lan­noi­tus­ta, sa­don­kor­juu­ta, ha­ra­voin­tia, si­pu­li­kuk­kien ja uu­sien tai­mien is­tu­tus­ta ... Vaik­ka puu­tar­has­sa puu­hai­lu ke­vään ja ke­sän jäl­jil­tä jo hie­man vä­syt­täi­si­kin, kan­nat­taa syys­työt teh­dä kun­nol­la, sil­lä kaik­ki se on pois tu­le­van ke­vään kii­reis­tä.

– Syys­lan­noi­tuk­sel­le tämä ajan­koh­ta on jo lii­an myö­häi­nen. Se pi­tää hoi­taa mie­lel­lään elo­kuun al­ku­puo­lel­la, jot­ta ra­vin­teet eh­ti­vät imey­tyä kas­vien juu­ris­toi­hin. Kal­ki­ta voi toki ai­na, jos maa­pe­rä on ko­vin ha­pan ja sam­mal pyr­kii le­vit­täy­ty­mään nur­mi­kol­le, neu­voo pi­ha­suun­nit­te­li­ja, vi­her­ra­ken­ta­ja ja puu­tar­ha­te­ra­peut­ti Ma­ri­ta Wal­lin.

Ma­ri­tal­la it­sel­lään on Lu­vi­al­la, Pink­jär­ven ran­nal­la, upea puu­tar­ha, jos­sa sie­lu le­pää ja jon­ne myös vie­raat pää­se­vät tu­tus­tu­maan ja viet­tä­mään esi­mer­kik­si työ­pai­kan tyky-päi­vää kuk­kais­ruo­an mer­keis­sä. PIHA.SI-yri­tyk­sen­sä kaut­ta Ma­ri­ta te­kee puu­tar­ha­suun­nit­te­lua ja vi­her­ra­ken­nus­töi­tä ym­pä­ri Sa­ta­kun­taa. Omaa puu­tar­haan­sa Ma­ri­ta pi­tää myös ”ko­e­la­bo­ra­to­ri­o­na” eli is­tut­taa ar­ko­ja ja ou­dom­pia kas­ve­ja op­pi­ak­seen nii­den kas­vu­ta­vois­ta, kes­tä­vyy­des­tä ja käyt­täy­ty­mi­ses­tä.

Kesäkukatkin jaksavat vielä kukkia. Marita esittelee suklaakosmosta, joka tuoksuu miedosti suklaalle.

Hyö­ty­puu­tar­has­sa jat­kuu syk­syn sa­don­kor­juu. Muu­mio-ome­nat pois­te­taan ja upo­te­taan sy­väl­le hy­vin toi­mi­vaan kom­pos­tiin tai hei­te­tään se­ka­jät­tee­seen.

– Kas­vi­maat voi kään­tää. To­sin nyt on pin­nal­la No dig eli ei kai­va­mis­ta -me­ne­tel­mä. Ma­to­jen ja mik­ro-or­ga­nis­mien an­ne­taan elää rau­has­sa, jol­loin maas­ta tu­lee myös suo­tui­sam­pi vil­je­ly­kas­veil­le. La­pi­on voi siis jät­tää rau­haan ja li­sä­tä kas­vi­maan pin­nal­le vain kom­pos­ti­mul­taa.

– Nyt on myös syys­kyl­vö­jen ai­ka. Voi kyl­vää vaik­ka­pa pork­ka­naa, mus­ta­juur­ta ja tal­vi­val­ko­si­pu­lia kyn­sis­tä. Myös niit­ty­kuk­kien sie­me­net voi kyl­vää jo syk­syl­lä.

– Juu­ri nyt on pa­ras ai­ka is­tut­taa ke­vät­kuk­ki­joi­den si­pu­lit. En­sin is­tu­te­taan nar­sis­sit, kroo­kuk­set, kei­sa­rin­pi­ka­ri­lil­jat ja hy­a­sin­tit, hiu­kan myö­hem­min tulp­paa­nit ja muut pie­nem­mät si­pu­li­ku­kat. So­pi­va is­tu­tus­sy­vyys on kol­me ker­taa si­pu­lin kor­keus, Ma­ri­ta opas­taa.

Mo­net ke­sä­ku­kat­kin kuk­ki­vat vie­lä ja nii­tä voi edel­leen lan­noit­taa. Nur­mi­kon leik­kaa­mis­ta jat­ke­taan niin kau­an kuin se kas­vaa. To­si­puu­tar­hu­rit myös ke­rää­vät tal­teen kas­vien sie­me­niä ke­vään is­tu­tuk­sia var­ten.

– Rik­ka­ruo­ho­ja kan­nat­taa kit­keä, sil­lä mitä enem­män sie­men­tä­viä rik­ka­ruo­ho­ja pois­taa en­nen sie­men­nys­tä, sitä vä­hem­män nii­tä pus­kee pin­taan ke­vääl­lä.

– Ome­na­pui­ta voi lei­ka­ta – esi­mer­kik­si lat­vus­ta kan­nat­taa avar­taa, jol­loin muu­mi­o­tau­ti ei is­ke niin hel­pos­ti. Mar­ja­pen­sais­ta voi lei­ka­ta pois van­ho­ja, jä­kä­löi­ty­nei­tä ok­sia. Jo kuk­ki­nei­ta pe­ren­noi­ta voi ja­kaa ja siir­tää. Nyt on myös erit­täin hyvä ai­ka is­tut­taa uu­sia tai­mia, kos­ka on kos­te­aa, ei­kä kas­te­lus­ta tar­vit­se huo­leh­tia niin ko­vas­ti kuin ke­sä­kuu­mal­la.

Ikui­suus­ky­sy­mys on, pi­tää­kö maa­han pu­don­neet pui­den leh­det ha­ra­voi­da pois vai ei?

– Toi­set ha­lu­a­vat pi­han ole­van puts plank, mut­ta eko­lo­gi­suut­ta ja luon­non mo­ni­muo­toi­suut­ta aja­tel­len ai­na­kin osa leh­dis­tä kan­nat­taa jät­tää nur­mik­koa ja kas­ve­ja lan­noit­ta­maan. Mi­tään pak­su­ja ja tii­vii­tä leh­ti­mat­to­ja ei kui­ten­kaan suo­si­tel­la, Ma­ri­ta neu­voo.

Maritan puutarhassa on myös rauhoittava zen-osasto.

Ma­ri­tan mu­kaan suo­ma­lai­set syys- ja tal­vi­pi­hat ovat ai­van lii­an pi­mei­tä.

– Nyt kun on ole­mas­sa led-tek­niik­kaa, joka ei vie niin hur­jas­ti säh­köä, kan­nat­taa pi­han va­lais­tuk­seen sat­sa­ta jo ihan tur­val­li­suu­den­kin, mut­ta myös viih­tyi­syy­den vuok­si. Pi­ha­va­lai­si­mia va­li­tes­sa kan­nat­taa kiin­nit­tää huo­mi­o­ta va­lai­sin­ten IP-luo­ki­tuk­seen eli tii­vey­teen. Pi­ha­suun­nit­te­li­ja­na it­se suo­sit­te­len ai­na va­lai­si­mia, joi­den IP-luo­ki­tus al­kaa 5:lla, sil­loin ne kes­tä­vät pa­rem­min pö­lyä ja kos­teut­ta.

– Mark­ki­noil­la on myös iha­nia lyh­ty­jä ja ulos so­pi­via led-kynt­ti­löi­tä, joil­la pi­haan saa va­loa ja tun­nel­maa.

Kai­ken kii­reen ja syys­töi­den kes­kel­lä Ma­ri­ta neu­voo myös py­säh­ty­mään ja naut­ti­maan:

– Is­tah­da alas, ener­gi­soi­du syk­syn kirk­kais­ta vä­reis­tä, tark­kai­le kai­ken­maa­il­man öt­ti­äi­siä, per­ho­sia ja su­den­ko­ren­to­ja ja an­na maa­gis­ten us­va-aa­mu­jen nä­ky­mien rau­hoit­taa, Ma­ri­ta hy­myi­lee.

Marita kehottaa välillä istahtamaan alas ja nauttimaan puutarhan upeista syysväreistä.

Syksyinen puutarhakin on kaunis.