Mai­ju Jun­ko

Jami käyn­nis­tää au­ton vä­hän en­nen aa­mu­yh­dek­sää. Ko­to­na he­rä­tys­kel­lo on soi­nut puo­li seis­kal­ta. Per­hee­seen kuu­lu­vat vai­mo Suvi, vii­si­vuo­ti­as Mir­ko-poi­ka ja Dii­va-koi­ra.

Ja­min oman lap­suu­den läh­tö­koh­dat oli­vat ka­rut: asui­na­lue Po­ris­sa oli le­vo­ton ja poi­ka näki ym­pä­ril­lään al­ko­ho­lis­mia ja vä­ki­val­taa.

– Pää­tin jo pie­ne­nä, et­tä ha­lu­an omal­le per­heel­le­ni toi­sen­lai­sen elä­män. Tur­val­li­sen elä­män.

Tah­don­voi­mal­la eteen­päin

Nak­ki­laan hän muut­ti vuon­na 2017. Elä­mä ei kui­ten­kaan vie­lä tuol­loin aset­tu­nut uo­miin­sa.

– Tah­don­voi­mal­la olen men­nyt eteen­päin, mut­ta ta­ka­pak­ki­a­kin on tul­lut. Au­to­puo­len kä­vin mel­kein lop­puun, mut­ta sit­ten ke­mi­at ei­vät koh­dan­neet ja lo­pe­tin kou­lun. Elä­mä oli sel­lais­ta pää­mää­rä­tön­tä, si­säl­lö­tön­tä, Jami ker­too.

Tär­kein va­loi­sam­man elä­män kään­ne­koh­dis­ta oli tu­tus­tu­mi­nen Su­viin.

– Ras­kau­den myö­tä aloin to­sis­saan miet­tiä kun­nol­li­sia vaih­to­eh­to­ja. Tah­don ol­la mu­ka­na lap­sen elä­mäs­sään. It­sel­lä­ni kun jäi isä­suh­de vä­hil­le.

Mat­ka jat­kuu kes­kus­keit­ti­öl­le. Jami nap­paa ruo­ka­laa­ti­kot, ja en­sim­mäi­set eta­pit ovat Tat­ta­ran ja Pak­ka­lan kou­lut.

Ruokapalveluvastaava Jaana Söderholm kertoo, että yhteistyö Jamin kanssa sujuu mallikkaasti ja aikataulut pitävät. Kuva: Katja Leinonen

Haa­veis­sa oma hir­si­tö­nö

– Ar­vos­tan ru­tii­nei­ta, mut­ta jous­tan tar­vit­ta­es­sa. Vä­lil­lä tuu­raan työ­ka­ve­rei­ta ja oh­jaan oman hom­man li­säk­si työ­pa­jan po­ru­koi­ta.

Au­rin­ko pais­taa, il­ma on vie­lä vä­hän vii­le­än­puo­lei­nen. Ajo­reit­ti on tut­tu, mut­ta toi­si­naan mut­ki­a­kin on mat­kan var­rel­la. Tie­töi­tä, vää­rin py­sä­köi­ty­jä au­to­ja tai mui­ta yl­lä­tyk­siä. Jami ker­too ar­vos­ta­van­sa oman työn­sä maan­lä­hei­syyt­tä.

– Il­ta­päi­vi­sin haen pai­kal­li­sel­ta kaup­pi­aal­ta yli­jää­mä­ruo­kia, jot­ka ja­e­taan vä­hä­va­rai­sil­le.

Jami aloit­ti työt palk­ka­tu­el­la.

– Sit­ten mi­nul­ta ky­syt­tiin, ha­lu­ai­sin­ko mu­kaan op­pi­so­pi­mus­kou­lu­tuk­seen. En­sin jän­nit­ti, mi­ten pär­jään, mut­ta hy­vin on men­nyt. Tär­kein­tä on pyr­kiä ole­maan mah­dol­li­sim­man oma it­sen­sä. Se riit­tää pit­käl­le.

Nak­ki­lan kun­taan Jami lä­het­tää läm­pi­mät ter­vei­set. Hän suo­sit­te­lee omaa pol­ku­aan muil­le­kin, jot­ka ha­lu­a­vat pääs­tä elä­män syr­jään kiin­ni.

– Työ­pa­jal­la on mu­ka­vaa vä­keä. Kaik­ki on toi­mi­nut hy­vin, ja olen ai­na tar­vit­ta­es­sa saa­nut apua.

Ja­min tu­le­vai­suu­den­haa­veet ovat hy­vin per­he­kes­kei­siä.

– Ha­lu­ai­sin asua hir­si­tö­nös­sä met­tä­ton­til­la omas­sa rau­has­sa. Ar­vos­tan oma­va­rai­suut­ta, kom­pos­tis­ta mul­taa ja omas­ta maas­ta pe­ru­naa ja pork­ka­naa. Mah­dol­li­sim­man vä­hän jä­tet­tä ja ros­kaa.

Aa­mu­päi­vän kier­ros päät­tyy päi­vä­ko­ti Ku­per­kei­kan pi­haan. Jami nos­taa päi­vän ruo­at keit­ti­öön ja tä­hyi­lee sa­mal­la, nä­kyy­kö omaa poi­kaa pi­ha­lei­keis­sä.

– Hei hei isä!

Start­ti­pa­ja on Nak­ki­lan nuor­ten pon­nah­dus­lau­ta

Start­ti­pa­ja

• so­pii työ­e­lä­män ja kou­lu­tuk­sen ul­ko­puo­lel­la ole­vil­le 16–29-vuo­ti­ail­le

• tar­jo­aa ta­voit­teel­lis­ta ryh­mä- ja yk­si­lö­val­men­nus­ta

• tu­kee elä­män­hal­lin­taa, ar­ki­ryt­miä ja ter­veel­li­siä elä­män­ta­po­ja

• vah­vis­taa it­se­tun­toa ja po­si­tii­vis­ta mi­nä­ku­vaa

• li­sää vuo­ro­vai­ku­tus­tai­to­ja

• avoin­na ma–pe klo 12–16

• toi­mii Nak­ki­lan kes­kus­tas­sa, Sa­ta­kun­nan­ka­tu 1:ssä

Ota yh­teyt­tä Sini Koi­vu­laan, puh. 044 7475984 tai säh­kö­pos­til­la sini.koi­vu­la@nak­ki­la.fi