Rami Num­mi

Po­rin kir­jas­to­ta­lo on vii­me vuo­si­na he­rät­tä­nyt kau­pun­ki­lais­ten pa­ris­sa run­saas­ti kes­kus­te­lua. Nyt ark­ki­teh­to­ni­ses­ti ar­vo­kas ra­ken­nus on pää­tet­ty pe­rus­kor­ja­ta. Sitä en­nen talo kui­ten­kin saa­vut­taa puo­len vuo­si­sa­dan iän. Asi­aa juh­lis­te­taan avoi­mil­la ää­ni­le­vy­tans­seil­la, jot­ka ve­tää kaik­kien po­ri­lais­ten tun­te­ma John­ny-Kai Fors­sell. Yli puo­li­vuo­si­sa­taa DJ:nä toi­mi­nut mies pää­see juh­li­maan tänä vuon­na myös hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti täyt­tä­es­sään kah­dek­san­kym­men­tä vuot­ta. Hä­nen uran­sa juh­la­kan­san tans­sit­ta­ja­na al­koi jo kou­lu­ai­ka­na.

– Se al­koi jos­kus 1950-60-lu­vun tait­tees­sa. Sil­loin ei vie­lä pu­hut­tu DJ:stä, vaan le­vy­jen soit­ta­jaa kut­sut­tiin neu­la­po­jak­si. Var­si­nai­ses­ti aloi­tin vuon­na 1965. Se on ai­na ol­lut mi­nul­le si­vu­työ. Me­nin en­sin päi­väk­si töi­hin ja sit­ten il­lal­la usein soit­ta­maan le­vy­jä.

Fors­sell tuu­mii ko­ko­nai­suu­den ol­leen vä­lil­lä fyy­si­ses­ti ra­sit­ta­van­kin, mut­ta ei se sil­tä tun­tu­nut, kun te­ke­mi­nen oli mie­lui­saa.

– Olen ai­na ol­lut tans­si­tis­ki­juk­ka. Mi­nul­la on ol­lut mot­to­kin: ”Le­vy­tans­seis­sa ei soi­te­ta vää­rin”. Ryh­dyin var­maan tä­hän hom­maan osak­si sik­si, et­ten it­se osan­nut soit­taa.

Kult­tuu­ri on tie­ten­kin muut­tu­nut puo­les­sa vuo­si­sa­das­sa pe­rus­teel­li­ses­ti. Ai­kai­sem­min DJ oli ku­nin­ga­sa­se­mas­sa. Hä­nel­tä pyy­det­tiin le­vy­jä ja huo­mio oli taat­tu. Ny­ky­ään mel­kein mitä ta­han­sa mu­siik­kia on saa­ta­vil­la ne­tis­tä, ku­ten Spo­ti­fys­ta.

Kun keik­ko­ja on ural­la ol­lut pal­jon, on kart­tu­nut myös muis­tel­ta­vaa. Fors­sell nau­rah­taa, et­tä ker­ran hä­nel­tä tul­tiin pyy­tä­mään tiet­tyä kap­pa­let­ta, mut­ta le­vyä ei sat­tu­nut­kaan ole­maan mu­ka­na.

– Soit sil­ti, sa­noi pyy­tä­jä. Tämä kuu­luu sar­jaan ”ai­no­as­taan Po­ris­sa”.

Ker­ran mies oli pe­räk­käis­ten päi­vien kei­koil­la niin, et­tä en­sin Es­poon Di­po­lis­sa oli 1 500-päi­nen ylei­sö. Seu­raa­va­na il­ta­na Har­ja­val­las­sa oli ai­no­as­taan yk­si kuu­li­ja.

– Hän oli lä­hei­ses­tä sai­raa­las­ta ja va­lit­ti, et­tei­vät ka­ve­rit saa­neet va­paa­kä­ve­lyä. Täy­tin sit­ten sinä il­ta­na kaik­ki hä­nen le­vy­toi­veen­sa.

Fors­sell ko­ros­taa­kin, et­tei ylei­sön mää­räl­lä si­nän­sä ole vä­liä. Kuu­li­joi­ta on kun­ni­oi­tet­ta­va ja keik­ka teh­tä­vä niin hy­vin kuin mah­dol­lis­ta.

John­ny-Kai Fors­sell kuu­luu myös suo­ma­lais­ten DJ:den kun­ni­a­gal­le­ri­aan eli Hall of Fa­meen. Sa­man kun­ni­an ovat po­ri­lai­sis­ta saa­neet myös Alt­ti Pa­pin­saa­ri ja jo edes­men­nyt Rolf Fi­lan­der. Fors­sell on kun­ni­a­gal­le­ri­an van­hin jä­sen ja ker­too juu­ri vii­me vii­kol­la käy­neen­sä yh­dis­tyk­sen ta­paa­mi­ses­sa. Kaik­ki kol­me työs­ken­te­li­vät myös Ra­dio Po­ris­sa, jos­sa Fors­sell oli mu­ka­na alus­ta läh­tien.

– Pi­o­nee­ri­ai­ka oli mu­ka­vaa. Olin siel­lä pit­käl­le 1990-lu­vul­le as­ti. Mie­leen ovat jää­neet esi­mer­kik­si Bad­din­gin ja Ir­wi­nin muis­to-oh­jel­mat, jot­ka sain teh­dä ly­hy­el­lä va­roi­tu­sa­jal­la. Mi­nul­la oli oma oh­jel­ma, jos­sa haas­tat­te­lin vie­rai­ta omas­sa sau­nas­sa­ni. Hei­tä oli vuo­sien var­rel­la 120.

Mer­kit­tä­viä mu­siik­ki­ko­ke­muk­sia mie­hel­lä on tie­ten­kin ol­lut pal­jon, mut­ta yk­sit­täi­sis­tä le­vyis­tä hän nos­taa esiin The Be­at­le­sin Ser­ge­ant Pep­pe­rin, jota moni muu­kin on ylis­tä­nyt.

– Se oli ai­ka­naan hy­vin kään­teen­te­ke­vä ai­na kan­si­tai­det­taan myö­ten. Sa­moin le­vyn tee­mal­li­nen ko­ko­nai­suus oli sel­lai­nen, mitä ei ai­em­min ol­lut kuul­tu.

Fors­sell to­te­aa ol­leen­sa DJ:nä si­kä­li­kin on­ne­kas, et­tä hä­nel­lä oli us­kol­li­nen rou­da­ri.

– Kaj Sand­berg oli mu­ka­na­ni yli 20 vuot­ta. Hän toi le­vyt pai­kal­le ja sit­ten minä tu­lin esiin­ty­mään kuin El­vis.

Vii­me vuo­si­na Fors­sell on teh­nyt keik­ko­ja sa­tun­nai­ses­ti.

– Ka­ra­o­ke tap­poi vä­hän tätä hom­maa ja tie­to­ko­ne tie­ten­kin myös. Ny­ky­ään bii­sit voi soit­taa suo­raan läp­pä­ril­tä.

Ky­syt­tä­es­sä tu­le­van kir­jas­to­kei­kan si­säl­lös­tä mies ei pal­jas­ta mi­tään tark­kaa.

– Kun näen pai­kal­le tul­leet ih­mi­set, tie­dän mitä soi­tan.