Pau­lii­na Vil­pak­ka

Po­rin ta­pah­tu­ma­moot­to­ri Har­ri Vil­ku­na täyt­tää vii­si­kym­men­tä vuot­ta. Hän ai­koo juh­lia pyö­rei­tä vuo­si­aan tes­taa­mal­la sa­mal­la uut­ta juh­la­paik­kaa, maa­lais­ro­mant­tis­ta Kel­lah­den kar­ta­noa, jon­ka toi­min­taa Vil­ku­nan osa­o­mis­ta­ma Duu­nin Oy pyö­rit­tää ke­säs­tä läh­tien.

Vii­si­kymp­pis­ty­mi­nen ei Vil­ku­nas­ta tun­nu ei­lis­tä eri­koi­sem­mal­ta. Hä­nel­lä ei ole ol­lut elä­mäs­sään pai­nei­ta saa­vut­taa jo­tain tiet­tyyn ikään men­nes­sä. Ei­kä ikäk­rii­si­ä­kään ole tul­lut.

– Olen ai­na ol­lut vä­hän sel­lai­nen, et­tä go with the flow. Sitä teh­dään, mikä kul­loin­kin tun­tuu mie­len­kiin­toi­sel­ta, ja siir­ry­tään pro­jek­tis­ta toi­seen. Ta­pah­tu­ma­jär­jes­tä­mi­ses­sä hom­maa riit­tää, ja yri­te­tään edel­leen pi­tää Pori li­ve­nä. Se on sitä, mitä tyk­kään teh­dä, ja mis­sä jos­sain mää­rin pär­jään­kin, Vil­ku­na sa­noo.

Harri Vilkuna kertoo, että Porispere-festivaali järjestetään tänä vuonna 12. kertaa. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

En­sim­mäi­set vii­si­kym­men­tä vuot­ta ovat men­neet vauh­dik­kaas­ti, ja edel­leen fes­ta­reil­la pai­ne­taan sa­maan tyy­liin kuin en­nen­kin. Ikään­ty­mi­sen Vil­ku­na huo­maa eni­ten ur­hei­lun pa­ris­sa, jos­sa krop­pa ai­na tah­do py­syä mie­len pe­räs­sä.

Ta­pah­tu­mia ja keik­ko­ja Vil­ku­na on jär­jes­tä­nyt Po­ris­sa jo nel­jän­nes­vuo­si­sa­dan. Sii­hen mah­tuu ai­na­kin pari tu­hat­ta ta­pah­tu­maa. Ku­lu­va­na vuon­na on taas mu­ka­vas­ti keik­ko­ja Yy­te­ris­sä, Aree­nal­la ja Po­rin Te­at­te­ris­sa.

Vil­ku­nan ke­sään kuu­lu­vat kiin­te­ä­nä osa­na tie­ten­kin Kir­vat­sin Jytä sekä ta­pah­tu­ma­jär­jes­tä­jän lem­pi­lap­si Po­ris­pe­re, jota vie­te­tään tänä vuon­na jo 12. ker­taa.

– Po­ris­pe­ren ai­kaan saa­mi­nen on eh­kä ol­lut sel­lai­nen iso merk­ki­paa­lu omal­la ural­la. Se on myös sem­moi­nen pää­duu­ni, jon­ka eh­doil­la ka­len­te­ri me­nee, Vil­ku­na sa­noo.

Mu­siik­ki mer­kit­see Har­ri Vil­ku­nal­le myös ra­kas­ta har­ras­tus­ta, jon­ka uu­sia tuu­lia hän seu­raa fa­ni­na­kin. Al­ter­na­ti­ve-hen­ki­nen mu­siik­ki ko­lah­taa mie­heen it­seen­sä par­hai­ten, ja mo­net suo­sik­kie­siin­ty­jät löy­ty­vät Po­ris­pe­ren 3. la­val­ta La­gu­ni­tas Sta­gel­ta.

Harri Vilkuna seuraa musiikkialaa myös fanin näkökulmasta. Mieheen itseensä kolahtaa parhaiten alternative-henkinen musiikki. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Vil­ku­nan nuo­ruu­den suu­ri rak­kaus oli yh­dys­val­ta­lai­nen hip hop yh­tye Be­as­tie Boys, joka on vii­me ai­koi­na al­ka­nut taas kuu­los­taa maa­il­man par­haal­ta bän­dil­tä vii­si­kymp­pi­sen kor­vis­sa.

– Niin­hän sitä sa­no­taan, et­tä mitä on kuun­nel­lut 17-vuo­ti­aa­na, se mu­siik­ki jää elä­mään. Ja niin sen pi­tää ol­la­kin, et­tei tä­män ikäi­sen tar­vit­se ym­mär­tää nuo­ri­son suo­sik­ki­mu­saa. Mut­ta ei sitä tar­vit­se tuo­mi­ta­kaan. Pi­tää ol­la ute­li­as ja avoin kai­kel­le. Sil­loin siel­tä voi löy­tyä nii­tä hy­viä jut­tu­ja.

Vil­ku­na elää omaa neu­vo­aan to­dek­si, ja in­nos­tuu edel­leen uu­des­ta mu­sii­kis­ta.

– Ko­ti­mai­nen mu­siik­ki­kent­tä elää ja voi pa­rem­min kuin kos­kaan. Siel­tä tu­lee koko ajan tosi mie­len­kiin­tois­ta ka­maa.

Mu­sii­kin li­säk­si Vil­ku­nal­la on sor­men­sa pe­lis­sä Po­rin ra­vin­to­la­e­lä­mäs­sä. Use­an ra­vin­to­lan osak­kuu­den li­säk­si hän läh­tee mie­lel­lään vä­lil­lä myös käy­tän­nön töi­hin, esi­mer­kik­si piz­zau­u­nin ää­rel­le.

– Olen sa­no­nut, et­tä vie­raan­va­rai­suus on am­mat­ti­ni. Kä­sil­lä te­ke­mi­nen on mu­ka­vaa vaih­te­lua näyt­tö­päät­teen ää­res­sä is­tu­mi­seen. Tyk­kään tosi pal­jon ihan asi­a­kas­pal­ve­lus­ta­kin. Ra­vin­to­la­työ­tä olen kui­ten­kin teh­nyt suu­rim­man osan elä­mäs­tä­ni.