Pet­ra Sö­der

Jon­na Kal­li­o­mä­ki lait­taa kel­ta­mus­tas­sa ko­dis­saan glö­git kie­hu­maan. Elel­lään jou­lu­kuun puol­ta vä­liä, ei­kä Po­rin Re­po­saa­res­sa näy vie­lä­kään lun­ta. Si­säl­lä on kui­ten­kin tun­nel­mal­lis­ta lu­kuis­ten tuik­ku­jen ja kel­ta­mus­tien jou­lu­ta­lo­jen kes­kel­lä.

– Si­sus­ta­mi­nen on läh­te­nyt vä­hän la­pa­ses­ta. Mi­nul­la on täl­lä het­kel­lä kel­tai­nen kau­si me­nos­sa ja han­kin kaik­kea kel­tais­ta ko­tiin, hän nau­rah­taa.

Kel­tais­ta ta­sa­pai­not­taa mus­ta, jol­la kä­si­työ­y­rit­tä­jä on maa­lan­nut muun mu­as­sa olo­huo­neen sei­nän.

– En­ti­ses­sä elä­mäs­sä en oli­si us­kal­ta­nut teh­dä tätä, mut­ta har­maa näyt­ti jo­ten­kin tyl­säl­tä, niin pää­dyin mus­taan, hän esit­te­lee ko­ti­aan.

Sama vä­ri­maa­il­ma kul­kee mu­ka­na myös Kal­li­o­mä­en neu­le­kir­jois­sa. Hän on elät­tä­nyt it­sen­sä kä­si­työ­y­rit­tä­jä­nä jo use­am­man vuo­den, vaik­kei se alun pe­rin ol­lut hä­nen haa­vei­den­sa am­mat­ti.

– Olen en­sim­mäi­sel­tä am­ma­til­ta­ni om­pe­li­ja ja olin aja­tel­lut, et­tei mi­nus­ta tule kos­kaan yrit­tä­jää, mut­ta täs­sä sitä ol­laan, hän hy­myi­lee.

Mustavalkoinen on Jonna Kalliomäen kirjan sekä sukkien inspiraatioväri. Kuva: Petra Söder

Tie yrit­tä­jäk­si ei käy­nyt sor­mia nap­saut­ta­mal­la, vaan yk­si asia joh­ti toi­seen. Kal­li­o­mä­en jul­kais­tes­sa en­sim­mäi­sen Jon­Su­kat-kir­jan­sa vuon­na 2019, oli hä­nen mie­tit­tä­vä uu­del­leen ajan­käyt­tö­ään.

– Tein sil­loin vie­lä lä­hi­hoi­ta­jan töi­tä ja jäin puo­lik­kaal­le työ­a­jal­le. Toi­sen kir­jan jäl­keen se­kään ai­ka ei enää riit­tä­nyt, jo­ten jät­täy­dyin lo­pul­ta lä­hi­hoi­ta­jan työs­tä, hän muis­te­lee.

Kal­li­o­mä­ki ei ole ka­tu­nut jät­täy­ty­mis­tään päi­vä­työs­tään. Ny­kyi­nen työ neu­le­suun­nit­te­li­ja­na vie niin pal­jon ai­kaa, et­tä täy­si­päi­väi­nen yrit­tä­jyys oli ai­noa vaih­to­eh­to.

– Mi­nul­la ei oli­si ai­ka riit­tä­nyt kah­del­le työl­le ja oli­sin polt­ta­nut it­se­ni lop­puun, hän poh­tii glö­gi­kup­po­sen ää­res­sä.

Vuo­den 2019 jäl­keen Kal­li­o­mä­el­tä on il­mes­ty­nyt joka syk­sy uu­si neu­le­kir­ja. En­sim­mäi­nen Jon­Su­kat-kir­ja on myy­nyt hui­mat 20 000 kap­pa­let­ta. Tänä syk­sy­nä uu­sim­pa­na kir­ja­na il­mes­tyi Ihan mus­ta vil­la­suk­ka­kir­jan jat­ko-osa Ihan mus­ta vant­tuut.

– Kir­jas­sa oh­jeet on teh­ty mus­ta­val­koi­sil­le neu­leil­le, mut­ta kir­jas­sa on myös ku­via vä­ril­li­sil­le ver­si­oil­le, Kal­li­o­mä­ki ker­too.

Kal­li­o­mä­ki työs­ken­te­lee ko­to­naan Re­po­saa­res­sa ai­van me­ren ää­rel­lä. En­ti­ses­tä aa­muih­mi­ses­tä on kuo­riu­tu­nut yrit­tä­jyy­den myö­tä il­taih­mi­nen.

– Tyk­kään nuk­kua pit­kään ja val­voa myö­hään. Usein val­von yh­teen as­ti telk­ka­rin ää­res­sä neu­lo­mas­sa tes­ti­neu­lei­ta, hän ker­too.

Kal­li­o­mä­el­lä on ny­ky­ään tes­ti­neu­lo­jat, jot­ka tes­taa­vat hä­nen suun­nit­te­le­mi­aan neu­le­oh­jei­ta.

– Oma ai­ka­ni ei enää rii­tä koko suk­kien neu­lo­mi­seen. Pää­työ­ni on suun­ni­tel­la uu­sia neu­le­oh­jei­ta ja tes­ti­neu­lo­jat tes­taa­vat oh­jei­ta.

Jonna Kalliomäki tekee töitä kotonaan Reposaaressa ja usein hänellä on kutimet kädessään, kun hän testailee erilaisia neuletekniikoita. Kuva: Petra Söder

Kal­li­o­mä­ki naut­tii yrit­tä­jyy­den tuo­mas­ta va­pau­des­ta ja sii­tä, et­tä voi it­se va­li­ta työ­a­jat ja va­paa­päi­vän­sä.

– Py­rin pi­tä­mään ai­na vii­kon­lo­put va­paa­na. Jos­kus kui­ten­kin vii­kon­lop­pu­työt, ku­ten neu­le­ret­rii­tit pa­kot­ta­vat pi­tä­mään va­paat vii­kol­la.

Työ on luo­vaa ja vä­lil­lä Kal­li­o­mä­el­lä on päi­viä, kun hän­tä ei omien sa­no­jen­sa mu­kaan neu­lo­tu­ta. Sil­loin hän siir­tyy tie­to­ko­neen ää­reen suun­nit­te­le­maan uu­sia neu­le­oh­jei­ta, jot­ka hän suun­nit­te­lee van­hoi­hin kaa­voi­hin kan­gis­tu­nee­na ex­ce­lil­lä.

– Oli­si nii­tä hie­nom­pi­a­kin oh­jel­mia suun­nit­te­luun, mut­ta kun ker­ran olen ex­ce­lin ope­tel­lut, niin sii­tä en luo­vu, hän nau­rah­taa.

Kal­li­o­mä­ki suun­nit­te­lee par­hail­laan uut­ta kir­jaa en­si syk­syl­le. Sen ver­ran hän pal­jas­taa, et­tä sii­hen on tu­los­sa jo­tain ai­van uut­ta.

– Yri­tän ol­la omal­le tyy­lil­le­ni us­kol­li­nen, mut­ta sa­mal­la luo­da jo­tain uut­ta, hän ker­too.

Aloit­ta­vil­le neu­lo­jil­le Kal­li­o­mä­ki an­taa oh­jeis­tuk­sen aloit­taa suk­kien neu­lo­mi­nen en­sin simp­pe­lil­lä oh­jeel­la.

– Alus­sa on tär­kein­tä saa­da on­nis­tu­mi­sen tun­ne. Pik­ku­hil­jaa tai­to­jen kart­tu­es­sa voi li­sä­tä vaa­ti­mus­ta­soa, eri­lai­sia tek­nii­koi­ta ja ku­vi­oi­ta, hän neu­voo.

Kal­li­o­mä­ki oh­jeis­taa en­si­ker­ta­lais­ta neu­lo­maan en­sin mo­lem­pien suk­kien var­ret val­miik­si ja te­ke­mään kan­ta­päät mo­lem­piin suk­kiin pe­räk­käin. Sil­loin kan­ta­pään te­ke­mi­nen on tuo­rees­sa muis­tis­sa. Näin hän on it­se­kin ai­koi­naan aloit­ta­nut su­kan neu­lo­mi­sen.

– Neu­lo­mis­vi­de­ot ovat hyvä tapa op­pia neu­lo­maan suk­kaa. It­se olen ai­koi­naan ope­tel­lut su­kan te­ke­mi­sen kir­jas­tos­ta lai­na­tus­ta kir­jas­ta. Tur­haan sitä kan­ta­pää­tä pe­lä­tään. Roh­ke­as­ti vain ko­kei­le­maan, hän kan­nus­taa.