Puuntuotannon tuet lisäävät metsänhoidon investointeja ja tuottavat yhteiskunnallisia hyötyjä
Puuntuotannon tuet lisäävät metsänhoidon investointeja ja tuottavat merkittäviä yhteiskunnallisia hyötyjä, arvioi Pellervon taloustutkimus PTT:n selvitys. Tämän vuoksi julkisille tuille on vahvat yhteiskunnalliset ja taloudelliset perusteet. Tukia maksetaan vuosittain noin 32 miljoonaa euroa, joista palautuu valtiolle suoraan erilaisina veroina liki kaksi kolmasosaa. Tuet myös lisäävät työllisyyttä.
– Valtion näkökulmasta tuet ovat panostus tulevaisuuteen. Oikea-aikaiset investoinnit metsänhoitoon parantavat metsäteollisuuden tulevaa puunsaantia ja siten toimintaedellytyksiä. Nämä pitkän aikavälin vaikutukset ovat keskeinen peruste julkiselle tuelle, sanoo metsäekonomisti Matti Valonen.
Tulosten perusteella tuet lisäävät metsänhoitotoimia, parantavat pitkällä aikavälillä tuotetun puun laatua ja vahvistavat metsäteollisuuden tulevaa raaka-ainepohjaa. Samalla ne ohjaavat ottamaan huomioon ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteita talousmetsissä. Näin hyötyjä kohdistuu koko yhteiskuntaan eikä vain metsänomistajille.
V
altio maksaa puuntuotannon tukia metsänomistajille vuosittain noin 32 miljoonaa euroa. Tästä palautuu valtiolle metsänomistajien pääomatuloveroina, tuen lisäämästä työstä syntyvinä ansiotulo- ja yhteisöveroina sekä pidemmällä aikavälillä syntyvien kantorahatulojen pääomaverotuloina yli 20 miljoonaa euroa.
Tuet lisäävät metsänhoidon toimialan työllisyyttä arviolta noin 150 henkilötyövuotta ja lisäksi pidemmällä aikavälillä suuremman ainespuukertymän johdosta 394 henkilötyövuotta puunkorjuussa ja -kuljetuksessa ja metsäteollisuudessa.
Selvityksessä tarkasteltiin taimikon ja nuoren metsän hoitoon, terveyslannoitukseen, metsäteiden tukeen ja suometsänhoitoon myönnettäviä tukia. Tukijärjestelmällä on selvityksen mukaan aktivoiva vaikutus metsänomistajiin, ja se lisää metsänhoitotöiden tekemistä. Tukien vaikuttavuus riippuu kuitenkin muun muassa niiden kohdentumisesta ja ennakoitavuudesta.
Eri tukien vaikutuksia tarkasteltaessa esimerkiksi terveyslannoituksen tuki tuottaa ilmastohyötyjä, koska se ylläpitää ja vahvistaa metsien kasvukykyä kohteissa, joissa ravinnepuutos rajoittaa puuston kehitystä. Kasvukyvyn palautuminen lisää puuston hiilensidontaa ja voi vahvistaa metsien pitkän aikavälin hiilinielua. Erityisesti tuhkalannoituksen vaikutukset voivat olla pitkäkestoisia. Turvemailla tuhkalannoitus voi lisätä puuston kasvua useiden vuosikymmenten ajan.
Taimikonhoidon keskeinen metsätaloudellinen vaikutus puolestaan on puuston kasvun ohjaaminen laadukkaampaan ja taloudellisesti arvokkaampaan puustoon. Ajallaan tehty taimikonhoito lisää aiemman tutkimuksen mukaan erityisesti tukkipuun määrää ja parantaa metsän pitkän aikavälin taloudellista tuottoa.
Tuki lisää ja aikaistaa taimikon ja nuoren metsän hoitotöitä sekä ohjaa niiden toteutusta tukiehtojen mukaiseen suuntaan. Se on merkittävä ohjauskeino taimikon ja nuoren metsän hoidon edistämisessä.
– Suomen metsissä on kuitenkin yhä merkittäviä hoitorästejä, jotka voivat heikentää puuntuotannon edellytyksiä pitkällä aikavälillä. Tukijärjestelmä ei yksin riitä poistamaan näitä rästejä, vaan sen rinnalla tarvitaan neuvontaa ja toimivia metsäpalveluja, sanoo vanhempi metsäekonomisti Jani Laturi.
Tutkimusta ovat rahoittaneet Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC rf, Koneyrittäjät ry ja Sahateollisuus ry.
Selvitys kokonaisuudessaan löytyy tästä linkistä.
