Liik­ku­vat pal­ve­lut kuu­los­ta­vat hy­väl­tä rat­kai­sul­ta sil­loin, kun oman paik­ka­kun­nan ter­vey­sa­se­man oves­sa on luk­ko ja lap­pu luu­kul­la. Aja­tus pal­ve­lu­jen vie­mi­ses­tä ih­mis­ten luo on si­nän­sä kan­na­tet­ta­va. Sil­ti ny­kyi­ses­sä mal­lis­sa on jo­tain, mikä tun­tuu ta­val­li­sen ih­mi­sen sil­mis­sä täy­sin jär­jet­tö­mäl­tä.

On vai­kea ym­mär­tää, mik­si sekä näyt­tee­not­to­au­to et­tä ter­veys­pal­ve­lu­au­to aja­vat sa­man sul­je­tun ter­vey­sa­se­man pi­haan odot­ta­maan asi­ak­kai­ta tai po­ti­lai­ta, sa­mal­la kun ra­ken­nus sei­soo tyh­jil­lään. Kal­liil­la ve­ro­ra­hoil­la ra­ken­ne­tut ti­lat jää­vät kun­tien ra­sit­teek­si, ei­kä niil­le tah­do löy­tyä enää käyt­tä­jiä edes pilk­ka­hin­nal­la. Ti­lat, joi­hin on ai­ka­naan käy­tet­ty mil­joo­nia ja mil­joo­nia, ve­ron­mak­sa­jien ra­ho­ja.

Ei­kö oli­si jär­ke­väm­pää vuok­ra­ta käyt­töön edes yk­si huo­ne en­ti­sel­tä ter­vey­sa­se­mal­ta tai vaik­ka ap­tee­kin ta­ka­huo­ne pal­ve­lu­jen tar­jo­a­mi­seen? Liik­ku­vis­sa pal­ve­luis­sa kus­tan­nuk­sia syn­tyy au­tois­ta, polt­to­ai­nees­ta, kor­jauk­sis­ta, siir­ty­mi­sis­tä ja yl­lä­pi­dos­ta. Lo­pul­ta las­ku voi ol­la suu­rem­pi kuin pie­nen kiin­te­än ti­lan vuok­raa­mi­nen.

Sel­kei­tä käy­tän­nön on­gel­mi­a­kin on. Pu­heis­sa vi­lah­te­le­vat huo­li odo­tus­ti­lo­jen puut­tu­mi­ses­ta, so­si­aa­li­ti­lo­jen va­jaa­vai­suu­des­ta ja yk­sin työs­ken­te­lys­tä. Näyt­tee­not­to­au­to ei ole täy­sin es­tee­tön, jo­ten huo­nom­min liik­ku­vat va­raa­vat mie­luum­min ajan kiin­te­ään toi­mi­pis­tee­seen. Li­säk­si ter­veys­pal­ve­lu­au­ton käyt­tö­as­te on ol­lut ma­ta­la. Tal­ven tuis­kuis­ta ja tuu­lis­ta ei ole mu­ka­va siir­tyä suo­raan au­toon hoi­det­ta­vak­si.

Liik­ku­van pal­ve­lun ei tar­vit­se tar­koit­taa sitä, et­tä pal­ve­lu kul­kee ku­mi­pyö­ril­lä. Pal­ve­lu voi liik­kua työn­te­ki­jän mu­ka­na eri paik­ka­kun­nil­le, jo ole­mas­sa ole­viin ti­loi­hin. Niin toi­mii ko­ti­hoi­to­kin; ot­ta­vat ve­ri­näyt­tei­tä ja te­ke­vät hoi­to­toi­men­pi­tei­tä asi­ak­kai­den omas­sa ko­dis­sa.

On hyvä, et­tä uu­sia pal­ve­lu­muo­to­ja ko­keil­laan ja pal­ve­lut tuo­daan ih­mis­tä lä­hel­le. Mut­ta ai­na­kaan tois­tai­sek­si kaik­ki liik­ku­vat pal­ve­lut ei­vät ole mi­nua va­kuut­ta­neet.

Nii­na Im­mo­nen

Alu­e­hal­li­tuk­sen 2. vpj. (ps.), Huit­ti­nen