Ap­teek­ki­la­kia ol­laan jäl­leen uu­dis­ta­mas­sa. Kes­kus­te­lus­sa ve­ro­muu­tos­ten li­säk­si kat­se kään­tyy no­pe­as­ti it­se­hoi­to­lääk­kei­den myyn­nin va­paut­ta­mi­seen päi­vit­täis­ta­va­ra­kaup­poi­hin. Ku­lut­ta­jal­le tämä näyt­täy­tyy help­pou­te­na ja mah­dol­li­si­na hin­ta­las­kui­na. Mut­ta mitä ta­pah­tuu sen jäl­keen – eri­tyi­ses­ti Sa­ta­kun­nas­sa?

Maa­kun­nas­sam­me toi­mii usei­ta pie­niä ap­teek­ke­ja ja muu­ta­mia si­vu­ap­teek­ke­ja. Ne ei­vät ole vain lääk­kei­den ja­ke­lu­pis­tei­tä, vaan usein ai­noa ma­ta­lan kyn­nyk­sen ter­veys­pal­ve­lu omas­sa kun­nas­sa. Kun it­se­hoi­to­lääk­kei­den myyn­ti siir­tyy mar­ket­tei­hin, vie­dään mo­nel­ta pie­nel­tä ap­tee­kil­ta sen ta­lou­del­li­nen pe­rus­ta. Seu­rauk­se­na ei ole vain yk­si sul­jet­tu lii­ke, vaan pal­ve­lu­au­kon syn­ty­mi­nen hy­vin­voin­tia tu­ke­vaan pal­ve­lu­sek­to­riin.

Ap­teek­ki on osa pe­rus­ter­vey­den­huol­toa – tai ai­na­kin sen pi­täi­si ol­la. Far­ma­seut­ti­nen neu­von­ta, lää­ke­hoi­to­jen yh­teen­so­vit­ta­mi­nen ja asi­ak­kaan oh­jaa­mi­nen oi­ke­aan hoi­toon ta­pah­tu­vat usein tis­kin yli, il­man ajan­va­raus­ta. Nämä ovat pal­ve­lui­ta, jot­ka en­nal­ta­eh­käi­se­vät on­gel­mia ja vä­hen­tä­vät ter­vey­den­huol­lon kuor­mi­tus­ta.

On eri­kois­ta, et­tä sa­maan ai­kaan kun pu­hum­me sote-pal­ve­lu­jen saa­ta­vuu­des­ta ja lä­hi­pal­ve­lui­den mer­ki­tyk­ses­tä, edes har­kit­sem­me jär­jes­tel­män toi­mi­van osan pur­ka­mis­ta. Ap­teek­kien roo­lia ei pi­täi­si ka­ven­taa, vaan laa­jen­taa. Ne voi­si­vat ny­kyis­tä enem­män tuot­taa jul­ki­sia ter­veys­pal­ve­lui­ta – osa­na hoi­to­ket­jua, ei sen ul­ko­puo­lel­la.

Ky­sy­mys ei lo­pul­ta ole vain lääk­kei­den myyn­ti­pai­kas­ta, vaan sii­tä, mil­lai­sen ter­vey­den­huol­lon ver­kos­ton ha­lu­am­me myös pie­niin kun­tiin. Sa­ta­kun­nas­sa vää­rä va­lin­ta kos­tau­tui­si ar­jes­sa no­pe­as­ti.

Kan­sa­lai­nen Jari Myl­ly­kos­ki

Alu­e­val­tuu­tet­tu (vas.), Nak­ki­la