Vii­me sun­nun­tain evan­ke­liu­mis­sa sa­no­taan: ”Ih­mi­sen Poi­ka on myös sa­pa­tin Her­ra.” (Mark. 2:23–28) Py­hän ai­hee­na on kris­ti­tyn va­paus. Päi­vän evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus ky­see­na­lais­taa juu­ta­lais­ten pe­rin­näis­sään­nök­set ja ke­hot­taa ih­mi­siä te­ke­mään hy­viä te­ko­ja ai­na, myös sa­pat­ti­na.

Muis­tan uu­ti­sis­ta ta­pauk­sen, jos­sa ryh­mä nuo­ria löy­si van­huk­sen har­hai­le­mas­sa tal­viy­ö­nä alus­vaat­tei­sil­laan. Van­hus oli ek­sy­nyt ja ky­syi nuo­ril­ta apua, mut­ta ku­kaan ei saa­nut sel­vil­le mie­hen ni­meä tai ko­ti­o­soi­tet­ta. Muis­ti­sai­ras mies näki un­ta nuo­ruus­vuo­sil­taan. Hän muis­ti ole­van­sa vie­mäs­sä pui­ta he­vo­sen kans­sa. Vas­ta po­jat näh­des­sään hän ta­ju­si läh­te­neen­sä ko­to­aan il­man ul­ko­vaat­tei­ta.

Po­jat, ni­mil­tään Rei­ma ja Da­niel, ot­ti­vat van­huk­sen au­toon­sa läm­mit­te­le­mään ja soit­ti­vat hä­tä­kes­kuk­seen. Hä­tä­kes­kuk­ses­ta neu­vot­tiin, et­tä lä­hei­nen pal­ve­lu­ta­lo voi­si tar­jo­ta van­huk­sel­le hä­tä­ma­joi­tuk­sen. Van­hus­ta ei kui­ten­kaan otet­tu pal­ve­lu­ta­loon, kos­ka hän ei ol­lut pal­ve­lu­ta­lon asi­a­kas. Lo­pul­ta po­jat luo­vut­ti­vat van­huk­sen po­lii­sin huos­taan, kun muu­ta­kaan ma­joi­tus­ta ei van­huk­sel­le saa­tu.

Poi­ka­po­ruk­ka sai me­di­a­huo­mi­o­ta esi­mer­kil­li­ses­tä toi­min­nas­taan. Po­jat toi­mi­vat, ku­ten Jee­sus­kin oli­si teh­nyt. He ei­vät jat­ka­neet omaa il­lan­viet­to­aan, vaan aut­toi­vat van­hus­ta. Se oli rak­kau­den teko.

Rak­kau­den teot ei­vät kat­so ai­kaa, paik­kaa tai oh­je­kir­jaa. Sitä on kris­ti­tyn va­paus.

Rii­na Lau­ri­la

Kir­joit­ta­ja on Eu­ra­jo­en seu­ra­kun­nan pap­pi, joka on ai­kai­sem­min toi­mi­nut Suo­men Kan­sal­lis­ba­le­tin tans­si­ja­na

Riina Laurila