Tiia Jo­ki­sa­lo

Po­ris­sa Hel­men­tiel­lä si­jait­se­van Pal­ve­lu­tuk­ku Im­mo­sen ti­lois­sa pii­saa va­ras­toa va­ras­ton pe­rään – tar­kal­leen 5 500 ne­li­ö­tä. Näis­tä ne­li­öis­tä läh­tee kah­des­ti vuo­ro­kau­des­sa elin­tar­vik­kei­ta ho­tel­li-, ra­vin­to­la- ja ca­te­ring-alan asi­ak­kail­le, vä­hit­täis­kau­poil­le, suur­keit­ti­öil­le ja kun­ta­sek­to­ril­le Po­ris­sa, Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa, Rau­mal­la, Huit­ti­sis­sa, Kan­kaan­pääs­sä ja Me­ri­kar­vi­al­la.

Pal­jon on muut­tu­nut sii­tä, kun lap­väär­ti­läi­ses­sä pe­ru­na­tuot­tei­ta ja­los­ta­vas­sa teh­taas­sa työs­ken­nel­lyt Mat­ti Im­mo­nen päät­ti ryh­tyä yrit­tä­jäk­si yli 40 vuot­ta sit­ten. Pe­ru­na py­syi kui­ten­kin mu­ka­na mat­kas­sa, kun Mat­ti Im­mo­nen & Kump­pa­nit aloit­ti­vat vuon­na 1982 toi­mi­tuk­set kuor­ma-au­toil­la suo­raan ra­vin­to­loil­le ovel­ta ovel­le -pe­ri­aat­teel­la.

Ky­syn­tä kas­voi ja mu­kaan tu­li­vat no­pe­as­ti vi­han­nek­set ja pa­kas­teet. Pa­rin vuo­den ku­lut­tua Ant­ti Im­mo­nen as­tui isän­sä rin­nal­le ja sa­mal­la kul­je­tu­sau­to­jen mää­rä kak­sin­ker­tais­tui.

1990-lu­vul­le siir­ryt­tä­es­sä kau­pal­li­nen ti­lan­ne muut­tui haas­ta­vam­mak­si ja toi­min­ta oli vaa­ka­lau­dal­la. Omaan te­ke­mi­seen luot­ta­en isä ja poi­ka pyr­ki­vät edel­leen jat­ka­maan toi­min­taa. Ma­tin sai­ras­tut­tua Ant­ti pyy­si vel­je­ään Ans­si Im­mos­ta liit­ty­mään mu­kaan yri­tyk­sen toi­min­taan, kun elet­tiin vuot­ta 1996. Ma­tin jäl­keen vel­jek­set jat­koi­vat asi­ak­kai­den pal­ve­lua isän­sä op­pien mu­kai­ses­ti.

Al­kuun töi­tä pais­kit­tiin ne­li­sen vuot­ta il­man ke­sä­lo­mia. Työ­päi­vät al­koi­vat aa­mu­kol­mel­ta va­ras­tol­ta, jos­sa vel­jek­set pak­ka­si­vat kuor­ma-au­tot ja kul­jet­ti­vat tuk­ku­ta­va­raa asi­ak­kail­le. Vii­kon­lo­put­kin jäi­vät ly­hy­een, sil­lä sun­nun­tai­sin piti val­mis­tel­la tu­le­vaa viik­koa.

Mu­kaan löy­tyi hek­tis­ten vuo­sien jäl­keen apu­voi­mia, muun mu­as­sa pit­kän tuk­ku­a­lan ko­ke­muk­sen omaa­va Tar­mo Haa­vis­to val­jas­ti yri­tyk­sen toi­min­ta­ta­po­ja uu­del­leen.

– Palk­ka­sim­me kul­jet­ta­jia rah­ti­puo­leen ja me kes­ki­tyim­me toi­mis­tol­ta kä­sin myyn­tiin, mark­ki­noin­ti­pääl­lik­kö Ans­si Im­mo­nen ker­too.

Porissa Helmentiellä sijaitsevan Palvelutukku Immosen tiloissa piisaa varastoa varaston perään. Kuva: Tiia Jokisalo

Vuo­si­tu­han­nen vaih­dut­tua toi­min­taa vie­tiin kas­vun suun­taan ra­ken­ta­mal­la omat toi­mi­ti­lat ai­em­pien vuok­ra­ti­lo­jen si­jaan. Ra­ken­nusp­ro­jek­ti mah­dol­lis­ti tuo­te­va­li­koi­man mer­kit­tä­vän kas­vun. Va­li­koi­maa ke­hi­tet­tä­es­sä aloi­tet­tiin myös oma tuot­tei­den maa­han­tuon­ti, ja ti­lo­ja on jäl­ki­kä­teen laa­jen­net­tu kah­des­ti.

An­tin poi­ka Vil­le Im­mo­nen liit­tyi mu­kaan opis­ke­lui­den­sa päät­teek­si ja vuon­na 2024 isän­sä me­neh­dyt­tyä hän jat­koi yri­tyk­sen toi­mi­tus­joh­ta­ja­na.

Nyt va­li­koi­mis­sa on kar­ke­as­ti ar­vi­oi­tu­na noin yk­si­tois­ta­tu­hat­ta eri tuo­tet­ta ja yri­tys työl­lis­tää ne­li­sen­kym­men­tä hen­ki­löä. Han­kin­ta, myyn­ti va­ras­toin­ti ja osa kul­je­tuk­ses­ta hoi­de­taan omas­ta kiin­teis­tös­tä oman väen voi­min.

Yri­tyk­sen ar­voi­na on py­sy­neet ne sa­mat jo Vil­le Im­mo­sen isoi­sän ai­koi­naan yri­tyk­sel­le laa­ti­mat eli koh­del­laan asi­ak­kai­ta hy­vin, ol­laan jous­ta­via ja pal­ve­le­via.

– Olem­me ha­lun­neet pi­tää asi­a­kas­kon­tak­tit hen­ki­lö­koh­tai­si­na. Sii­nä on ol­lut jo alus­sa on­nis­tu­mi­sen sie­men ja py­rim­me pi­tä­mään sii­tä kiin­ni edel­leen, Vil­le Im­mo­nen ker­too.

Per­hey­ri­tyk­sen ar­vot­kin ovat säi­ly­neet eli töi­tä teh­dään ja vas­tuu kan­ne­taan omis­ta­ja­por­taas­ta läh­tien.

– Olem­me yl­pei­tä hen­ki­lö­kun­nas­tam­me, he ovat ol­leet mu­ka­na mei­dän ta­ri­nas­sam­me ja us­ko­neet jut­tuum­me. Olem­me saa­neet it­se­äm­me vii­saam­pia ih­mi­siä tän­ne mat­kan var­rel­la töi­hin ja se on ol­lut kan­ta­va voi­ma, Im­mo­set to­te­a­vat.

Hallitilaa löytyy yli 5 000 neliötä ja tavaraa lähtee varastolta kaksi kertaa vuorokaudessa. Kuva: Tiia Jokisalo

Ko­ro­na­vuo­det ko­et­te­li­vat Im­mo­sen tuk­ku­a­kin ja ta­lous­haas­teet nä­kyi­vät toki heil­le­kin.

– Jos nuo vuo­det jo­ta­kin näyt­ti­vät, niin sen, et­tä moni asi­ak­kaam­me huo­leh­ti ja mu­reh­ti myös meis­tä ja aut­toi­vat mei­tä eteen­päin. Sii­tä tär­keä kii­tos, saim­me vai­kei­na het­ki­nä pal­jon apua asi­ak­kail­tam­me. Saim­me näh­dä, et­tä ym­pä­ril­läm­me on ih­mi­siä, jot­ka vä­lit­tä­vät.

Ala muut­tuu jat­ku­vas­ti ja uut­ta opit­ta­vaa löy­tyy ai­na.

– Täs­sä ei ole kos­kaan val­mis. Vaik­ka it­sel­lä tu­lee kol­me­kym­men­tä vuot­ta täy­teen yh­ti­ön pal­ve­luk­ses­sa, en edel­leen­kään ole kyl­läs­ty­nyt. Meil­lä on sa­non­ta­kin, et­tä kun in­nos­tuu niin on­nis­tuu ja kun on­nis­tuu niin in­nos­tuu, Ans­si Im­mo­nen ker­too.

Ra­vin­to­la-ala ei elä täl­lä het­kel­lä hel­poin­ta kaut­taan, mut­ta Im­mo­sen pal­ve­lu­tu­kus­sa luo­te­taan tu­le­vaan.

– Ajat muut­tu­vat, mut­ta pi­tää py­syä po­si­tii­vi­se­na, Ans­si Im­mo­nen miet­tii.

– Tä­hän sa­maan aja­tuk­seen ovat ai­kai­sem­mat­kin su­ku­pol­vet tu­keu­tu­neet ja se vie myös mei­tä van­kas­ti eteen­päin, Vil­le Im­mo­nen täy­den­tää.