Ari An­te­roi­nen

Kesä on tul­lut ja Sa­ta­kun­nan Ma­ri­ne­kes­kuk­sen eli Sa­ta­ma­ri­nen yrit­tä­jä Jus­si Nord­berg kat­se­lee tyy­ty­väi­se­nä ym­pä­ril­leen Kom­pin­lah­den pou­ka­mas­sa si­jait­se­vaa paik­kaan­sa.

Pal­jon uut­ta on teh­ty al­ka­vaa ke­sää aja­tel­len ja pal­jon on suun­ni­tel­mia vie­lä mie­les­sä­kin.

– Uu­si lai­tu­ri ol­laan saa­tu kun­toon. Pie­nil­le ve­neil­le löy­tyy kau­si­paik­ko­ja ja myös vie­ras­ve­neil­le on paik­kan­sa. Sa­ma­ten uu­den ve­ne­luis­kan oheen teh­tiin rei­lu 45-met­ri­nen lai­tu­ri rap­pu­si­neen ja kai­tei­neen, ker­too vuo­den 2024 Rau­man Yrit­tä­jien toi­mes­ta Vuo­den mo­ni­a­la­y­rit­tä­jäk­si va­lit­tu Nord­berg.

– Tu­los­sa on lai­tu­ri­pai­kat myös muu­ta­mil­le ve­si­je­teil­le, joi­ta vuok­ra­taan. Kai­kil­le py­ri­tään jär­jes­tä­mään hy­vät pal­ve­lut.

Sa­ta­ma­ri­nen uu­si sau­na on ol­lut jo jon­kin ai­kaa käy­tös­sä.

– Vas­taa­not­to on ol­lut hyvä. Jot­kut ih­mi­set ovat tul­leet pai­kal­le ihan var­ta vas­ten tes­ta­tak­seen uu­den sau­nan löy­lyt. Toi­seen pää­tyyn on tar­koi­tus vie­lä lait­taa säh­kö­kiu­as­kin. Sau­na so­pii si­ten myös pien­ve­nei­li­jöi­den ja ka­na­vaa­na­reit­ten käyt­töön, kun sen saa no­pe­as­ti pääl­le, sa­noo Nord­berg.

Hä­nel­lä on mie­les­sä jo mo­nen­nä­köis­tä muu­ta­kin suun­ni­tel­maa.

– Ai­na­kin yk­si ve­nei­den säi­ly­tys­hal­li ra­ken­ne­taan vie­lä li­sää. Täy­tyy teh­dä, kun ky­syn­tää nä­kyy ole­van. Ei pa­ra­ne ei oo­ta myy­dä, kun kau­si­paik­ko­ja ky­sel­lään.

Nord­berg li­sää, et­tä pal­jon on ide­oi­ta mie­les­sä.

– Mut­ta niis­tä ei pa­ra­ne vie­lä pu­hua sen enem­pää. Men­nään mal­til­la.

Satamarinen uusinta saunaa on tultu vartavasten testaamaan ja kehuja on sadellut yrittäjä Jussi Nordbergille. Myös palju on valmiina palvelemaan kesän kävijöitä. Kuva: Ari Anteroinen

Sa­ta­ma­ri­ne ei pal­ve­le pel­käs­tään ve­nei­li­jöi­tä ja ka­na­vaa­na­rei­ta, vaan myös pai­kal­li­set ja muut maak­ra­vut ovat ko­vas­ti ter­ve­tul­lei­ta.

– Ve­nei­ly­kau­si­han on ko­vin ly­hyt, Kor­kein­taan nel­jä kuu­kaut­ta. Jo­ten iso osa asi­ak­kais­ta tu­lee maan­tien kaut­ta. Pal­jon käy lou­nas­ta­jia ja tar­jol­la on il­tai­sin­kin myös esi­mer­kik­si mo­nen­lais­ta gril­li­herk­kua. Ja kun il­mat ovat täs­sä läm­men­neet, niin tääl­lä nä­kyy nii­tä olut­la­sin vie­res­sä viih­ty­viä myös­kin, Nord­berg to­te­aa.

Te­ras­si on­kin kool­taan iso.

– Kyl­lä is­tu­ma­paik­ko­ja riit­tää. Jon­kin­lais­ta mu­siik­ki­tar­jon­taa on tar­koi­tus ol­la sil­loin täl­löin ke­sä­ai­kaan tar­jol­la. Myös ka­ra­o­keil­to­ja jär­jes­te­tään. Niis­sä on po­ruk­kaa ol­lut paik­ka täyn­nä ja sau­nat ovat ol­leet yö­tä myö­ten pääl­lä.

Sa­ta­ma­ri­ne on Jus­si Nord­ber­gin mu­kaan oi­va paik­ka myös yh­dis­tyk­sil­le ja yri­tyk­sil­le viet­tää po­ru­kan kes­ken il­to­ja.

– Meil­lä on tääl­lä 35 hen­gen ka­bi­net­ti vi­de­o­tyk­kei­neen ja mui­ne lait­tei­neen, jos ha­lu­aa pi­tää ko­kouk­sia. Syö­mis­tä ja juo­mis­ta saa sit­ten, mitä so­vi­taan. Ai­ka suo­sit­tu­ja ovat ol­leet sel­lai­set ti­lai­suu­det, et­tä ol­laan va­rat­tu sau­na ja ka­bi­net­ti yk­si­tyis­käyt­töön.

Rau­mal­la on me­ren­ran­ta­paik­ko­ja saa­tet­tu vii­me vuo­si­na hy­vään kun­toon ja pal­ve­lui­ta al­kaa ol­la.

– Al­kaa ole­maan ai­ka hy­väs­sä mal­lis­sa, luon­neh­tii Nord­berg.

– Toi­vo­taan vaan, et­tä ih­mi­set vas­tai­si­vat tar­jon­taan. Tu­li­si­vat pai­kal­le ja käyt­täi­si­vät pal­ve­lui­ta. Hy­vin kyl­lä ih­mi­set ovat meil­le löy­tä­neet­kin. Ei mi­nul­la ole mi­tään pa­haa sa­not­ta­vaa, Nord­berg iloit­see.

Tu­run suun­nal­ta Nord­berg kai­pai­li­si vie­lä enem­män ve­nei­li­jöi­tä.

– He ovat ikä­vä kyl­lä vuo­sien saa­tos­sa tot­tu­neet, et­tä Rau­mal­la ei ole oi­kein ol­lut vie­ras­ve­nei­li­jöil­le pal­ve­lu­ja. Mut­ta nyt on. Tuos­sa tuli Naan­ta­lis­ta vies­tiä, et­tä ovat kuul­leet mei­dän pai­kas­ta. Eli nyt on lupa odot­taa pa­rem­paa.

Kuin­ka usein yrit­tä­jä it­se eh­tii is­tua Sa­ta­ma­ri­nen sau­nan lau­teil­le ja rau­hoit­tua?

– Kyl­lä mel­kein joka eh­too sau­nas­sa käyn. Kyl­lä sitä il­lal­la vii­meis­tään seit­se­män ai­kaan täy­tyy pis­tää niin sa­no­tus­ti kuok­ka maa­han. Ei sitä muu­ten jak­sa.