Vesa-Pek­ka Jär­ve­lä

Pu­na­pai­to­jen ruu­ti on ol­lut mär­kää, mut­ta maa­li­ruis­ku Fir­mi­non kak­si OLS-ot­te­lun kak­si osu­maa lie­vit­ti­vät maa­lin­te­on tus­kaa. Toi­saal­ta kes­ki-iäl­tään 20-vuo­ti­as jouk­kue on puo­lus­ta­nut omaa maa­li­aan tii­viis­ti.

– Vaik­ka start­ti ei ole ol­lut pis­tei­den va­los­sa ai­van toi­vot­tu, luo­tan sii­hen, et­tä peli ke­hit­tyy kau­den ede­tes­sä. Meil­lä on erit­täin nuo­ri jouk­kue, jos­sa on pal­jon po­ten­ti­aa­lia. On vain jat­ket­ta­va kär­si­väl­li­ses­ti ar­jen te­ke­mis­tä. Sin­nik­kyys kyl­lä pal­ki­taan, va­kuut­taa syk­syl­lä ruo­riin tart­tu­nut Tero Suon­pe­rä.

Edus­tus­jouk­ku­een tu­le­vai­suut­ta ra­ken­ne­taan vah­vas­ti lah­jak­kai­den po­ri­lais­fu­ta­rei­den va­raan.

– Run­ko on laa­du­kas. Puo­lus­tus on ol­lut pi­tä­vä, ja olem­me luo­neet heik­koa At­lan­tis-pe­liä lu­kuun ot­ta­mat­ta mu­ka­vas­ti vaa­ral­li­sia maa­li­paik­ko­ja. Hyök­käys­pe­lis­sä on vain ol­ta­va te­hok­kaam­pi. Vii­meis­te­ly­tai­toa meil­lä on­nek­si riit­tää, ja ai­na­han sitä voi kol­lek­tii­vi­na puo­lus­taa­kin pa­rem­min.

Pel­kil­lä omil­la kas­va­teil­la on sil­ti vai­kea nous­ta vaan tar­vi­taan myös laa­duk­kai­ta vah­vis­tuk­sia.

– Pori-fu­tik­sel­la on pe­rin­teet ja yhä ta­ka­vuo­si­na luo­tu mai­ne jal­ka­pal­lo­kau­pun­ki­na. Sil­lä on vie­lä­kin ve­to­voi­maa ju­ni­o­rei­den pa­ris­sa. Meil­lä­hän on Po­ris­sa riit­tä­väs­ti mas­saa. Fu­tis on yhä kau­pun­gin har­ras­te­tuin laki. Vaik­ka vii­me vuo­det ovat ol­leet vai­su­ja, sa­noo Suon­pe­rä.

Tero Suonperä korostaa yhteistyön merkitystä. Hänen mukaansa jalkapalloväen tulisi yhdessä osoittaa, että Porissa ollaan uskottavampia oman asiansa kanssa.

1+1-so­pi­muk­sen al­le­kir­joit­ta­nut Suon­pe­rä kor­va­si Vil­le Ula­sen, jon­ka op­ti­o­ta seu­ra ei käyt­tä­nyt. Syyt löy­ty­vät seu­ran ta­lous­puo­lel­ta.

Pes­ti 90-lu­vun tup­la­mes­ta­riin on osa-ai­kai­nen.

– Elä­mä täyt­tyy ope­tus­teh­tä­vis­tä, val­men­nuk­ses­ta ja per­he­ar­jen pyö­rit­tä­mi­ses­tä. Si­vii­li­työt eri­tyis­luo­ka­no­pet­ta­ja­na jat­ku­vat Kaa­ri­sil­lan kou­lul­la.

Suon­pe­rä tuli Sa­ta­kun­taan en­sim­mäi­sen ker­ran 2006. Pes­ti löy­tyi Pal­lo-Ii­rois­ta. Rau­mal­ta tie vei Po­Paan ja lo­pul­ta Yk­kö­ses­sä pe­lan­neen edus­tus­jouk­ku­een pää­val­men­ta­jak­si. Sen jäl­keen Suon­pe­rä val­men­si myös FC Jaz­zin ju­ni­o­reis­sa.

Vii­me vuo­si­na Suon­pe­rä on on­nis­tu­nut hi­naa­maan sekä Sal­Pa:n et­tä TamU:n Kak­ko­ses­ta Yk­kö­seen.

– Sa­lon jäl­keen tuli tyh­jä olo ja ki­pi­nä ka­to­si. Olin ol­lut 39 vuot­ta kiin­ni rak­kaas­sa la­jis­sa, jo­ten ti­lan­ne oli ou­to. Suu­rin vah­vuu­te­ni val­men­ta­ja­na on ol­lut heit­täy­ty­mi­nen, tun­teel­la elä­mi­nen ja ener­gi­an siir­tä­mi­nen pe­laa­jil­le. Jos mi­nul­la ei sitä ole, tak­ki­ni tun­tuu tyh­jäl­tä. To­tuus on, et­tä mi­kä­li mei­kä­läi­sen tyyp­pi­nen ih­mi­nen ei ole ener­gi­soi­va ja in­nos­tu­nut ei­kä jak­sa mo­ti­voi­da mui­ta, sii­nä mie­len­ti­las­sa ei kan­na­ta val­men­taa, sa­noo Suon­pe­rä.

Hän myön­tää­kin, et­tä tau­ko tuli otol­li­seen sau­maan. Se an­toi myös tär­ke­ää pers­pek­tii­viä.

– Palo puut­tui. Oli hen­ki­ses­ti ja fyy­si­ses­ti hyvä het­ki hen­gäh­tää ja an­taa ai­kaa lä­hei­sil­le ja it­sel­le. Va­paat vii­kon­lo­put ja il­lat toi­vat per­he-elä­mäl­le kai­vat­tua vaih­te­lua ja tar­jo­si­vat mah­dol­li­suu­den kun­non ko­hen­ta­mi­sel­le.

FC Jazz otti vihdoin täydet kolme pistettä OLSia vastaan.

Kun soit­to TamU:n suun­nal­ta sit­ten tuli, Suon­pe­rä tart­tui ti­lai­suu­teen vii­py­mät­tä.

– In­nos­tuin heti. Vai­mo kyl­lä to­te­si, et­tä hy­väs­ti rau­ha ja ter­ve­tu­loa ko­hel­lus. Oi­val­sin sil­ti töt­siä ke­vääl­lä ken­täl­le ase­tel­les­sa­ni, et­tä tä­tä­hän minä ra­kas­tan ja ha­lu­an teh­dä myös jat­kos­sa. Piti vain ol­la oi­kea het­ki ja mie­len­ti­la.

Sa­moin kävi Jaz­zin yh­tey­de­no­ton kans­sa.

– Olen ai­na us­kol­li­nen sil­le lo­gol­le, jota kan­nan. Olen jäl­leen 100-pro­sent­ti­sen mo­ti­voi­tu­nut. Palo val­men­ta­mi­seen roi­hu­aa taas isol­la lie­kil­lä.

Sar­ja­nou­sua ko­ke­nut Jazz-luot­si ta­voit­te­lee myös Po­ris­sa.

– Olen ai­na ol­lut työs­sä­ni ta­voit­teel­li­nen. Sar­jau­u­dis­tus­ten myö­tä Yk­kö­nen on en­tis­tä ko­va­ta­soi­sem­pi, mut­ta mi­nul­la on va­kaa us­ko, et­tä tu­lem­me tais­te­le­maan sar­jan kär­ki­pai­kois­ta. Kaik­ki on tu­le­vai­suu­des­sa taas mah­dol­lis­ta. Tar­vi­taan kui­ten­kin yh­te­näi­nen pe­laa­ja­pol­ku. Yh­teis­työl­lä saa­daan li­sää pe­laa­jia edus­tuk­seen ja toi­vot­ta­vas­ti myös ylös­päin.

FC Jaz­zin ta­lou­del­li­nen ti­lan­ne ei ole tun­ne­tus­ti se kaik­kein hel­poin. Epä­var­muus liit­tyy pal­jol­ti edus­tus­jouk­ku­een pe­li­o­lo­suh­tei­siin. Po­rin sta­di­on on sa­nee­rat­ta­va­na, ja FC Jazz kamp­pai­lee nyt Ur­hei­lu­kes­kuk­sen te­ko­nur­mel­la.

– Ol­koon pe­li­a­lus­ta tai vas­tus­ta­ja mikä ta­han­sa, jo­kais­ta pe­liä läh­de­tään voit­ta­maan. Sii­hen tar­vi­taan pit­kä­jän­teis­tä puur­ta­mis­ta ja eri ta­ho­jen tin­ki­mä­tön­tä yh­teis­työ­tä sekä po­ri­lai­sy­lei­sön vank­kaa tu­kea. Se pi­tää luon­nol­li­ses­ti an­sai­ta. ”Tuot­teen” ja sen mark­ki­noin­nin on ol­ta­va huip­pu­kun­nos­sa. Mi­tään la­ji­ka­teut­ta en tun­ne, mut­ta meil­lä on pal­jon opit­ta­vaa Äs­sil­tä, Pe­sä­kar­huil­ta ja nyt myös Kar­huil­ta sii­tä, mi­ten kat­so­jat saa­daan kiin­nos­tu­maan.