Lukon Arttu Välilä: Maaleista ehti tulla paineita
Lukon puolustaja Arttu Välilä ehti tahkota 55 liigapeliä ennen kuin maalitili aukesi.
Pauli Uusi-Kilponen
Arttu Välilä, 20, on aloittanut kauden erinomaisesti. Siitä kielii jo plus-miinus -tilasto. Hän on liigan tilastossa neljäs seitsemällä plussalla. Pakkipari Nuutti Viitasalo on vielä pykälää ylempänä kahdeksalla plussalla.
– Nuutin kanssa peli sujuu hyvin. Mitään erityisiä roolituksia ei meillä ole. Lähtökohta on molemmilla, ettei omissa soi. Kun tulee tilaisuus, kumpi tahansa voi nousta. Tykkäämme pelata kiekolla, tunnustaa Välilä.
Vaikka nuorukaisen peli kulkeekin erinomaisesti, maalinteko tuotti tuskaa aina viime keskiviikkoon asti. Jyväskylässä sitten onnisti. Ensin Välilä ampui siniviivalta ja kiekko liukui Jyp-pakki Sami Vatasen luistimesta verkkoon.
Toisessa osuma Arttu luki hyvin peliä ja iski irtokiekon tarkasti etuylänukkaan.
– Kyllä nuo maalit vapauttivat olotilaa. Maalien jälkeen tuli rentoutta tekemiseen, nuorukainen tunnusti.
Välilälle maalittomuudesta alkoi muodostua taakkaa, josta muistutettiin niin mediassa kuin pelikaverienkin kesken.
– Kyllähän sitä kuittailua sai pukukopissa kuulla. Ihan ystävällisessä hengessä toki, mutta kuitenkin.
Välilä tunnustaa rehellisesti, että usko maalintekoon oli kovilla. Hänestä tuntui, ettei mistään mene sisään, vaikka paikkoja siunaantuu.
Hän sai myös kuulla siitä, miten hänestä ryhdyttiin puhuman Rauman Rami Määttänä. Ässien pakki pelasi peräti 177 ottelua ennen kuin onnistui maalinteossa. Maaliton putki on epävirallinen Suomen ennätys.
– No kyllä tuohon oli matkaa, mitta vihjailua tuli silti.
Arttu Välilä on noussut Viitasalon kanssa Lukon kärkipakkipariksi. Peliaikaa tulee säännöllisesti 20 minuutin verran. Erityisesti Välilän kohdalla pistää silmään kiekollinen peli ja hanakat nousut.
– Pidän kiekollisesta pelistä ja nousemisesta hyökkäyksiin. Valmennusjohtokin kannustaa tähän, kunhan nousuja ei tehdä oman puolustamisen kustannuksella.
Omassa pelaamisessa Välilä näkee selkeitä kehityskohteita.
– Otteisiin pitäisi saada enemmän tasaisuutta.
Sama koskee koko Lukon joukkuetta. Vaihtelua on myös otteluiden sisällä. Lukko puolustaa pääsääntöisesti erittäin tiiviisti, mutta sitten tulee nukahduksia ja omissa soi.
– Ensimmäisestä pelistä lähtien on näkynyt pelien kova vaade. Vastustaja käyttää heti nukahdukset hyväkseen, Välilä arvioi.
Lukon suurin heikkous on tähän asti ollut erikoistilannepelaaminen. Ennen viikonlopun otteluita ylivoimien onnistumisprosentti oli liigan toiseksi heikointa.
– Saamme vietyä kiekon helposti alueelle, syötöt onnistuvat, mutta se viimeinen silaus puuttuu. Rentouden puute ja jonkinlainen pakkoyrittäminen ehkä vaivaa. Käsiä meiltä löytyy ja laukaisuvoimaa. Siitä ei maalinteko ole kiinni, Välilä pohti.
Lukko aloitti kauden vaisusti. Neljästä kotipelistä tuli vain yksi voitto.
– Ehkä otteissa näkyi se viime kevään epäonnistuminen ja huonosti menneiden harjoituspelien painolasti. Toki meillä oli kirkkaana mielessä, että teemme vaan tätä omaa juttua, niin pelikin lähtee kulkemaan.
– Nyt fiilis on voittojen ja sarjasijoituksen parantumisen myötä hyvä, vakuuttaa Välilä.

