Pitkä mies ja kapea kajakki – yksilöurheiluun siirtynyt Lauri Kyhä löysi melonnasta oman lajinsa
Pitkä mies ja kapea kajakki. Joukkuelajeista yksilöurheiluun siirtynyt Lauri Kyhä löysi ratamelonnasta oman lajinsa.
Vesa-Pekka Järvelä
– Brisbane 2032 ja viiden renkaan kisat. Tähtäin on jo siellä. Melojat ovat parhaimmillaan yli kolmekymppisinä. Itse olen Australian olympiavuonna vasta 25, sanoo Melamajavien lahjakas Lauri Kyhä.
Suomen melonnan suuruudenaika osui omiin kisoihin 1952, jolloin Suomi oli Kurt Wireksen ja Sylvi Saimon johdolla kisojen paras melontamaa. Kotikisojen jälkeen Suomen ainoan melontamitalin on voittanut kultaa Barcelonassa 1992 huuhtonut Mikko Kolehmainen. Vuonna 2004 Ateenassa Jenni Honkanen sijoittui vielä kahdeksanneksi.
Tuhansien järvien ja lukemattomien jokiuomien Suomi on melontamaa. Maamme tarjoaa loistavat puitteet melonnan harrastamiselle ja harjoittelemiselle. Viime aikoina melonnan kansainvälinen menestys on kuitenkin ollut vaatimatonta.
Pientä valoa on kuitenkin näkyvissä. Sitä tuo muun muassa olympiavoittaja-isänsä jälkiä seuraava Eetu Kolehmainen.
– Uskon, että Eetu tekee todellisen läpimurron huipulle, veikkaa Lauri Kyhä.
Hän itsekin on yksi Suomen ratamelonnan uusista toivoista. Lupauksia kansainvälisestä menestyksestä nostattaa se, että 18-vuotias abiturientti aloitti vasta reilut pari vuotta sitten tavoitteellisen harjoittelun.
Lahjakas ratameloja valmistautuu nyt ensi kesän kisoihin.
Ex-Ässä Tuomo Kyhän poika pelasi nuorempana lätkää Padassa, futista ja myös salibandya Karhuissa.
– Säbässä olin noussut U16-maajoukkueeseen. mutta teloin heti ensimmäisessä pelissä ja ensimmäisessä vaihdossa pahasti nilkkani. Vaihdoinkin sen jälkeen lajia. Nyt kaikki paukut on ladattu melontaan. Tiedän, että olen löytänyt oman lajini. Yksilöurheilussa kiehtoo se, että siinä olen yksin vastuussa tekemisestä, korostaa Kyhä.
195-senttinen ratameloja on kehittynyt Petteri Ehoniemen valmennuksessa vauhdilla.
– Petteri havaitsi nopeasti potentiaalini. Hän tuntui heti todella osaavalta valmentajalta. Se tunne on parin viime vuoden aikana vain vahvistunut.
Viimeisen vuotensa 18-vuotiaiden sarjassa kilpaillut Kyhä oli ikäluokassaan ylivoimainen. Palkintokaappiin lisättiin myös 18-sarjan kajakkiyksikköjen PM-pronssi.
– Myös miesten yleisen sarjan 1 000 ja 500 metriltä nappasin pronssia. SM-kulta irtosi puolestaan kajakkikaksikoissa yhdessä Davide Bottierin kanssa, hän kertoo.
– Daviden juuret ovat isänsä puolelta Italian Milanossa, mutta hän on asunut Porissa jo vuodesta 2011. Itse asiassa hän on nyt lähinaapurini. 27-vuotiaana hänellä on kokemusta, ja homma toimii välillämme mainiosti. Suuremmat panokset suuntaan kuitenkin yksikköön – näin on ensi vuonnakin, kun siirryn alle 23-vuotiaiden sarjaan. Toki melon myös yleisessä sarjassa.
Kokemäenjoen maisemissa pääosin harjoittelevan Kyhän mielimatka on tonni.
– Melontakilometrejä kertyy vuodessa noin 3 500. Harjoittelua on kiristetty ja monipuolistettu. Lajitreenien lisäksi isossa roolissa on systemaattinen oheisharjoittelu. Ohjelmassa on varsinkin punttia, uintia ja juoksua. Talvisin viihdyn mainiosti hiihtoladulla, mutta pelailen myös kavereiden kanssa mielelläni lätkää ulkojäillä.
Melonta on vahvasti tekniikkalaji.
– Menestykseen tarvitaan tekniikkaa, voimaa ja hyvää hapenottokykyä. Ne kaikki ovat kehittyneet progressiivisesti. Punttitulokset ovat parantuneet, ja satakiloisena juoksen Cooperissa 3 200 metriä. Tekniikkaa hiotaan Petterin ohjein määrätietoisesti. Treenitunnit pyörivät viikkotasolla parhaimmillaan 27:n tasolla. Joka päivä tehdään periaatteessa jotain. Vain sunnuntaisin lepäillään. Selvää kuitenkin on, että ruuvia on mahdollista kiristää huomattavasti, mutta järkevästi. Olen tiukentuvaan treenitahtiin enemmän kuin valmis, vakuuttaa Kyhä.
Testitulosten ja aiempien näyttöjen perusteella Kyhän kehitys tullee jatkumaan. Parhaillaan treenikautta vetävän Kyhän katse on jo ensi kesässä. Siellä odottavat U23-ikäluokan EM-kisat, jotka järjestetään Unkarin Szegedissä.
– Jo keväällä Szegedissä melotaan aikuisten maailmancupin kilpailut. Sinne luulisin selviytyväni – joko yksikössä tai kaksikossa. Pohjoismaiden mestaruuksista kisataan puolestaan keskikesällä Tampereen Kaukajärvellä. Sieltä odotan huippusijoituksia, kertoo vuoden kuluttua armeijan harmaisiin astuva Kyhä.
– Tavoitteena on Santahamina, täräyttää tuleva ylioppilas.
Melonnassa loukkaantumisriskit ovat moneen muuhun lajiin verrattuna pienet.
– Selkä on kuitenkin koetuksella. Unkarilaisilla on tapana sanoa, että melojan ensimmäinen selkäleikkaus odottaa seitsemän vuoden päässä ja toinen siitä seitsemän vuoden kuluttua. Sen jälkeen ura on sitten ohi. Hyvällä lihashuollolla ja järkevillä harjoitusohjelmilla pyritään pitämään kuitenkin kroppa kunnossa, kertoo Kyhä.

