An­nii­na Kor­pe­la, Mim­ma Leh­to­vaa­ra / STT

Ruot­sin Nato-jä­se­nyy­den vii­mei­set es­teet ovat väis­ty­mäs­sä, ja näin liit­to­kun­ta on saa­mas­sa 32. jä­se­nen­sä. Mut­ta mitä Ruot­si tuo mu­ka­naan so­ti­las­liit­toon ja mil­lai­nen mer­ki­tys Ruot­sin jä­se­nyy­del­lä Na­tol­le on?

STT ky­syi asi­aa ul­ko- ja tur­val­li­suus­po­li­tiik­kaan eri­kois­tu­neel­ta Ul­ko­po­liit­ti­sen ins­ti­tuu­tin joh­ta­val­ta tut­ki­jal­ta Mat­ti Pe­sul­ta ja Ruot­sin maan­puo­lus­tus­kor­ke­a­kou­lun pro­fes­so­ril­ta Kjell En­gelb­rek­til­tä.

Ruot­sin mer­ki­tys Na­tol­le on pal­jon muu­ta­kin kuin usein mai­nit­tu sol­mu­koh­ta tai kaut­ta­kul­ku­maa. Maan­tie­teel­li­ses­ti tär­ke­än alu­een, sa­ta­mien ja il­ma­ti­lan li­säk­si Ruot­si on so­ti­laal­li­ses­ti ver­rat­tain ky­vy­käs ja tuo so­ti­laal­lis­ta ky­kyä liit­to­kun­nan käyt­töön, vaik­ka maan puo­lus­tus on­kin uu­del­leen­ra­ken­ta­mis­vai­hees­sa, muis­tut­taa Pesu.

– Se, mi­ten pal­jon al­lo­koi­daan ja kor­va­mer­ki­tään Nato-ope­raa­ti­oi­hin ja Nato-ko­men­toon, on ai­na po­liit­ti­nen pää­tös, mut­ta jäl­leen ker­ran asia, joka Suo­me­a­kin kiin­nos­taa, kos­ka Ruot­si on meil­le po­liit­ti­ses­ti kaik­kein lä­hei­sin liit­to­lai­nen.

Ruot­sin puo­lus­tus­te­ol­li­suus ja tek­no­lo­gi­nen osaa­mi­nen on mer­kit­tä­vää. Pesu ku­vaa­kin Ruot­sin puo­lus­tus­te­ol­li­suut­ta suo­ras­taan häm­men­tä­vän vah­vak­si Nato-liit­to­lais­ten jou­kos­sa. Hä­vit­tä­jien ja su­kel­lus­ve­nei­den ohel­la Ruot­si tuot­taa muun mu­as­sa oh­jus­tek­no­lo­gi­aa, ty­kis­töä ja ryn­näk­kö­pans­sa­ri­vau­nu­ja.

– Ei ole eh­kä yk­kös­ko­rin val­tio, jos kat­soo vo­lyy­mia. Mut­ta kyl­lä Ruot­si on siel­lä, jos ei suur­ten, niin vä­hin­tään kes­ki­suur­ten jou­kos­sa, Pesu ar­vi­oi.

Ruot­si tuo siis Nato-pöy­tään tä­män ka­pa­si­teet­tin­sa, ei­kä pel­käs­tään so­ti­laal­li­si­na, vaan myös kak­si­käyt­tö­tuot­tei­na. Kak­si­käyt­tö tar­koit­taa, et­tä ky­sei­nen ka­lus­to, tek­no­lo­gia tai jär­jes­tel­mä so­vel­tuu sekä so­ti­laal­li­seen et­tä si­vii­li­tar­koi­tuk­seen.

Myös Kjell En­gelb­rekt ko­ros­taa Ruot­sin puo­lus­tus­te­ol­li­suu­den an­tia so­ti­las­lii­tol­le.

– Meil­lä on laa­ja va­li­koi­ma puo­lus­tus­te­ol­li­suu­den tuot­tei­ta, jois­ta on mie­les­tä­ni hyö­tyä Na­tol­le, hän ar­vi­oi.

Puo­lus­tus­te­ol­li­suu­den li­säk­si En­gelb­rekt nos­taa esil­le Ruot­sin so­ti­las­kou­lu­tuk­sen laa­duk­kuu­den. Myös­kään Ruot­sin suur­ta maan­tie­teel­lis­tä ko­koa ei voi hä­nen mu­kaan­sa jät­tää huo­mi­ot­ta.

– Ruot­sis­ta tu­lee Na­tol­le kriit­ti­sen tär­keä alue, hän sa­noo.

Mat­ti Pesu nos­taa esil­le myös tie­dus­te­lun poh­ties­saan Ruot­sin vah­vuuk­sia. Hän ker­too, et­tä Ruot­sil­la on var­sin ky­vy­käs tie­dus­te­lu­ko­neis­to sekä so­ti­las- et­tä si­vii­li­puo­lel­la.

– Se var­mas­ti myös Na­ton suun­taan tii­vis­tyy, vaik­ka ai­ka pal­jon tie­dus­te­lu­yh­teis­työ­tä teh­dään kah­den­vä­li­ses­ti. Val­ti­ot ovat ym­mär­ret­tä­vis­tä syis­tä vä­hän va­ro­vai­sia, mitä sin­ne koko liit­to­kun­nan suun­taan lai­te­taan.

Ruot­sin ase­voi­mil­la on käy­tös­sään muun mu­as­sa noin sata Gri­pen-hä­vit­tä­jää, kul­je­tus­ko­nei­ta, he­li­kop­te­rei­ta, tais­te­lu­pans­sa­ri­vau­nu­ja, ty­kis­töä ja muu­ta­mia su­kel­lus­ve­nei­tä, ja se kas­vat­taa puo­lus­tus­bud­jet­ti­aan voi­mak­kaas­ti. Näin ol­len se on uu­si­mas­sa ja täy­den­tä­mäs­sä esi­mer­kik­si su­kel­lus­ve­ne­lai­vas­to­aan. Suo­men So­ti­las -leh­ti ar­vi­oi hil­jat­tain, et­tä uu­si su­kel­lus­ve­ne oli­si erit­täin suo­ri­tus­ky­kyi­nen ja on rää­tä­löi­ty Itä­me­ren ma­ta­lien ja ka­pei­den ve­sien vaa­ti­viin oloi­hin.

– Uu­det aluk­set ovat ol­leet suun­nit­teil­la jo pit­kään, mut­ta nyt ne ovat te­la­kal­la työn al­la. Ky­sees­sä on kak­si uut­ta mo­der­nia A26-su­kel­lus­ve­net­tä. Pont­ta työl­le on an­ta­nut maa­il­man­po­liit­ti­sen ti­lan­teen tu­leh­tu­mi­nen, joka on yl­tä­nyt vah­vas­ti myös Itä­me­rel­le, leh­ti kir­joit­taa.

Ruot­sil­la on edes­sään myös työ­tä puo­lus­tuk­sen­sa vah­vis­ta­mi­ses­sa. Ase­vel­vol­li­suus kos­kee ver­ra­ten ra­jal­lis­ta jouk­koa. Li­säk­si Ruot­sin maa­voi­mat on esi­mer­kik­si suh­tees­sa Suo­meen huo­mat­ta­van pie­net.

– Toki Suo­men kal­tai­sen val­ti­on nä­kö­kul­mas­ta oli­si tosi toi­vot­ta­vaa, et­tä Ruot­si sat­sai­si myös maa­voi­miin, kos­ka nii­tä ei ole lii­kaa Poh­jois-Eu­roo­pas­sa, var­sin­kaan sem­moi­sia, jot­ka ky­ke­ne­vät tais­te­luun kyl­mis­sä ja ark­ti­sis­sa olo­suh­teis­sa, Pesu huo­maut­taa.

Hän myös ar­vi­oi, et­tä Ruot­sil­la ei käy­tän­nös­sä ole ko­vin­kaan run­saas­ti liik­ku­ma­ti­laa ase­vel­vol­li­suu­den laa­jen­ta­mi­sel­le.

– Vaik­ka Ruot­sis­sa on uu­del­leen ase­vel­vol­li­suut­ta pa­lau­tet­tu ja kui­ten­kin tu­han­sia va­rus­mie­hiä ja -nai­sia vuo­sit­tain kou­lu­te­taan, mut­ta se, et­tä tu­li­si­vat ta­kai­sin täl­lai­seen Suo­men mal­liin tai mal­liin, joka heil­lä oli ai­kai­sem­min, niin vai­kea on näh­dä. Heil­lä on ol­lut han­ka­luuk­sia rek­ry­toi­da vä­keä var­sin­kin näi­hin mie­his­tö­teh­tä­viin ase­voi­mis­sa eli pe­rus jal­ka­vä­ki­hom­miin.

Pesu ot­taa myös esil­le maan­tie­teel­li­sen to­si­a­si­an eli sen, et­tä Ruot­sin ja Ve­nä­jän vä­lis­sä on yk­si vah­va val­tio, Suo­mi.

– Se­kin jos­sain mää­rin vä­hen­tää Ruot­sin in­sen­tii­viä (kan­nus­tin­ta) sat­sa­ta enem­män, kos­ka Suo­mi on ja py­syy. Jos raja oli­si lä­hem­pä­nä Ruot­sia, he­kin var­maan ajat­te­li­si­vat toi­sin.

Ruot­sis­sa Nato-jä­se­nyy­des­tä käy­tä­väs­sä jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa on En­gelb­rek­tin mu­kaan ta­pah­tu­nut vii­me päi­vi­nä muu­tos Un­ka­rin par­la­men­tin hy­väk­syt­tyä Ruot­sin Nato-jä­se­nyy­den ra­ti­fi­oin­nin vii­mei­se­nä Nato-maa­na. Nato-kes­kus­te­lu oli hä­nen mie­les­tään jun­nan­nut Ruot­sis­sa pai­koil­laan kak­si vii­me vuot­ta.

– Olem­me ol­leet odo­tus­ti­las­sa, em­me­kä yh­teis­kun­ta­na ole juu­ri­kaan poh­ti­neet Na­toon liit­ty­mi­sen käy­tän­nön vai­ku­tuk­sia.

Ruot­sa­lais­leh­ti Af­tonb­la­det jär­jes­ti maa­nan­tai­na verk­ko­kes­kus­te­lun, jos­sa lu­ki­jat pää­si­vät ky­sy­mään En­gelb­rek­til­tä miel­tään as­kar­rut­ta­via ky­sy­myk­siä Na­toon liit­ty­mi­ses­tä. Ky­sy­myk­siä tuli sa­to­ja.

– Ky­syt­tiin, mitä Na­toon liit­ty­mi­nen tar­koit­taa kan­sa­lai­syh­teis­kun­nal­le ja suu­rel­le ylei­söl­le? Mitä se tar­koit­taa ta­lou­del­le?

Myös Na­ton ydi­na­se­po­li­tii­kas­ta ky­syt­tiin pal­jon. En­gelb­rek­tin mu­kaan moni ruot­sa­lai­nen kan­taa huol­ta sii­tä, ol­laan­ko ydi­na­sei­ta tuo­mas­sa Ruot­sin alu­eel­le. Mo­nia myös kiin­nos­taa, mil­lai­nen roo­li Ruot­sil­la on Na­ton ydi­na­se­po­li­tii­kan suun­nit­te­lus­sa.

En­gelb­rekt ker­too, et­tä useim­mat ruot­sa­lai­set ovat as­te­le­mas­sa Na­ton por­teis­ta si­sään tyy­ty­väi­sin mie­lin.

– Tie­tys­ti jot­kut ovat pet­ty­nei­tä, mut­ta suur­ta vas­tus­tus­ta ei näy. Lä­hin­nä ky­see­na­lais­te­taan, mik­si asi­as­ta ei jär­jes­tet­ty kan­sa­nää­nes­tys­tä.

En­gelb­rekt us­koo so­ti­las­liit­toon so­peu­tu­mi­sen ole­van his­to­ri­al­li­sis­ta syis­tä Ruot­sil­le vai­ke­am­paa kuin Suo­mel­le. Hän nos­taa esil­le toi­sen maa­il­man­so­dan jäl­keen sol­mi­tun YYA-so­pi­muk­sen, joka toi Suo­men hy­vin lä­hel­le liit­to­lai­suut­ta Neu­vos­to­lii­ton kans­sa. Ruot­sil­le so­ti­laal­li­nen liit­tou­tu­mat­to­muus oli hy­vin pit­kään maan oma va­lin­ta, En­gelb­rekt ko­ros­taa.