Maa­rit Kaut­to

Ket­tu­ha­vain­nois­ta on Po­rin taa­ja­ma-alu­eil­la­kin tul­lut jo ar­ki­päi­vää. Ci­ty­ke­tut kul­jek­si­vat mui­na ket­tui­na ta­lo­jen pi­hois­sa ja jopa kaup­pa­to­ril­la on re­po­lai­nen näh­ty. Fa­ce­boo­kis­sa ket­tu­ha­vain­nois­ta ker­ro­taan usein ja mie­li­pi­teet ja­kaan­tu­vat puo­les­ta ja vas­taan. Toi­sil­le pu­na­turk­ki on söpö ja iloi­nen lisä kau­pun­kiym­pä­ris­töön, kun taas tois­ten mie­les­tä se on har­mil­li­nen ja vaa­ral­li­nen muun mu­as­sa ul­ko­na liik­ku­vil­le kis­soil­le.

Po­ri­lai­nen An­ne-Ma­ria Suo­mi­nen asuu Hu­mu­ky­läs­sä ra­vi­ra­dan vie­res­sä. Hän ker­too, et­tä ket­tu kul­kee hei­dän oma­ko­ti­ta­lon­sa pi­han läpi lä­hes päi­vit­täin.

– Var­sin­kin en­nen pak­ka­sia ket­tu kul­ki pi­ham­me poik­ki joka päi­vä. Se näyt­tää oi­kein hy­vä­kun­toi­sel­ta ja tuu­he­a­hän­täi­sel­tä. Tääl­lä päin on pal­jon ru­sa­koi­ta ja fa­saa­nei­ta ja us­kon, et­tä ke­tul­le riit­tää syö­tä­vää.

– Mie­he­ni käy len­kil­lä Mik­ko­lan suun­nal­la ja nä­kee usein ke­tun po­lun var­rel­la. Se jää odot­ta­maan ja tark­kai­le­maan mie­he­ni lä­hes­ty­mis­tä, jo­ten se vai­kut­taa ute­li­aal­ta ja jopa hiu­kan ke­syl­tä.

An­ne-Ma­ri­an mu­kaan ket­tu on haus­ka vei­ja­ri, ei­kä sii­tä ole mi­tään hait­taa.

– Naa­kois­ta meil­lä päin enem­män hait­taa on. Nii­tä on niin pal­jon ja ne sut­taa­vat joka pai­kan.

– Tyt­tä­re­ni asuu sa­mas­sa pi­ha­pii­ris­sä mei­dän kans­sam­me ja hei­dän koi­ran­sa on usein ul­ko­na isos­sa hä­kis­sä. Koi­ra­kaan ei re­a­goi ket­tuun mi­ten­kään.

– It­se kyl­lä eh­kä hiu­kan ka­vah­tai­sin, jos ket­tu len­kil­lä ihan vas­taan tu­li­si, vaik­ka se söpö on­kin. Mut­ta ka­vah­dan myös ir­ral­laan juok­sen­te­le­via koi­ria, An­ne-Ma­ria hy­myi­lee.

Po­rin riis­tan­hoi­to­yh­dis­tyk­sen toi­min­na­noh­jaa­ja Mik­ko Jo­ki­nen myön­tää, et­tä ci­ty­ke­tut ovat taa­ja­mis­sa eri puo­lil­la kau­pun­kia ny­ky­ään ihan ta­val­li­nen näky.

– Var­sin­kin ke­vät­tal­vel­la tam­mi-hel­mi­kuus­sa ket­tu­ja al­kaa nä­kyä run­saas­ti. Eh­kä kii­ma-ai­ka saa ne liik­keel­le.

– Ke­tut kul­ke­vat myös ra­vin­non pe­räs­sä, muun mu­as­sa ru­sa­koi­den ja rot­tien. Ja kun lun­ta on run­saas­ti, re­po­lai­set tyk­kää­vät kul­kea val­mii­ta pol­ku­ja, tei­tä ja pyö­rä­tei­tä pit­kin. Sy­väs­sä han­ges­sa tar­po­mi­nen ei ole nii­den­kään mie­les­tä mu­ka­vaa.

– Meil­le riis­tan­hoi­to­yh­dis­tyk­seen ke­tuis­ta ei yleen­sä il­moi­te­ta, pait­si jos ne ovat huo­no­kun­toi­sen nä­köi­siä ja on esi­mer­kik­si epäi­ly ka­pis­ta.

Jo­ki­sen mu­kaan ke­tut ovat vii­sai­ta ja ym­mär­tä­vät ole­van­sa taa­ja­mis­sa tur­vas­sa.

– Taa­ja­mas­sa ei ket­tua voi met­säs­ty­sai­ka­na­kaan met­säs­tää. Kun olo­suh­teet ovat hy­vät, eli ra­vin­toa ja suo­jaa riit­tää, ne ei­vät läh­de met­sään luon­tai­sil­le asuin­si­joil­leen.

– It­se hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti olen sitä miel­tä, et­tä ket­tu­jen li­sään­ty­mi­nen taa­ja­ma-alu­eil­la ei ole hyvä asia. Nii­tä jää pal­jon au­to­jen al­le ja nii­den le­vit­tä­mä kapi voi tart­tua myös lem­mik­kie­läi­miin.

– Kyl­lä ket­tu voi kis­san­kin saa­liik­seen na­pa­ta, mut­ta har­voin näin ta­pah­tuu, sil­lä kis­sat osaa­vat kyl­lä puo­lus­tau­tua ja tar­vit­ta­es­sa kii­ve­tä puu­hun tur­vaan.

– Jos ket­tua ei ha­lua omaan pi­ha­pii­riin­sä hen­gai­le­maan, kan­nat­taa pi­tää eläin­ten ruo­ka­ku­pit pii­los­sa, vie­dä ros­ka­pus­sit heti jä­te­as­ti­aan ja pi­tää jä­te­as­ti­at kun­nol­la kiin­ni, Jo­ki­nen neu­voo.