Po­ri­lai­sen Hilk­ka Sim­pa­sen maa­il­ma mul­lis­tui vii­me ke­sä­nä, kun hä­nen äi­tin­sä nuk­kui pois 96-vuo­ti­aa­na.

Sim­pa­nen piti vuo­sien ajan äi­dis­tään huol­ta. Hän suun­nit­te­li ja jär­jes­ti äi­dil­leen ko­tiin an­net­ta­vat pal­ve­lut niin, et­tä tämä sai asua ko­to­na lop­puun as­ti. Ty­tär tie­si kel­lon­tark­kuu­del­la, mil­loin äi­din luo­na vie­rai­li hoi­ta­ja ja mil­loin sii­voo­ja. Jos ko­ti­pal­ve­luis­sa jo­kin tök­ki, van­ha äi­ti soit­ti asi­as­ta heti tyt­tä­rel­leen. Pu­he­li­mes­sa pu­hut­tiin mon­ta ker­taa päi­väs­sä. Ja jos äi­din kans­sa oli jo­kin on­gel­ma, sil­loin Sim­pa­sel­le soit­ti puo­les­taan hoi­ta­ja.

Sai­raa­la­reis­su­jen jäl­keen Sim­pa­nen mat­kus­ti äi­din luo pi­dem­mäk­si ai­kaa, ja aut­toi tätä so­peu­tu­maan ta­kai­sin ar­keen.

Kun äi­ti sit­ten kuo­li kor­ke­an iän saa­vut­ta­nee­na, Sim­pa­sen elä­mään jäi niin iso tyh­jiö, et­tä sitä on vai­kea vie­lä­kään kä­sit­tää.

Simpanen myös kuvitti Runoja Lotasta ja Papasta -kirjan sivut. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Su­run kes­kel­lä Sim­pa­nen löy­si loh­tua yl­lät­tä­väs­tä suun­nas­ta. Erää­nä päi­vä­nä et­sies­sään mu­siik­kia Yo­u­Tu­bes­ta hän ai­van va­hin­gos­sa pää­tyi Lot­ta ja pap­pa Yo­u­Tu­be-ka­na­val­le. Vi­de­oil­la 87-vuo­ti­as pap­pa ja hä­nen po­jan­tyt­tä­ren­sä Lot­ta ju­tus­te­le­vat ja lau­le­le­vat pa­pan nuo­ruu­den lau­lu­ja.

Sim­pa­nen hu­rah­ti täy­sin Lot­taan ja pap­paan. Hä­nes­tä tuli Yo­u­tu­be-kak­si­kon su­per­fa­ni. Edel­leen hän kat­se­lee ka­na­vaa päi­vit­täin, ja lau­laa mu­ka­na.

Sim­pa­nen on löy­tä­nyt kak­si­kos­ta mon­ta sa­mais­tu­mis­pin­taa. Ei­kä vä­hi­ten sik­si, et­tä hän tie­tää, mil­lais­ta on hoi­taa iä­käs­tä omais­ta.

– Ei se ar­ki pelk­kää lau­la­mis­ta ole.

Mut­ta ko­li­kol­la on toi­nen­kin puo­li: vä­lit­tä­mi­nen on ai­toa.

Lotan ja papan rakkaus musiikkiin ja musiikin parantava voima ovat Simpaselle tuttuja. Hän on soittanut nuoresta pitäen klarinettia. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Lo­tan ja pa­pan vi­de­oil­la Sim­pas­ta on kos­ket­ta­nut myös se, et­tä pap­pa on kar­ja­lan evak­ko. Niin oli Sim­pa­sen isä­kin. Mur­re on tu­tun kuu­lois­ta, ku­ten myös ta­ri­nat evak­ko­vuo­sil­ta.

Ru­no­ja Hilk­ka Sim­pa­nen on kir­joit­ta­nut nuo­res­ta as­ti ja ol­lut ai­na hyvä tuot­ta­maan teks­tiä. Kynä ja pa­pe­ri ovat tar­jon­neet väy­län kä­si­tel­lä elä­mäs­sä ta­pah­tu­via asi­oi­ta. Sim­pa­nen on myös jul­kais­sut ru­no­jaan sa­no­ma­leh­dis­sä ja oma­kus­tan­tei­na.

– Kir­joit­ta­mi­nen on mi­nul­le ka­ve­ri. Ja kyl­lä­hän nii­tä ai­hei­ta elä­mä tar­jo­aa, hän to­te­aa.

Niin­pä Sim­pa­nen kir­joit­ti myös Lo­tas­ta ja pa­pas­ta. Sii­tä ai­hees­ta syn­tyi­kin ko­ko­nai­nen ru­no­kir­ja.

– Ajat­te­lin, et­tä kun he tuot­ta­vat toi­sil­le niin val­ta­vas­ti iloa, täy­tyy sitä iloa vä­hän heil­le­kin siir­tää. Se on hoi­ta­vaa kuul­la it­ses­tään hy­vää.

Sim­pa­nen on mu­si­kaa­li­nen, ja luul­ta­vas­ti sik­si hä­nen ru­nois­saan on ai­na rii­mit ja vank­ka pol­jen­to. ”Niin pal­jon Lot­taan ja pap­paan hu­rah­din, et­tä ru­no­kir­jan­kin heis­tä kir­joi­tin”, lu­kee ta­ka­kan­nes­sa.

Ru­no­kir­jan­sa Sim­pa­nen pai­nat­ti oma­kus­tan­tee­na pai­kal­li­ses­sa pai­no­ta­los­sa, ja lä­het­ti sel­lai­sen myös Lo­tal­le ja pa­pal­le. So­me­täh­det tut­kai­le­vat Sim­pa­sen ru­no­kir­jaa vi­de­ol­laan ”Lu­em­me pa­pan pos­tia sai­raa­las­sa”. Vi­de­o­ta on kat­sot­tu jo yli 26 000 ker­taa.

Lo­tan ja pa­pan vi­de­ot sekä omat ko­ke­muk­set ovat he­rät­tä­neet Sim­pa­ses­sa pal­jon aja­tuk­sia omais­hoi­dos­ta. Muun mu­as­sa sen, kuin­ka omais­ten pi­tää ol­la hok­saa­via ja osa­ta pi­tää van­huk­sen puol­ta, et­tä tä­män tar­peis­ta huo­leh­dit­tai­siin.

Sim­pa­nen tie­tää, et­tä moni iä­käs kai­pai­si en­nen muu­ta kuun­te­le­vaa kor­vaa.

– Van­huk­sil­la on oi­ke­as­ti asi­aa. Ar­ki­päi­vän jut­te­lut ovat heil­le to­del­la tär­kei­tä, kos­ka ei siel­lä ko­to­na ta­pah­du pal­jo­a­kaan, hän to­te­aa.


Kul­lan­mu­ru!

Pa­pal­la on kul­lan­mu­ru.
Se kul­lan­mu­ru on Lot­ta.

Kun lap­sen­lap­si pap­paa hoi­taa
on rak­kaus­kin tot­ta!

Pa­pal­le kas­voi mus­ta hius­kar­va,
on­nen­sa mää­räs­tä var­maan

ja vaih­te­lun vuok­si
pääl­len­sä lait­taa hän
hup­pa­rin uu­den, sen har­maan!

Hilk­ka Sim­pa­nen, 2022

Toi­mit­ta­ja: Pau­lii­na Vil­pak­ka

Jut­tua muo­kat­tu 15.2. klo 12.56: Lot­ta on pa­pan po­jan­ty­tär, ei tyt­tä­ren­ty­tär