Ensimmäinen lukukausi ulvilalaisessa koulussa on saanut ukrainalaislapsissa aikaan muutoksen
Syksyllä koulunkäynnin aloittaneet ukrainalaislapset olivat aluksi arkoja ja hiljaisia. Nyt pelko on kadonnut ja VALMO-luokkalaiset suhtautuvat innolla kaikkeen, mitä koulussa tehdään.
– Lapset tulevat aamuisin juosten kouluun. Mistä se kertoo? Siitä, että heidän on täällä hyvä olla.
Näin luonnehtii eräs ukrainalaisäiti, jonka lapset käyvät VALMO-luokkaa Ulvilan Vanhankylän koulussa. VALMO tarkoittaa valmistavaa opetusta, jota annetaan maahanmuuttajille.
Luokan opettajana toimii Inkerinsuomalainen Elina Virronen. Hän puhuu toisena äidinkielenään venäjää. Virronen on asunut Suomessa vuodesta -89 ja Ulvilassa 8 vuotta. Hän on opettanut aikaisemmin maahanmuuttajille suomenkieltä Satakunnan Monikulttuuriyhdistyksessä.
Joululaulut ja joulutervehdykset kajahtivat komeasti suomeksi ja ukrainaksi Hopeapuistossa. KUVA: PAULIINA VILPAKKA
Syyskuussa Virronen sai opetettavakseen 16 ukrainalaislasta. Iältään lapset ovat 8-13 vuotiaita. Liikkeelle lähdettiin opettelemalla tervehdyksiä suomeksi. ”Moi, terve, mitä kuuluu?”...
Nyt lapset osaavat uudella kielellä jo tervehtiä, kertoa itsestään ja uskaltavat vähän jutellakin suomalaisille lapsille.
VALMO-tunnit sisältävät kielenopetusta, mutta tärkeänä osana myös suomalaiseen kulttuuriin tutustumista. Virronen on käynyt luokkansa kanssa esimerkiksi Ulvilan kirkossa ja kirjastossa. He ovat myös poimineet omenoita ja leiponeet joulutorttuja.
Esityksen lopuksi yleisö sai lasten tekemiä joulukortteja. KUVA: PAULIINA VILPAKKA
VALMO-tuntien lisäksi oppilaat osallistuvat useita tunteja viikossa suomenkieliseen opetukseen. Ensimmäiset aineet, joihin he osallistuivat, olivat musiikki, kuvaamataito ja käsityö. Niitä opettaa luokanopettaja Marjo Johansson. Hän ihastelee lasten nopeaa edistymistä suomenkielessä.
– Se on ihan käsittämätöntä. Ei mennyt montakaan viikkoa, kun jo tervehdittiin ja kysyttiin suomeksi: ”Marjo, mitä kuuluu?”
Opetuksessa on hyödynnetty myös paljon kuvallisia ohjeita. Lisäksi luokkahuoneessa on aina paikalla tulkki, joten kielimuuri ei itsessään ole juurikaan aiheuttanut vaikeuksia.
Sen sijaan haasteita on tuottanut saada selville, mitä lapset jo osaavat.
– Joku lapsi saattaa esimerkiksi osata tosi hyvin matematiikkaa. Vastauksen saamisessa voi kuitenkin kestää kauan, koska lapsi kääntää sen päässään suomesta ukrainaksi ja ukrainasta suomeksi, Johansson kertoo.
Opettajan mukaan VALMO-luokkalaiset innostuvat heti kaikesta. Siinä mielessä heitä on helppo opettaa. KUVA: PAULIINA VILPAKKA
Johansson on 2C-luokan luokanvalvoja. Hän kertoo, että erityisesti pienemmät suomalaisoppilaat ovat ottaneet ukrainalaislapset hyvin vastaan. Välitunnilla he tulevat hakemaan ikätovereita leikkimään Koivupirtin ovelta.
Pienet lapset ovat myös jakaneet pakolaislapsille halauksia innokkaasti. Niin innokkaasti, että aikuiset ovat joutuneet huomauttamaan, että halauksesta saa kieltäytyäkin, jos siltä tuntuu.
– Lapset ovat halunneet välittää sen viestin, että he haluavat olla ukrainalaislasten kavereita, Johansson sanoo.
Isompien lasten kohdalla suomalaisiin ikätovereihin tutustuminen näyttäisi tapahtuvan vähän hitaammin. Ryhmätyöt tunnilla sujuvat kuitenkin ihan hyvin.
Ukrainalaisia lapsia on opetettu hyvänä yhteistyönä. VALMO-tuntien lisäksi lapset osallistuvat myös suomenkieliseen opetukseen. Vasemmalla Elina Virronen ja oikealla Marjo Johansson. KUVA: PAULIINA VILPAKKA
Suomalainen koulu on ollut ukrainalaislapsille monin tavoin yllätys. Esimerkiksi se on ihmetyttänyt, että koulussa saa myös pelata ja leikkiä. Ukrainalainen koulu on tiukempi ja vakavampi. Lisäksi kynät ja muut koulutarvikkeet täytyy ostaa itse. Kouluruokailukin voi Ukrainassa tarkoittaa teetä ja pullaa.
Sota näkyi pakolaislapsissa eniten koulun alkaessa. Virronen muistelee, että lapset olivat aluksi arkoja ja hiljaisia.
– Kaksi kuukautta siinä meni. Sitten he huomasivat, että tämä on ihana maa ja ihana koulu. Täällä voi ottaa rennosti ja opettajalta saa kysyä.
Oppilaat ovat myös kertoneet asioita kotimaastaan. Kerran oppilas näytti Virroselle videota, jossa näkyi hänen entinen koulunsa, tai se, mitä siitä oli jäljellä. Raunioita katsellessa olivat yhden jos toisenkin opettajan silmät kyynelissä.
Nyt pelko on kadonnut ja lapset osaavat jo olla rennosti koulussa.
– He innostuvat ja tykkäävät ihan kaikesta. Sinänsä heitä on helppo opettaa, Johansson sanoo.
Yhtäkään sellaista lasta ei VALMO-luokalla ole, joka olisi suhtautunut vastahakoisesti suomenkielen oppimiseen. Asenne on kaikilla kohdillaan. Virronen huomauttaa, että lasten innokkuus koulunkäyntiä kohtaan on tärkeää.
– Iloinen lapsi oppii paremmin, hän sanoo.
Joulun alla lapset pääsivät esittämään yleisölle musiikintunnilla oppimaansa. 2C-luokka ja VALMO-luokka kiersivät yhdessä laulamassa joululauluja vanhuksille. He vierailivat muun muassa Hopeapuiston vanhainkodissa. Lapset esittivät lauluja suomeksi ja ukrainaksi. Myös hyvän joulun toivotukset kajahtivat komeasti kahdella kielellä.
Pauliina Vilpakka