– Lap­set tu­le­vat aa­mui­sin juos­ten kou­luun. Mis­tä se ker­too? Sii­tä, et­tä hei­dän on tääl­lä hyvä ol­la.

Näin luon­neh­tii eräs uk­rai­na­lai­säi­ti, jon­ka lap­set käy­vät VAL­MO-luok­kaa Ul­vi­lan Van­han­ky­län kou­lus­sa. VAL­MO tar­koit­taa val­mis­ta­vaa ope­tus­ta, jota an­ne­taan maa­han­muut­ta­jil­le.

Luo­kan opet­ta­ja­na toi­mii In­ke­rin­suo­ma­lai­nen Eli­na Vir­ro­nen. Hän pu­huu toi­se­na äi­din­kie­le­nään ve­nä­jää. Vir­ro­nen on asu­nut Suo­mes­sa vuo­des­ta -89 ja Ul­vi­las­sa 8 vuot­ta. Hän on opet­ta­nut ai­kai­sem­min maa­han­muut­ta­jil­le suo­men­kiel­tä Sa­ta­kun­nan Mo­ni­kult­tuu­riyh­dis­tyk­ses­sä.

Joululaulut ja joulutervehdykset kajahtivat komeasti suomeksi ja ukrainaksi Hopeapuistossa. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Syys­kuus­sa Vir­ro­nen sai ope­tet­ta­vak­seen 16 uk­rai­na­lais­las­ta. Iäl­tään lap­set ovat 8-13 vuo­ti­ai­ta. Liik­keel­le läh­det­tiin opet­te­le­mal­la ter­veh­dyk­siä suo­mek­si. ”Moi, ter­ve, mitä kuu­luu?”...

Nyt lap­set osaa­vat uu­del­la kie­lel­lä jo ter­veh­tiä, ker­toa it­ses­tään ja us­kal­ta­vat vä­hän ju­tel­la­kin suo­ma­lai­sil­le lap­sil­le.

VAL­MO-tun­nit si­säl­tä­vät kie­le­no­pe­tus­ta, mut­ta tär­ke­ä­nä osa­na myös suo­ma­lai­seen kult­tuu­riin tu­tus­tu­mis­ta. Vir­ro­nen on käy­nyt luok­kan­sa kans­sa esi­mer­kik­si Ul­vi­lan kir­kos­sa ja kir­jas­tos­sa. He ovat myös poi­mi­neet ome­noi­ta ja lei­po­neet jou­lu­tort­tu­ja.

Esityksen lopuksi yleisö sai lasten tekemiä joulukortteja. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

VAL­MO-tun­tien li­säk­si op­pi­laat osal­lis­tu­vat usei­ta tun­te­ja vii­kos­sa suo­men­kie­li­seen ope­tuk­seen. En­sim­mäi­set ai­neet, joi­hin he osal­lis­tui­vat, oli­vat mu­siik­ki, ku­vaa­ma­tai­to ja kä­si­työ. Nii­tä opet­taa luo­ka­no­pet­ta­ja Mar­jo Jo­hans­son. Hän ihas­te­lee las­ten no­pe­aa edis­ty­mis­tä suo­men­kie­les­sä.

– Se on ihan kä­sit­tä­mä­tön­tä. Ei men­nyt mon­ta­kaan viik­koa, kun jo ter­veh­dit­tiin ja ky­syt­tiin suo­mek­si: ”Mar­jo, mitä kuu­luu?”

Ope­tuk­ses­sa on hyö­dyn­net­ty myös pal­jon ku­val­li­sia oh­jei­ta. Li­säk­si luok­ka­huo­nees­sa on ai­na pai­kal­la tulk­ki, jo­ten kie­li­muu­ri ei it­ses­sään ole juu­ri­kaan ai­heut­ta­nut vai­keuk­sia.

Sen si­jaan haas­tei­ta on tuot­ta­nut saa­da sel­vil­le, mitä lap­set jo osaa­vat.

– Joku lap­si saat­taa esi­mer­kik­si osa­ta tosi hy­vin ma­te­ma­tiik­kaa. Vas­tauk­sen saa­mi­ses­sa voi kui­ten­kin kes­tää kau­an, kos­ka lap­si kään­tää sen pääs­sään suo­mes­ta uk­rai­nak­si ja uk­rai­nas­ta suo­mek­si, Jo­hans­son ker­too.

Opettajan mukaan VALMO-luokkalaiset innostuvat heti kaikesta. Siinä mielessä heitä on helppo opettaa. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Jo­hans­son on 2C-luo­kan luo­kan­val­vo­ja. Hän ker­too, et­tä eri­tyi­ses­ti pie­nem­mät suo­ma­lai­sop­pi­laat ovat ot­ta­neet uk­rai­na­lais­lap­set hy­vin vas­taan. Vä­li­tun­nil­la he tu­le­vat ha­ke­maan ikä­to­ve­rei­ta leik­ki­mään Koi­vu­pir­tin ovel­ta.

Pie­net lap­set ovat myös ja­ka­neet pa­ko­lais­lap­sil­le ha­lauk­sia in­nok­kaas­ti. Niin in­nok­kaas­ti, et­tä ai­kui­set ovat jou­tu­neet huo­maut­ta­maan, et­tä ha­lauk­ses­ta saa kiel­täy­ty­ä­kin, jos sil­tä tun­tuu.

– Lap­set ovat ha­lun­neet vä­lit­tää sen vies­tin, et­tä he ha­lu­a­vat ol­la uk­rai­na­lais­las­ten ka­ve­rei­ta, Jo­hans­son sa­noo.

Isom­pien las­ten koh­dal­la suo­ma­lai­siin ikä­to­ve­rei­hin tu­tus­tu­mi­nen näyt­täi­si ta­pah­tu­van vä­hän hi­taam­min. Ryh­mä­työt tun­nil­la su­ju­vat kui­ten­kin ihan hy­vin.

Ukrainalaisia lapsia on opetettu hyvänä yhteistyönä. VALMO-tuntien lisäksi lapset osallistuvat myös suomenkieliseen opetukseen. Vasemmalla Elina Virronen ja oikealla Marjo Johansson. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Suo­ma­lai­nen kou­lu on ol­lut uk­rai­na­lais­lap­sil­le mo­nin ta­voin yl­lä­tys. Esi­mer­kik­si se on ih­me­tyt­tä­nyt, et­tä kou­lus­sa saa myös pe­la­ta ja leik­kiä. Uk­rai­na­lai­nen kou­lu on tiu­kem­pi ja va­ka­vam­pi. Li­säk­si ky­nät ja muut kou­lu­tar­vik­keet täy­tyy os­taa it­se. Kou­lu­ruo­kai­lu­kin voi Uk­rai­nas­sa tar­koit­taa tee­tä ja pul­laa.

Sota nä­kyi pa­ko­lais­lap­sis­sa eni­ten kou­lun al­ka­es­sa. Vir­ro­nen muis­te­lee, et­tä lap­set oli­vat aluk­si ar­ko­ja ja hil­jai­sia.

– Kak­si kuu­kaut­ta sii­nä meni. Sit­ten he huo­ma­si­vat, et­tä tämä on iha­na maa ja iha­na kou­lu. Tääl­lä voi ot­taa ren­nos­ti ja opet­ta­jal­ta saa ky­syä.

Op­pi­laat ovat myös ker­to­neet asi­oi­ta ko­ti­maas­taan. Ker­ran op­pi­las näyt­ti Vir­ro­sel­le vi­de­o­ta, jos­sa nä­kyi hä­nen en­ti­nen kou­lun­sa, tai se, mitä sii­tä oli jäl­jel­lä. Rau­ni­oi­ta kat­sel­les­sa oli­vat yh­den jos toi­sen­kin opet­ta­jan sil­mät kyy­ne­lis­sä.

Nyt pel­ko on ka­don­nut ja lap­set osaa­vat jo ol­la ren­nos­ti kou­lus­sa.

– He in­nos­tu­vat ja tyk­kää­vät ihan kai­kes­ta. Si­nän­sä hei­tä on help­po opet­taa, Jo­hans­son sa­noo.

Yh­tä­kään sel­lais­ta las­ta ei VAL­MO-luo­kal­la ole, joka oli­si suh­tau­tu­nut vas­ta­ha­koi­ses­ti suo­men­kie­len op­pi­mi­seen. Asen­ne on kai­kil­la koh­dil­laan. Vir­ro­nen huo­maut­taa, et­tä las­ten in­nok­kuus kou­lun­käyn­tiä koh­taan on tär­ke­ää.

– Iloi­nen lap­si op­pii pa­rem­min, hän sa­noo.

Jou­lun al­la lap­set pää­si­vät esit­tä­mään ylei­söl­le mu­sii­kin­tun­nil­la op­pi­maan­sa. 2C-luok­ka ja VAL­MO-luok­ka kier­si­vät yh­des­sä lau­la­mas­sa jou­lu­lau­lu­ja van­huk­sil­le. He vie­rai­li­vat muun mu­as­sa Ho­pe­a­puis­ton van­hain­ko­dis­sa. Lap­set esit­ti­vät lau­lu­ja suo­mek­si ja uk­rai­nak­si. Myös hy­vän jou­lun toi­vo­tuk­set ka­jah­ti­vat ko­me­as­ti kah­del­la kie­lel­lä.

Pau­lii­na Vil­pak­ka