Tui­ja Saa­ri­nen

Luon­no­nyrt­ti­neu­vo­ja Han­na-Ma­ria Leh­to­sen kat­se ha­ra­voi maa­ta. Ko­riin pää­tyy nok­kos­ta, voi­kuk­kaa, vuo­hen­put­kea ja poi­mu­leh­teä jo en­nen kuin olem­me kun­nol­la edes pääs­seet Rau­man Pe­tä­jäk­ses­sä si­jait­se­van pie­nen met­sik­kö­a­lu­een si­säl­le.

"Villiyrttejä kerätessä tulee ottaa huomioon muun muassa keräilypaikan puhtaus ja etäisyys tiestä", muistuttaa luonnonyrttineuvoja Hanna-Maria Lehtonen.

Tuija Saarinen

Eu­ra­jo­ki­lai­nen Leh­to­nen val­mis­tui luon­no­nyrt­ti­neu­vo­jak­si vuon­na 2017. Hän kiin­nos­tui vil­liyr­teis­tä alun al­ku­jaan nii­den roh­to­vai­ku­tus­ten ta­kia.

– Ha­lu­sin saa­da tie­toa sii­tä, mi­ten tu­kea omaa ter­veyt­tä luon­nos­ta löy­ty­vil­lä kas­veil­la. Vil­liyr­tit ovat var­si­nai­sia voi­ma­kas­ve­ja, jois­ta on hyö­tyä esi­mer­kik­si vas­tus­tus­ky­vyn tu­ke­mi­ses­sa, fluns­san lie­vit­tä­mi­ses­sä, reu­maat­ti­sis­sa ki­vuis­sa tai vaik­ka­pa en­si­a­pu­na iti­kan pu­re­miin, ku­vai­lee Luon­non­mie­li-ni­mel­lä toi­mi­va Leh­to­nen.

Useim­mat vil­liyr­tit ovat mauk­kaim­mil­laan ja ra­vin­to­rik­kaim­mil­laan al­ku­ke­säs­tä, jol­loin on hyvä ke­rä­tä nuo­ria kas­vi­no­sia.

Vuohenputki on yksi luonnonyrttineuvoja Hanna-Maria Lehtosen suosikeista. Se viihtyy esimerkiksi metsänreunoissa ja leviää helposti myös kotipuutarhassa.

Tuija Saarinen

Suo­si­tuin ja tu­tuin vil­liyrt­ti lie­nee nok­ko­nen. Se on oi­kea vi­ta­mii­ni­pom­mi.

– Nok­ko­nen pe­see men­nen tul­len kau­pan pi­naa­tin vi­ta­mii­ni- ja ki­ven­näi­sai­ne­pi­toi­suuk­sis­sa. Sa­man te­kee myös voi­kuk­ka ja moni muu vil­liyrt­ti.

Luon­non omaa yrt­ti­ait­taa kan­nat­taa hyö­dyn­tää pait­si ter­veys­vai­ku­tus­ten ta­kia myös mo­nes­ta muus­ta syys­tä.

– Vil­liyr­tit ovat il­mais­ta ruo­kaa lä­hi­luon­nos­ta. Meil­lä on Suo­mes­sa laa­jat jo­ka­mie­he­noi­keu­det eli lupa ke­rä­tä luon­nos­ta ruo­ho­var­ti­sia kas­ve­ja. Tie­tyn­lai­nen oma­va­rai­suus on myös hyvä asia, pu­hu­mat­ta­kaan tie­tys­ti luon­nos­sa liik­ku­mi­sen vai­ku­tuk­ses­ta hy­vin­voin­tiin.

Poimulehteä kutsutaan ikuisen nuoruuden yrtiksi. Se on erinomainen teeyrtti.

Tuija Saarinen

Al­kuun pää­see tu­tus­tu­mal­la esi­mer­kik­si jo­hon­kin vil­liyrt­ti­op­paa­seen, ja ot­ta­mal­la hal­tuun en­sin vain pari tut­tua luon­no­nyrt­tiä. Par­haat apa­jat löy­ty­vät met­sis­tä, met­si­köi­den reu­noil­ta, niit­ty­mäi­sil­tä veh­reil­tä pai­koil­ta, hak­kuu­a­lu­eil­ta ja usein esi­mer­kik­si ihan omal­ta ko­ti­pi­hal­ta.

Leh­to­sen oma suo­sik­ki on vuo­hen­put­ki.

– Ko­ti­puu­tar­hu­rit pi­tä­vät sitä to­del­la vai­ke­as­ti hä­vi­tet­tä­vä­nä rik­ka­ruo­ho­na, joka le­vi­ää eten­kin ra­vin­teik­kaas­sa maas­sa. It­se käy­tän pal­jon vuo­hen­put­kea sekä tuo­reel­taan et­tä kui­vat­tu­na jau­hee­na eri­lai­sis­sa ruo­is­sa. Vuo­hen­put­kea käy­te­tään myös lie­vit­tä­mään ni­vel- ja kih­ti­vai­vo­ja.

Ketunleipää käytetään tuoreena esimerkiksi salaatteihin, joihin se tuo kirpeää makua.

Tuija Saarinen

Muu­ta­ma nyrk­ki­sään­tö vil­liyrt­tien ke­rää­mi­ses­sä on.

– Kas­vi pi­tää sa­tap­ro­sent­ti­sen var­mas­ti tun­nis­taa, ja ke­räi­ly­pai­kan etäi­syy­den ties­tä tu­lee ol­la riit­tä­vä. Puh­taus on myös hyvä huo­mi­oi­da, eli esi­mer­kik­si lam­mas­haan vie­res­tä en ke­räi­si kas­ve­ja. Kas­vis­ta saa poi­mia enin­tään kol­ma­so­san ja juu­ris­ta kym­me­ne­so­san.

Tun­nis­ta­mi­nen on tär­ke­ää, sil­lä Suo­men luon­nos­sa on noin 100 myr­kyl­lis­tä luon­non­va­rais­ta kas­via.

– Esi­mer­kik­si vuo­hen­put­ken saat­taa se­koit­taa nä­köis­la­jei­hin, jot­ka voi­vat ol­la erit­täin­kin myr­kyl­li­siä.

On huo­mi­oi­ta­va myös vil­liyrt­tien mah­dol­li­set yh­teis­vai­ku­tuk­set joi­den­kin lääk­kei­den kans­sa. Jot­kut yr­tit voi­vat ai­heut­taa myös al­ler­gi­aoi­rei­ta. Esi­mer­kik­si koi­vun­leh­dis­sä ja me­si­an­ger­vos­sa on sa­li­syy­li­hap­poa, jo­ten ne ei­vät sovi as­pi­rii­ni- tai sa­li­sy­laat­ti­al­ler­gi­sil­le.

– Nok­ko­ses­ta tu­lee käyt­tää vain nuo­ria ver­so­ja. Koko ke­säk­si sa­toa saa, jos nok­ko­sen niit­tää vä­lil­lä alas. Myös vuo­hen­put­ken voi niit­tää alas.

Leh­to­nen an­taa muu­ta­man esi­mer­kin sii­tä, mil­lai­sia herk­ku­ja tu­tuis­ta vil­liyr­teis­tä syn­tyy.

– Voi­ku­kas­ta käyt­täi­sin nuo­ria, si­le­ä­lai­tai­sia leh­tiä, jot­ka ei­vät ole niin kit­ke­riä. Leh­det so­pi­vat eri­no­mai­ses­ti le­vit­tei­siin, smoot­hien jouk­koon ja pes­toon. Voi­ku­kan ku­kat tuo­vat puo­les­taan vä­riä sa­laat­tei­hin. Ome­na­vii­nie­ti­kan kans­sa voi­ku­kan nu­puis­ta tu­lee her­kul­li­sia it­se teh­ty­jä ”kap­rik­sia”.

– Nok­kos­ta käy­te­tään ryö­pät­ty­nä pi­naa­tin ta­paan eli esi­mer­kik­si kei­tois­sa, le­tuis­sa ja säm­py­lä­tai­ki­nas­sa. Ryö­pät­ty­nä sen voi mai­ni­os­ti pa­kas­taa.

– Ke­sä­juh­lien juo­miin vä­riä ja pi­ris­tys­tä tuo­vat me­si­an­ger­von ja mai­to­hors­man ku­kat, joi­ta pää­see hei­nä­kuus­sa poi­mi­maan.

Eri­tyi­sen miel­ty­nyt Leh­to­nen on vil­liyrt­ti­pes­toon, jon­ka pää­ai­ne­so­sa on vuo­hen­put­ki. Pro­tei­i­nia herk­kuun tu­lee li­o­te­tuis­ta tai paah­de­tuis­ta au­rin­gon­ku­kan­sie­me­nis­tä.

Leh­to­sen ve­tä­mil­le vil­liyrt­ti­kurs­seil­le tu­le­vat ih­mi­set yl­lät­ty­vät usein sii­tä, mi­ten pal­jon luon­nos­ta löy­tyy hyö­dyn­net­tä­vää.

– Kun op­pii vil­liyr­teis­tä, sitä al­kaa ihan uu­del­la ta­val­la kat­sel­la ym­pä­ril­leen – ja kul­kea kat­se maas­sa, nau­rah­taa Leh­to­nen.

Tänä ke­sä­nä lu­vas­sa vie­lä yk­si vil­liyrt­ti­ret­ki:
- To 15.6. klo 17.30-19.30 Pe­tä­jäk­ses­sä Rau­mal­la
- Lue li­sää täs­tä.