Harrastukset ja yhdistystoiminta pitävät porilaisen Brita-Helena Railolan virkeänä
Elo yli kuusikymppisenä on vallan muuta kuin menneiden aikojen mielikuvissa väitetään.
Heli Kokko
Nykyään keski-iän ajatellaan jatkuvan 65-vuotiaaksi asti, eikä siitäkään ala vanhuus, vaan myöhäiskeski-ikä. Tämän uuden ikäkauden ihmisiä yhdistää kyky ja into tehdä ja harrastaa vaikka mitä. Kremppoja on ja sairauksia, mutta ne eivät estä määrittelemästä itseä hyvinvoivaksi.
Porilainen Brita-Helena Railola käy hyvästä esimerkistä aktiivisesta ja elämänmyönteisestä ”uuskeski-ikäisestä”. Hän jäi kaksi vuotta sitten 65-vuotiaana eläkkeelle, mutta jatkaa edelleen silloin tällöin töitä.
– Olen työskennellyt Satakunnan Museon eri toimipisteissä 1990-luvulta lähtien, viime vuosina varsinkin Luontotalo Arkissa ja Rosenlew-museossa. Olen viihtynyt hyvin, ja Satakunnan Museon tonttunäyttelyn oppaana toimiminen on ollut mielipuuhaani.
Uuden vuoden alkajaisiksi pyydettiin töihin, mutta tällä kertaa hän ei vastannut myöntävästi, koska lapsenlapsi oli tulossa Espoosta Porin lomapäiviksi. Porissa asuvaa toisluokkaista lastenlasta on usein viety kouluun ja haettu sieltä.
– Lapset ja lastenlapset menevät aina edelle, sanoo kolmen tyttären äiti ja kolmen tyttärentyttären isoäiti.
Harrastukset ja yhdistystoiminta pitävät virkeänä. Rakkaimmat harrastukset ovat näytteleminen ja laulaminen.
– Ne tulevat sydämestä, minua ei ole niihin tarvinnut pakottaa.
Teatterin harrastaminen alkoi vuonna 2000 Vihreästä Teatterista. Tasalan Talviteatterissa on vierähtänyt viisi vuotta, tosin tämänvuotinen projekti piti muiden kiireiden takia jättää väliin. Viime kesänä Brita-Helena oli ensimmäisen kerran mukana Nakkilan Napakoiden näytelmässä Hui kauhistus, ja siellä näyttelivät myös tytär ja tyttären tytär.
– Aion mennä toistekin, jos huolitaan.
Myös elokuvarooleja on kertynyt, kuten elokuvissa Rentun ruusu, Täällä Pohjantähden alla ja Olavi Virta.
Teatteri ja konsertit innostavat myös yleisön puolella. Koluttu on niin Porin kuin muiden kaupunkien teatteri- ja operettiesitykset.
Tyttären tytär Edith Olkkonen tuli joululomalla ilahduttamaan mummua eli Brita-Helena Railolaa Poriin. Kuva: Heli Kokko
Brita-Helena harrastaa myös kuorolaulua. Hän on laulanut Keski-Porin Kirkkokuorossa 43 vuotta ja toiminut pitkään kuoron puheenjohtajana ja sihteerinä. Tänä vuonna 100 vuotta täyttävällä kuorolla on juhlakonsertti 14. huhtikuuta. Hän on saanut Kirkkomusiikkiliiton kunniamerkkien lisäksi erityisansiomerkin vapaaehtoistyöstä kirkon ja diakoniatyön hyväksi.
Brita-Helena laulaa myös Porin Karjala-seuran Hellut-lauluryhmässä. Porin Karjala-seura on tärkeä osa elämää.
– Seuran hallituksessa olen ollut 20 vuotta, 14 vuotta olen toiminut puheenjohtajana ja sitä ennen varapuheenjohtajana. Karjalan liiton Satakunnan piirin hallitukseen olen kuulunut 15 vuotta.
Pori on Brita-Helena ja Esa Railolan kotikaupunki, mutta kotoisin Brita-Helena on Merikarvian Köörtilästä. Hän on seitsemästä lapsesta nuorin. Lapsuudenkodissa laulettiin ja leikittiin usein ja piirileikkeihin osallistui muitakin kyläläisiä.
Karjalaisiakin sukujuuria löytyy.
– Olen sosiaalinen ja olen kova nauramaan ja itkemään ja murehdin muidenkin asioita. Jos jotain toista sattuu, alkaa minuakin sattua.
Kuntoaan Brita-Helena ylläpitää muun muassa uimalla. Ja ettei aika kävisi pitkäksi, vapaa-ajan toimiin kuuluu myös oman taloyhtiön hallituksen puheenjohtajuus.

