Heli Kok­ko

Ti­lai­suu­den ovat ide­oi­neet kak­si pa­la­pe­li­har­ras­ta­jaa, po­ri­lai­nen An­na Kir­si ja ul­vi­la­lai­nen Sari Kan­kaan­ran­ta. He kuu­lu­vat kum­pi­kin val­ta­kun­nal­li­seen pa­la­pe­li­har­ras­ta­jien Fa­ce­book-ryh­mään, mut­ta tu­tus­tui­vat hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti vas­ta, kun ta­pa­si­vat Pris­man park­ki­pai­kal­la vaih­taak­seen pa­la­pe­le­jä. Sa­mal­la päl­käh­ti pää­hän aja­tus vaih­to­ta­pah­tu­man jär­jes­tä­mi­ses­tä. Sel­lai­sia oli jo jär­jes­tet­ty yk­si­tyi­sis­sä ko­deis­sa, mut­ta jul­ki­sia, kai­kil­le avoi­mia ta­pah­tu­mia ei ol­lut.

Vii­me vuo­den huh­ti­kuus­sa ko­koon­nut­tiin en­sim­mäi­sen ker­ran lu­ki­on ti­lois­sa ja syk­syl­lä toi­sen ker­ran, ja nyt on tu­los­sa kol­mas ta­pah­tu­ma lau­an­tai­na 15. huh­ti­kuu­ta.

Ta­pah­tu­mas­sa pää­a­si­as­sa vaih­de­taan pa­la­pe­le­jä. Näin har­ras­ta­jan ei vält­tä­mät­tä tar­vit­se os­taa uu­sia pa­la­pe­le­jä ei­kä kas­vat­taa nii­den ko­ko­nais­mää­rää ko­to­naan. Myös os­ta­mi­nen ja myy­mi­nen ovat mah­dol­li­sia.

Oh­jeek­si tu­li­joil­le an­ne­taan, et­tä pa­lat on hyvä ol­la pus­si­tet­tui­na ja jos pa­lo­ja puut­tuu, sii­tä oli­si hyvä ol­la mer­kin­tä laa­ti­kon pääl­lä tai si­säl­lä. Was­gij- ja Jan van Haas­te­ren -pa­la­pe­lit vaih­de­taan pää­sään­töi­ses­ti sa­man­merk­ki­siin, mut­ta vaih­ta­jat voi­vat so­pia toi­sin­kin.

Ta­pah­tu­mas­sa on tar­jol­la kah­via, tee­tä, me­hua ja pien­tä ma­ke­aa. An­na Kir­si sa­noo, et­tä pai­kal­le voi tul­la vain yh­den­kin pa­la­pe­lin kans­sa, ei­kä sen tar­vit­se ol­la suu­ri­kaan.

Ko­ro­na­pan­de­mi­an huo­mat­tiin li­sän­neen huo­mat­ta­vas­ti pa­la­pe­li­har­ras­tus­ta. Pa­la­pe­le­jä voi teh­dä yk­sin ko­to­na, mut­ta toi­saal­ta mui­hin har­ras­ta­jiin saa yh­tey­den juu­ri Fa­ce­boo­kin kaut­ta.

Pa­la­pe­lien teko ei ole las­ten­leik­kiä: har­ras­ta­jien ikä on 20:stä ylös­päin ai­na ikäih­mi­siin. Ja kun oi­kein to­sis­saan har­ras­te­taan, on ai­na sitä pa­rem­pi mitä isom­pi pa­la­pe­li on te­keil­lä.

Mikä pa­la­pe­lien te­os­sa sit­ten vie­hät­tää?

– Se on mu­ka­vaa puu­haa ja sa­mal­la aja­tuk­set kes­kit­ty­vät vain te­ke­mi­seen ei­vät­kä esi­mer­kik­si työ­a­si­at tule mie­leen. Us­kon et­tä ra­ken­ta­mi­sen in­to on meis­sä jo­kai­ses­sa. Pa­la­pe­lit ovat myös help­po har­ras­tus, ne ei­vät ole niin sa­not­tua vä­li­neur­hei­lua ei­vät­kä vaa­di iso­ja al­ku­val­mis­te­lu­ja.

An­na Kir­si tie­tää, et­tä on har­ras­ta­jia, jot­ka ha­lu­a­vat teh­dä ison­kin pa­la­pe­lin mah­dol­li­sim­man no­pe­as­ti, mut­ta hän it­se har­ras­taa la­jia pal­jon rau­hal­li­sem­paan tah­tiin.

– En tee pa­la­pe­le­jä joka päi­vä, jos­kus riit­tää vain vii­si­kin mi­nuut­tia, ja usein tun­ti ker­ral­la al­kaa ol­la raja.

Tu­han­nen pa­lan pa­la­pe­lit ovat so­pi­van haas­ta­via, ei­vät vie­lä lii­an iso­ja tosi har­ras­ta­jal­le. Jos­kus voi teh­dä 500 pa­lan pa­la­pe­lin, ikään kuin vä­li­pa­lak­si.

Pa­la­pe­leis­sä on usein piir­ros­ku­via ja myös mai­se­mia. Oma la­jin­sa ovat Was­gij-pa­la­pe­lit, joi­den idea on sii­nä, et­tä val­mis pa­la­pe­li ei näy­tä sa­mal­ta kuin kan­nen kuva.

Täs­sä­kin har­ras­tuk­ses­sa voi men­nä eteen­päin. Sil­mä ke­hit­tyy, ja voi käyt­tää eri­lai­sia tek­nii­koi­ta, esi­mer­kik­si ke­rä­tä en­sin reu­na­pa­lat tai pa­la­sia vä­rin, ku­vi­on tai muo­don mu­kaan.

An­na Kir­si on mu­ka­na toi­sen­kin pa­la­pe­li­ta­pah­tu­man jär­jes­tä­mi­ses­sä yh­des­sä Kai Il­kan kans­sa. Maa­il­man suu­rin pa­la­pe­li, 60 000 pa­laa, koo­taan Puu­vil­lan la­val­le 7. tou­ko­kuu­ta. Ko­ko­a­jia on 60 ja heil­le on ja­et­tu 60 tu­han­nen pa­lan pus­sia, ja jo­kai­nen te­kee oman­sa val­miik­si ta­pah­tu­maan men­nes­sä.