Timo Sa­vu­nen

Vaik­ka Pori-roc­kin le­gen­dat – ja sa­mal­la Yö-yh­ty­een keu­la­hah­mot – Ol­li Lind­holm ja Jus­si Ha­ku­li­nen me­neh­tyi­vät ai­van lii­an ai­kai­sin muu­ta­man vuo­den vä­lein, hei­dän mu­siik­kin­sa elää vah­va­na edel­leen. Yö-yh­tye toki keik­kai­lee yhä, mut­ta sen li­säk­si yk­si vah­vois­ta mu­sii­kil­li­sis­ta li­pun­kan­ta­jis­ta tu­lee Tu­rus­ta, ja on ni­mel­tään Luu­vi­to­nen. Sen muo­dos­ta­vat bän­din lii­de­ri, vo­ka­lis­ti Viki “Vin­ce” Sö­der­lund, ki­ta­ris­ti Jay Roos­ter, ba­sis­ti Ant­ti Au­ra­mo, rum­pa­li Kes­si Tuo­mi­nen ja soo­lo­ki­ta­ris­ti Sam the Jam Juu­so­la ja isyys­va­paal­la ole­va Ju­ha­ni ”Mis­se” Mis­to­la. Re­per­tu­aa­ris­sa ovat niin Po­pe­dan, Kla­my­di­an kuin ni­me­no­maan Yön­kin bii­sit omal­la jy­ke­väl­lä soun­dil­la, mut­ta ai­na al­ku­pe­räis­te­ok­sia kun­ni­oit­ta­en. Vas­ti­kään bän­di jul­kai­si oman, uu­den ver­si­on­sa Jus­si Ha­ku­li­sen kap­pa­lees­ta “Sun­nun­tai­sin kuo­lee ku­nin­kaat”, juu­ri­kin sun­nun­tai­na 9.8., mes­ta­ri Ha­ku­li­sen kuo­lin­päi­vä­nä.

– Tie­ten­kin kun­ni­a­no­soi­tuk­se­na Jus­sil­le, to­te­aa Viki Sö­der­lund, ja jat­kaa:

– Se on tosi hie­no ja kau­nis kap­pa­le, joka pu­hut­taa ih­mi­siä ja myös mi­nua. Se muis­tut­taa lä­hei­sis­tä, ja sii­tä kuin­ka pi­tää tart­tua het­keen, kos­ka tu­le­vas­ta ei voi tie­tää. Se on hit­ti, joka ta­val­laan jäi ai­ka­naan mui­den, vie­lä isom­pien hit­tien var­joon. Li­säk­si sii­nä on Daf­fy Te­rä­vän te­ke­mä, eh­kä­pä jopa hie­noin ki­ta­ra­soo­lo kai­kis­ta Yön bii­seis­tä, Viki maa­lai­lee.

Jus­si Ha­ku­li­nen muis­te­taan tin­ki­mät­tö­mä­nä bii­sin­te­ki­jä­nä, joka piti kiin­ni vi­si­ois­taam ja sii­tä, et­tä hä­nen sä­vel­lyk­sen­sä sai­vat oi­keut­ta. Edel­leen muis­te­taan kiis­ta Jout­sen­lau­lu-kap­pa­leen ver­si­oin­nis­ta Vain elä­mää -oh­jel­mas­sa il­man Ha­ku­li­sen lu­paa. Luu­vi­to­seen Ha­ku­li­nen kui­ten­kin suh­tau­tui hy­vin myön­tei­ses­ti, ja ys­tä­vys­tyi Viki Sö­der­lun­din kans­sa.

– Jus­si oli to­del­la tark­ka, hä­nel­lä oli vah­va am­mat­tiyl­peys. Kun bii­si oli teh­ty tie­tyn­lai­sek­si, sen kuu­lui ol­la juu­ri sel­lai­nen. Ja juu­ri tuo am­mat­ti­mai­suus yh­dis­ti mei­tä. Luu­vi­to­nen ei tee mi­tään puo­li­vil­lai­ses­ti, vaan ai­na huo­lel­li­ses­ti ja to­sis­saan. Jus­si ar­vos­ti sitä. Meil­lä oli jo suun­ni­tel­mis­sa yh­tei­nen kier­tu­e­kin, kun­nes koh­ta­lo puut­tui pe­liin, Viki muis­te­lee hai­keut­ta ää­nes­sään.

Heti pe­rään Viki Sö­der­lund kui­ten­kin muis­tut­taa Yön to­del­li­ses­ta joh­to­hah­mos­ta, Ol­li Lind­hol­mis­ta, ja hä­nen bii­sin­te­ko­tai­dois­taan.

– Ei pidä unoh­taa, et­tä myös Ol­li teki ai­van lois­ta­via bii­se­jä. Ja niin teki Yöl­le myös Juha Ta­pio.

Yksi vahvoista Yö-yhtyeen musiikillisista lipunkantajista tulee Turusta, ja on nimeltään Luuvitonen.

Luu­vi­tos­ta voi­si esit­tä­män­sä bii­si­ma­te­ri­aa­lin pe­rus­teel­la hy­vin­kin ku­vail­la äi­jä-rock -bän­dik­si, mut­ta se oli­si lii­an ka­pea-alai­ses­ti sa­not­tu. Esi­tet­tä­vä tuo­tan­to tar­jo­aa pi­kem­min­kin ai­ka­mat­kan kai­kil­le 80-lu­vun ko­ke­neil­le, ky­sei­sen ai­ka­kau­den suo­sik­ki­bii­sien sii­vit­tä­mä­nä.

– Kla­my­di­a­han on suo­raa ränt­tä­tänt­tää, ja Po­pe­da sel­lais­ta iloit­te­lun ja juo­mi­sen ryy­dit­tä­mää uros­te­lua, kun taas Yö kos­ket­taa sy­dän­tä. Näi­hin bän­dei­hin ja hei­dän bii­sei­hin­sä, ki­tey­tyy koko 80-lu­vun tei­ni­ai­ka, ja sitä kaut­ta val­ta­vas­ti muis­to­ja, poh­tii Viki Sö­der­lund.

Vi­kin rau­hal­li­ses­ti sol­ju­vas­ta pu­hees­ta huo­kuu läm­min kun­ni­oi­tus, mut­ta sa­mal­la myös oma, vah­va tai­teel­li­nen vi­sio, ja yl­peys omas­ta bän­dis­tä. Luu­vi­to­ses­ta on sen kym­men­vuo­ti­sen tai­pa­leen ai­ka­na tul­lut kova te­ki­jä ko­ti­mai­ses­sa rock-gen­res­sä.

– Me teh­dään pal­jon duu­nia, ja kaik­ki ai­na vim­pan pääl­le. Pi­tää ol­la tosi tyy­ty­väi­nen, sil­lä mul­la on ta­jut­to­man kova bän­di, Luu­vi­to­sen lii­de­ri heh­kut­taa ai­van syys­tä­kin.

Sa­maan hen­gen­ve­toon on hyvä huo­maut­taa, et­tä ai­na vä­lil­lä mu­ka­na on po­ri­lais­maus­tet­ta­kin. Pit­kään Yö-yh­ty­een taus­ta­lau­la­ja­na vai­kut­ta­nut – ja it­sen­sä Ol­li Lind­hol­min Lady Yök­si ni­me­ä­mä – Mii­na Mik­ko­nen esiin­tyy esi­mer­kik­si vii­mei­sim­mäs­sä Sun­nun­tai­sin kuo­lee ku­nin­kaat -jul­kai­sus­sa.

– Mii­na on var­mas­ti mu­ka­na myös tu­le­vis­sa ää­ni­tyk­sis­sä sekä kier­tu­eil­la, Viki Sö­der­lund pal­jas­taa.

Pal­jas­tet­ta­vaa on muu­ta­kin. Lä­hin­nä se, et­tä Luu­vi­to­nen juh­lis­taa 10-vuo­tis­tai­val­taan Tu­rus­sa, ra­vin­to­la Ih­kus­sa 10. lo­ka­kuu­ta, jol­loin soun­dia täy­den­tää SUMU Big Band vii­den­tois­ta pu­hal­lin­soit­ti­men voi­min, ja mu­ka­na ovat li­säk­si niin Daf­fy Te­rä­vä kuin Mii­na Mik­ko­nen­kin. En­si ke­vää­nä bän­din keik­ka­kun­toa voi puo­les­taan tes­ta­ta tääl­lä Po­ris­sa.

– Kier­tue yl­tää var­mas­ti pa­riin­kin ot­tee­seen Pu­nai­seen Kuk­koon, Viki vih­jaa.

Ky­syn­tää oli­si kau­em­mas­kin, mut­ta kaik­keen ei ky­ke­ne. Kaik­ki bän­din jä­se­net käy­vät päi­vä­töis­sä, jo­ten kier­tu­eet kat­ta­vat vain lä­hi­seu­dut.

– Ky­se­ly­jä tu­lee Ou­lua ja itä-Suo­mea myö­ten, mut­ta me ty­kä­tään tul­la ko­tiin yök­si, Viki Sö­der­lund nau­rah­taa.

Mut­ta sitä ei tar­vit­se epäil­lä, et­tei­kö Luu­vi­to­nen pis­täi­si ai­na kaik­ken­sa pe­liin.

– Töi­den li­säk­si elä­mä on oi­ke­as­taan vain mu­siik­kia ja sii­hen liit­ty­vää toi­min­taa, ja kaik­ki teh­dään vii­mei­sen pääl­le. Sa­mal­la per­heet­kin ovat täs­sä tii­viis­ti mu­ka­na sil­lä bän­di­toi­min­ta vai­kut­taa kaik­kien per­heen­jä­sen­ten­kin elä­mään, muis­tut­taa Viki.

Kuu­los­taa elä­mäl­tä, jos­sa on mu­ka­na in­to­hi­moa, ja jos­sa ele­tään elä­väk­si Sun­nun­tai­sin kuo­lee ku­nin­kaat -lau­lun teks­ti: “Kat­soo pou­ta­pil­vien ta­kaa jos­kus au­rin­ko, kuin muis­tut­ta­en, et­tei kui­ten­kaan joka het­keen pää­se mu­kaan. Jos­kus tie­tä tun­ne ei ku­kaan. Ota vas­taan päi­vät jot­ka kiin­ni saat, sil­lä sun­nun­tai­sin kuo­lee ku­nin­kaat”.