Kat­ri Mä­en­pää

Ali­sa Suo­ja­ka­ri on asu­nut koko ikän­sä maal­la. Maa­ti­lan eläi­met ja nii­den hoi­ta­mi­nen on ol­lut hä­nel­le ar­ki­päi­vää, jol­loin hän ei osan­nut ar­vos­taa omaa ym­pä­ris­töä mi­ten­kään eri­koi­ses­ti. Vas­ta kun per­heen lap­set al­koi­vat tuo­da ka­ve­rei­taan heil­le ky­lään, Ali­sa huo­ma­si, et­tä lap­set ovat vie­raan­tu­nei­ta elä­mäs­tä maal­la.

– Lap­set oli­vat ai­na ai­van hal­ti­ois­saan maa­ti­lan eläi­mis­tä. Kun hei­tä tul­tiin ha­ke­maan ko­tiin, moni meni pii­loon. Lap­set ei­vät oli­si ha­lun­neet läh­teä, hän nau­rah­taa.

3-vuotiaan Siiri Suojakarin mielestä huhtikuussa kuoriutunut Kana Kanatuinen on yksi monista lempieläimistä. Alisa Suojakari on itsekin kasvanut maatilan eläinten ympäröimänä.

Katri Mäenpää

Aja­tus las­ten maa­ti­la­ker­hois­ta ja­los­tui Ali­san omien Green Care -opin­to­jen kaut­ta.

– Pe­rus­tin kak­si en­sim­mäis­tä las­ten ryh­mää maa­lis­kuus­sa ja ne täyt­tyi­vät heti. Pe­rus­tin heti pe­rään kak­si ryh­mää li­sää. Ke­säl­lä lap­sil­le on tar­jol­la lan­de­lei­ri­toi­min­taa ja ker­hot jat­ku­vat syk­syl­lä.

Lat­to­me­rel­lä Po­rin ja Ul­vi­lan ra­jal­la si­jait­se­va Suo­ja­ka­rin Far­mi on avoin­na kai­kil­le kiin­nos­tu­neil­le muu­ta­man ker­ran ke­sän ai­ka­na.

– Pi­dim­me en­sim­mäi­set avoi­met ovet he­la­tors­tai­na. Ta­pah­tu­ma hou­kut­te­li pai­kal­le yl­lät­tä­vän pal­jon kä­vi­jöi­tä. Eh­kä ti­laus­ta täl­lai­sel­le maa­ti­la­mat­kai­lul­le on, kos­ka lä­hi­seu­dul­la ei ole ko­vin­kaan mon­taa vas­taa­vaa paik­kaa, Ali­sa Suo­ja­ka­ri miet­tii.

Green Ca­ren ta­voit­tee­na on li­sä­tä ih­mis­ten hy­vin­voin­tia esi­mer­kik­si luon­toon tai maa­ti­la­ym­pä­ris­töön kes­kit­ty­vän toi­min­nan avul­la. Ali­sa Suo­ja­ka­ri on aja­tel­lut li­sä­tä maa­ti­la-avus­teis­ta ja eläi­na­vus­teis­ta toi­min­taa.

– Täl­lä het­kel­lä ti­lal­la on toi­min­taa lä­hin­nä lap­sil­le, mut­ta ai­kuis­ten toi­min­nas­ta­kin on tul­lut ky­se­lyi­tä. Green Care on ta­voit­teel­li­sem­paa toi­min­taa kuin täl­lä het­kel­lä to­teu­tan las­ten kans­sa, mut­ta ele­ment­te­jä hyö­dyn­nän jo nyt.

Eläin­ten kans­sa puu­hai­le­mi­nen lie­vit­tää esi­mer­kik­si stres­siä. Ali­sa on huo­man­nut, et­tä eläi­met rau­hoit­ta­vat lap­si­a­kin.

– Kun lap­set tu­le­vat tän­ne en­sim­mäi­siä ker­to­ja, he juok­se­vat pai­kas­ta toi­seen. Kii­re al­kaa kui­ten­kin hel­pot­taa vä­hi­tel­len, kun lap­set kes­kit­ty­vät teh­tä­viin. Teem­me ker­hois­sa mo­ni­puo­li­ses­ti eri­lai­sia maa­ti­lan teh­tä­viä. Vä­lil­lä hoi­dam­me eläi­miä, vä­lil­lä is­tu­tam­me kuk­kia.

Maa­ti­lal­la lap­set myös luo­pu­vat pu­he­li­mis­taan.

– On ol­lut hie­no huo­ma­ta, et­tä tääl­lä lap­set jät­tä­vät pu­he­li­met so­vit­tuun paik­kaan. Ku­kaan ei is­tus­ke­le näp­rää­mäs­sä pu­he­lin­ta.

Kilit ovat olleet pulloruokinnassa, joten ne ovat kiintyneet ihmisiin.

Katri Mäenpää

Suo­ja­ka­rin Far­mil­la on ol­lut he­vo­sia jo kym­me­nen vuot­ta. Ka­no­ja han­kit­tiin aja­tuk­se­na, et­tä niis­tä saa omat ka­nan­mu­nat. Sii­tä eläin­ten mää­rä on vä­hi­tel­len kas­va­nut.

– Lam­pai­ta ja vuo­hia otim­me hil­jat­tain, kos­ka nii­tä kuu­luu ol­la maa­ti­lal­la. Li­säk­si meil­lä on kis­so­ja ja ka­ne­ja. Mar­su­ja on ol­lut jo pi­dem­pään las­ten lem­mik­kei­nä, Ali­sa Suo­ja­ka­ri lu­et­te­lee.

Kaik­ki eläi­met ovat tot­tu­neet ih­mi­siin ja esi­mer­kik­si ki­lit saa­vat kul­kea va­paa­na pi­hal­la.

– Omat lap­set ovat kas­va­neet eläin­ten jou­kos­sa, jo­ten eläi­met­kin ovat tot­tu­neet me­noon ja mei­nin­kiin. Meil­lä kaik­kia eläi­miä saa ja us­kal­taa kos­kea.

Lei­rien ja ker­ho­jen li­säk­si Suo­ja­ka­rin Far­mil­la voi jär­jes­tää las­ten maa­ti­la­synt­tä­rei­tä. Myös ai­kuis­ten työ­hy­vin­voin­ti­toi­min­taa on suun­nit­teil­la.

– Tu­le­vai­suu­den haa­vee­na on tar­jo­ta maa­ti­la­e­lä­myk­siä yhä suu­rem­mal­le jou­kol­le. Eh­kä saam­me tän­ne jopa ma­joi­tus­ta.