Pet­ra Sö­der

Po­ri­lais­ten ra­kas­ta­ma Gril­li-Pori eli GP on va­lit­tu Po­rin vuo­den yri­tyk­sek­si. Gril­li-Porin yrit­tä­jä Mia Ku­ro­nen ot­ti tun­nus­tuk­sen ilo­mie­lel­lä vas­taan.

– On­han tämä hie­noa. Tun­tuu, et­tä on on­nis­tu­nut jos­sain, hän ker­too hy­myil­len.

Gril­lin mai­ne on ki­ri­nyt pit­käl­le maa­kun­ta­ra­jo­jen ul­ko­puo­lel­le. Gril­lil­lä vie­rai­le­vat Po­ris­ta muut­ta­neet julk­kik­set, pai­kan pääl­lä on ku­vat­tu Sami Hed­ber­gin oh­jel­maa ja tois­sa­ke­sä­nä gril­lil­lä poik­ke­si Pet Shop Bo­ys­kin ky­se­le­mäs­sä ho­da­rei­den pe­rään.

– En ol­lut it­se sil­loin gril­lil­lä, mut­ta kuu­lin, et­tä Pet Shop Boys oli käy­nyt meil­lä ja ky­sel­lyt ho­da­rei­ta. Nuo­ret ei­vät ol­leet tun­nis­ta­neet hei­tä. Aluk­si olin ihan jär­kyt­ty­nyt, mut­ta sit­ten läh­dim­me huu­mo­ril­la mu­kaan ja tee­tim­me No hot­dogs -pai­dat, Ku­ro­nen nau­rah­taa.

Ku­ro­sel­la tu­lee 37 vuot­ta täy­teen Gril­li-Porin pal­ve­luk­ses­sa, kun hän ai­koi­naan läh­ti mu­kaan gril­li­toi­min­taan yh­des­sä edes­men­neen mie­hen­sä kans­sa. En­si vuon­na juh­li­taan pyö­rei­tä, kun Gril­li-Pori täyt­tää 40 vuot­ta. Mi­hin gril­lin suo­sio sit­ten pe­rus­tuu?

– Me ei ol­la muu­tet­tu mi­tään. Olem­me pe­rin­tei­nen gril­li ja teem­me pe­rusg­ril­li­ruo­kaa tuo­reis­ta raa­ka-ai­neis­ta ja ma­jo­nee­sit teem­me it­se. Laa­dus­ta pi­tää ol­la tark­ka, vaih­dam­me esi­mer­kik­si fri­tee­rau­söl­jyt kah­den päi­vän vä­lein ja sa­laa­tin pi­tää ol­la ai­na tuo­ret­ta, Ku­ro­nen ker­too.

Ku­ro­nen aloit­taa työ­päi­vän­sä gril­lil­lä pe­rin­tei­ses­ti aa­mu­kah­dek­sal­ta, lait­taa pai­kat kun­toon ja pur­kaa kuor­man. Seu­raa­va työn­te­ki­jä tu­lee työ­vuo­roon kym­me­nek­si.

– Meil­lä ei iki­nä tar­vit­se ol­la yk­sin töis­sä, vaan työ­vuo­ros­sa on ai­na kak­si hen­ki­löä, hän ker­too.

Gril­lil­lä pa­nos­te­taan asi­a­kas­pal­ve­luun, mut­ta Ku­ro­nen ker­too, et­tä vir­hei­tä sat­tuu sil­ti jo­kai­sel­le.

– Jos jol­lain työn­te­ki­jäl­lä on huo­no päi­vä, niin sit­ten toi­nen pal­ve­lee tis­kil­lä, Ku­ro­nen ker­too.

Ku­ro­sen kol­me las­ta vii­des­tä on mu­ka­na gril­lin toi­min­nas­sa ja lo­put ovat taus­ta­jou­kois­sa. Hän palk­kaa mie­lel­lään nuo­ria opis­ke­li­joi­ta gril­lil­le töi­hin ja an­taa heil­le työ­vuo­ro­ja.

– Olem­me mo­nel­le en­sim­mäi­nen työ­paik­ka. Meil­lä on tääl­lä hyvä hen­ki työn­te­ki­jöi­den kes­ken ja tu­len nuor­ten kans­sa hy­vin toi­meen. Tääl­lä on tul­ta­va toi­meen, sil­lä työs­ken­te­lem­me 42 ne­li­ön ti­lois­sa ja mi­hin­kään ei pää­se pa­koon, hän nau­rah­taa.

Raa­ka-ai­nei­den hin­to­jen nou­su on nä­ky­nyt myös gril­lil­lä, mut­ta myyn­ti­hin­nat on saa­tu Ku­ro­sen mu­kaan pi­det­tyä sää­dyl­li­si­nä.

Gril­li-Po­rin lis­tal­ta löy­tyy kym­me­nit­täin eri vaih­to­eh­to­ja niin pe­rin­tei­sis­tä mak­ka­ra­pe­ru­nois­ta eri­koi­sem­piin bur­ge­rei­hin. Suo­si­tuim­pia tuot­tei­ta ovat ko­ko­li­ha­hamp­pa­ri ja mak­ka­ra­pe­ru­nat. Gril­lil­lä ei kui­ten­kaan kik­kail­la eri­koi­suuk­sil­la.

– Mik­si muut­taa asi­oi­ta, kun tämä toi­mii näin hy­vin, hän poh­tii.

Gril­li-Pori avau­tuu jo lou­na­sai­kaan, mut­ta lou­nas­ruo­kai­li­jat ovat vuo­sien saa­tos­sa vä­hen­ty­neet. Kun­non rum­ba gril­lil­lä al­kaa yleen­sä nel­jäl­tä il­ta­päi­väl­lä.

– Toi­mis­to­vä­ki ei käy meil­lä usein lou­naal­la ja ra­ken­nu­sa­la tak­ku­aa, mikä nä­kyy mei­dän asi­a­kas­mää­räs­säm­me. Il­ta­päi­väs­tä eteen­päin meil­lä on sä­pi­nää, Ku­ro­nen sa­noo.

Vaik­ka gril­li on vii­kon­lop­pui­sin au­ki aa­mu­yö­hön saak­ka, on se sääs­ty­nyt pa­him­mal­ta il­ki­val­lal­ta.

– Jos­kus on ol­lut jo­tain pie­niä kah­nauk­sia gril­lin edes­sä, mut­ta vä­häl­lä olem­me pääs­seet, Ku­ro­nen poh­tii.

Vä­lil­lä Ku­ro­nen miet­tii, mi­ten hel­pol­la pää­si­si, jos oli­si palk­ka­töis­sä ja pys­tyi­si pi­tä­mään nel­jän vii­kon ke­sä­lo­man, mut­ta toi­saal­ta yrit­tä­jyy­den tuo­ma va­paus vie voi­ton

– Gril­li me­nee ai­na kai­ken edel­le, mut­ta voin it­se suun­ni­tel­la päi­vät ja vii­kot. Poi­ka­ni oli­si ha­lu­kas jat­ka­maan yri­tys­toi­min­taa, kun olen val­mis siir­ty­mään pois, mut­ta en vie­lä ai­na­kaan het­keen, hän nau­rah­taa.