Maa­rit Kaut­to

Pin­ja Poh­jo­lai­nen ja Ee­ro Nur­mi ovat ol­leet par­ti­o­lai­sia koko ikän­sä, oi­ke­as­taan jo en­nen syn­ty­mään­sä, sil­lä mo­lem­pien van­hem­mat ovat ak­tii­vi­ses­ti mu­ka­na Meri-Po­rin par­ti­on toi­min­nas­sa ja lap­set ovat kas­va­neet sa­moi­hin ar­voi­hin keh­dos­ta saak­ka.

Kun Pin­ja ja Ee­ro saa­vat va­li­ta mie­lui­sim­man va­paa-ajan­viet­to­ta­van, he läh­te­vät ret­kel­le met­sään tai me­ren ran­nal­le, osal­lis­tu­vat par­ti­o­lei­ril­le tai oh­jaa­vat pie­nem­piä par­ti­o­lai­sia hyö­dyl­lis­ten tai­to­jen sa­loi­hin.

– Kyl­lä luon­to­ret­ket ja par­ti­o­puu­hat voit­ta­vat pleik­ka­ri­pe­lit kirk­kaas­ti.

– Luon­nos­sa rau­hoit­tuu ja saa aja­tuk­set pois jo­ka­päi­väi­sen ar­jen ja kou­lun kii­rees­tä ja mur­heis­ta, nuo­ret poh­dis­ke­le­vat.

"Partiolainen selviytyy luonnossa säässä kuin säässä, vaikka onhan se mukavampaa kauniilla ilmalla", Pinja ja Eero toteavat. Kuvauspäivänä kohdalle sattui sää, joka tarjosi räntää, vettä ja kylmää viimaa. Silti nuotio syttyi ja makkarat maistuivat.

Maarit Kautto

Yk­si par­ti­on kas­va­tus­ta­voit­tei­den nä­kö­kul­mis­ta on luon­non ko­ke­mi­nen mer­ki­tyk­sel­li­se­nä ja halu vaa­lia sitä. Par­ti­o­lai­nen osaa liik­kua ja toi­mia eri­lai­sis­sa ym­pä­ris­töis­sä. Hän on myös kiin­nos­tu­nut asuin- ja toi­min­ta­ym­pä­ris­tön­sä hy­vin­voin­nis­ta ja toi­mii ak­tii­vi­ses­ti säi­lyt­tääk­seen hy­vän eli­nym­pä­ris­tön tu­le­vil­le su­ku­pol­vil­le.

– Par­ti­os­sa opi­taan esi­mer­kik­si puu­ra­ken­ta­mis­ta, sy­tyt­tä­mään nuo­tio, te­ke­mään sol­mu­ja, ruo­an­lait­toa, al­ku­sam­mu­tus­tai­to­ja ja en­si­a­pu­tai­to­ja. Me käym­me ret­kil­lä, lei­reil­lä ja par­ti­o­ki­sois­sa. Kaik­ki tai­dot aut­ta­vat sel­vi­ä­mään luon­nos­sa ja jo­ka­päi­väi­ses­sä elä­mäs­sä.

– Me opim­me myös tu­le­maan toi­meen tois­ten ih­mis­ten kans­sa ja huo­leh­ti­maan pie­nem­mis­tä. Vä­li­tun­neil­la­kin hiu­kan seu­raam­me, et­tä ku­kaan ei jää yk­sin.

Pin­ja ja Ee­ro täyt­tä­vät mo­lem­mat tänä vuon­na 16 vuot­ta. Par­ti­os­sa he ovat eden­neet jo nuo­rik­si ake­loik­si. Ake­la on su­den­pen­tu­lau­man joh­ta­ja ja Pin­jan äi­ti Pi­rit­ta Holk­ko on sel­lai­nen 7–10-vuo­ti­ail­le su­den­pen­nuil­le. Pin­ja ja Ee­ro toi­mi­vat sa­man ryh­män apu­lai­sa­ke­loi­na.

– On ki­vaa oh­ja­ta nuo­rem­pia ja opet­taa heil­le tär­kei­tä tai­to­ja. Se on ret­kien ja lei­rien jäl­keen mel­kein haus­kin­ta par­ti­os­sa.

– Myös mak­ka­ran ja let­tu­jen pais­to nuo­ti­ol­la ja ruo­an te­ke­mi­nen tran­gi­al­la on ki­vaa ja kaik­kein pa­ras­ta on syö­mi­nen. Ruo­ka mais­tuu par­haim­mal­ta luon­nos­sa, nuo­ret nau­ra­vat.

Luonnossa retkeily on Pinjan ja Eeron mielestä parasta partiossa. Mukavaa on myös viettää aikaa kavereiden kanssa.

Pinja Pohjalaisen kotialbumi

Meri-Po­rin par­ti­o­lai­sil­la ei ole puu­tet­ta luon­nos­ta, jon­ne läh­teä ret­kei­le­mään. Lä­hel­lä on niin met­sää, mer­ta, hiek­ka­ran­to­ja kuin jo­ki­suis­to­a­kin. On lin­tu­tor­ne­ja, ret­kei­ly­reit­te­jä, luon­to­pol­ku­ja ja pit­kos­pui­ta. Oma kolo Rot­tix si­jait­see Pih­la­vas­sa, mut­ta su­den­pen­tu­jen kans­sa ol­laan ul­ko­na niin pal­jon kuin mah­dol­lis­ta.

– Käym­me pal­jon Yy­te­ris­sä, siel­lä on kaik­kea: mer­ta, met­sää ja hiek­ka­ran­taa. Yk­si suo­sik­ki­koh­teis­ta on Her­rain­päi­vien luon­to­pol­ku ja sit­ten on Hals­si, mis­sä olem­me ol­leet lin­tu­ret­kel­lä ja li­säk­si mo­nia mui­ta hie­no­ja paik­ko­ja.

Luon­to, ym­pä­ris­tö ja kes­tä­vä ke­hi­tys ovat par­ti­o­lais­ten elä­mäs­sä tär­kei­tä koko ajan, mut­ta Pin­jan ja Ee­ron mu­kaan näi­tä asi­oi­ta on vii­me vuo­si­na eri­tyi­ses­ti ko­ros­tet­tu. Tänä vuon­na par­ti­o­lais­ten oh­jel­ma­pai­no­tuk­se­na on Sa­nois­ta te­koi­hin, joka kan­nus­taa te­koi­hin pa­rem­man maa­il­man puo­les­ta YK:n kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen oh­jel­man Agen­da 2030:n ta­voit­tei­den mu­kai­ses­ti.

– Osal­lis­tum­me ros­kien ke­räys­tal­koi­siin Ky­lä­saa­res­sa, la­jit­te­lem­me ros­kat ja viem­me kier­rä­tys­pis­tee­seen. Joka vuo­si jär­jes­täm­me me­tal­li­ro­mun ke­räyk­sen. Olem­me vie­rail­leet ro­mut­ta­mol­la­kin ja näh­neet, mitä me­tal­li­ro­mul­le ta­pah­tuu ja mi­ten lii­ken­tees­tä pois­tet­tu­ja au­to­ja murs­ka­taan.

– Olem­me hau­dan­neet eri­lai­sia jät­tei­tä maa­han ja seu­ran­neet, mi­ten ne maa­tu­vat. Olem­me myös ra­ken­ta­neet esi­mer­kik­si hyön­teis­ho­tel­le­ja.

– Vii­mek­si tal­vi­lei­ril­lä Mak­hol­mas­sa pu­huim­me luon­non­suo­je­lus­ta ja kier­rä­tyk­ses­tä, Pin­ja ja Ee­ro ker­to­vat ja va­kuut­ta­vat, et­tä ke­rää­vät kyl­lä ros­kat pois luon­nos­ta, jos sel­lai­sia koh­taa­vat.

Tä­män päi­vän nuo­ret ei­vät osaa riit­tä­väs­ti ar­vos­taa luon­toa ja ym­pä­ris­töä. Sel­vim­min se nä­kyy Pin­jan ja Ee­ron mie­les­tä sii­nä, et­tä ros­kat hei­te­tään su­rut­ta sii­hen, mis­sä sa­tu­taan mil­loin­kin ole­maan. Mitä asi­al­le sit­ten voi­tai­siin teh­dä?

– Sii­nä­pä vai­kea ky­sy­mys. Kyl­lä kou­lus­sa ai­na­kin pu­hu­taan luon­non- ja ym­pä­ris­tön­suo­je­lun mer­ki­tyk­ses­tä mie­les­täm­me riit­tä­väs­ti. Eh­kä pi­täi­si nuo­ril­le jär­jes­tää enem­män ret­kiä ja vie­dä hei­tä sin­ne luon­toon. Ja ko­to­a­han se esi­merk­ki läh­tee, Pin­ja ja Ee­ro miet­ti­vät.