San­na Jääs­ke­läi­nen

Kun Min­na So­rell eli tei­ni-ikään­sä Po­ris­sa, hän haa­vei­li ke­rää­vän­sä pal­jon me­tal­li­ro­mua ja ra­ken­ta­van­sa ro­mus­ta ison pat­saan.

– Sit­ten aloin miet­tiä, et­tä mi­hin sen sit­ten vei­sin. Ei mi­nul­la ol­lut mah­dol­li­suut­ta men­nä tai­de­kou­luun tai saa­da suh­teil­la näyt­te­lyl­le paik­kaa. Pat­sas oli­si jää­nyt ta­ka­pi­hal­le vain it­se­ni ih­me­tel­tä­väk­si.

Vuo­sia ku­lui, Min­na muut­ti Hel­sin­kiin ja sit­ten vie­lä Yh­dys­val­toi­hin. Nuo­ruu­den haa­ve pat­saas­ta kyti mie­len pe­ru­koil­la. Kun Min­na puo­li­soi­neen muut­ti ta­kai­sin Po­riin, oli ai­ka pääs­tää idea val­loil­leen.

– Se oli muut­tu­nut aja­tuk­sek­si pai­kas­ta, jos­sa voi­sin to­teut­taa omaa luo­vuut­ta­ni ja tar­jo­ta sa­man mah­dol­li­suu­den myös muil­le. Ny­ky­ään on edel­leen pal­jon ih­mi­siä, kä­den­tai­ta­jia ja tai­teen te­ki­jöi­tä, joil­la ei ole paik­kaa tuo­da näy­til­le te­ok­si­aan.

Porin murre näkyy PopUpparissa. Rintamerkit ja magneetit ovat Minna Sorellin itsensä tekemiä ja hän on ammentanut niihin porilaisia sanontoja.

Sanna Jääskeläinen

Niin syn­tyi Po­pUp­pa­ri. En­sin juu­ri ko­ro­na-ajan alet­tua Tel­jän­to­ril­le, jos­ta se muut­ti to­rin vie­rus­tal­le An­tin­ka­dul­le vii­me vuo­den huh­ti­kuus­sa. Nyt tila on suu­rem­pi ja sin­ne mah­tu­vat hy­vin esil­le niin ko­rut, vaat­teet kuin muut­kin kä­si­työt. Tai­teel­le on oma gal­le­ri­a­ti­la, jos­sa on myös pi­a­no. Li­säk­si on eril­li­nen, pie­nem­pi näyt­te­ly­ti­la sekä ala­ker­ras­sa vuok­rat­ta­vaa työ­ti­laa. So­rell ker­too, et­tä ti­las­sa on vie­tet­ty myös yh­dis­tys­ten tu­tus­tu­mi­sil­to­ja.

– Ha­lu­sin tar­jo­ta mah­dol­li­suu­den per­soo­nal­li­sel­le myyn­ti­ka­na­val­le ja saa­da nä­ky­vyyt­tä Po­ris­sa an­ta­en näin mah­dol­li­suu­den kai­kil­le tai­ta­jil­le, ovat he sit­ten lä­hel­tä tai kau­kaa. Lii­ket­tä­ni on­kin kut­sut­tu aar­re­ai­tak­si tai luo­vuu­den kark­ki­kau­pak­si, Min­na hy­myi­lee.

Täl­lä het­kel­lä ti­las­sa on noin 40 Tai­ta­jan töi­tä. Min­na So­rell kut­suu hei­tä kaik­kia Tai­ta­jik­si, kos­ka ei ha­lua ero­tel­la te­ki­jöi­tä esi­mer­kik­si kou­lu­tuk­sen pe­rus­teel­la. Lii­ke toi­mii vä­li­tys­myyn­nil­lä eli tai­ta­jat mak­sa­vat ti­la­vuok­raa sekä myy­dyis­tä tuot­teis­taan vä­li­tys­palk­ki­on Po­pUp­pa­ril­le.

– Ei tämä mi­kään pe­rin­tei­nen bis­nes to­si­aan ole, enem­män­kin kuin van­han ajan ky­lä­kaup­pa. Olen avoin kai­kel­le luo­vuu­del­le ja lii­ke muo­tou­tuu ai­na sen mu­kaan, ke­nen töi­tä tääl­lä on, Min­na sa­noo.