San­na Jääs­ke­läi­nen

Pau­lii­na Lai­ti­nen on po­ri­lais­läh­töi­nen tai­de­a­si­an­tun­ti­ja, fi­lo­so­fi­an toh­to­ri ja tie­to­kir­jai­li­ja. Hän on myös ah­ke­ra so­met­ta­ja, jol­la on esi­mer­kik­si Ins­tag­ra­mis­sa yli 25 000 ja Tik­To­kis­sa yli 58 000 seu­raa­jaa. Vii­me ai­koi­na seu­raa­jat ovat saa­neet lu­kea päi­vi­tyk­siä, jois­sa Pau­lii­na ihas­te­lee van­hem­pien­sa va­ras­tois­ta löy­ty­nei­tä aar­tei­ta, ku­ten omia lap­suu­den kul­ta­hip­pui­sia ken­ki­ään tai äi­tin­sä 70-lu­vun mok­ka­nah­kais­ta asu­ko­ko­nai­suut­ta. Van­hem­mat asu­vat Po­ris­sa. Tark­ka­sil­mäi­nen seu­raa­ja on­kin jo miet­ti­nyt, mi­ten ih­mees­sä Hel­sin­gis­sä ja maa­il­mal­la vii­let­tä­vä tai­de­toh­to­ri eh­tii pen­ko­maan näi­tä va­ras­to­ja.

– Olen asu­nut vä­li­ai­kai­ses­ti Po­ris­sa jo kol­me kuu­kaut­ta, hän pal­jas­taa.

Työ­mat­kat vie­vät Pau­lii­naa muu­al­le pa­ri­kin ker­taa vii­kos­sa, mut­ta ma­ja­paik­ka on nyt tois­tai­sek­si kar­hu­kau­pun­gis­sa. Mal­tan­koi­ra Do­ria on mu­ka­na, muu­ten Pau­lii­na asuu yk­sin.

– Et­sin uut­ta ko­tia omal­la pi­hal­la pää­kau­pun­ki­seu­dul­ta, mut­ta kai­kes­sa rau­has­sa. Asun­to­mark­ki­noil­la on nyt niin eri­koi­nen ti­lan­ne, et­tei kan­na­ta teh­dä mi­tään hä­ti­köi­tyä, hän poh­tii.

Pauliina Laitiselta ilmestyi viime viikolla uusi kirja Onnellinen taiteen omistaja – Taiteen kulutuspsykologiaa ja onnellisuusekonomiaa. Kuva: Sanna Jääskeläinen

Pau­lii­na Lai­ti­sel­ta il­mes­tyi vii­me vii­kol­la uu­si kir­ja On­nel­li­nen tai­teen omis­ta­ja – Tai­teen ku­lu­tusp­sy­ko­lo­gi­aa ja on­nel­li­suu­se­ko­no­mi­aa. Se on pit­kä­ai­kai­sen pro­jek­tin tu­los. Hän ker­too, et­tä aja­tus kir­jas­ta syn­tyi jo vuon­na 2009, jol­loin Suo­mes­sa elet­tiin on­nel­li­suus­buu­mia. Sil­loin käy­ty kes­kus­te­lu sy­tyt­ti miet­ti­mään, mi­ten on­nel­li­suus liit­tyy tai­tee­seen.

Hän on työs­tä­nyt kir­jaa vuo­sien mit­taan. Pau­lii­na vii­meis­te­li kir­jan val­miik­si Es­pan­jas­sa, jos­sa hän ker­too viih­ty­neen­sä oi­kein hy­vin.

– Mut­ta vie­lä ei ole oi­kea ai­ka miet­tiä, muut­tai­sin­ko ul­ko­mail­le py­sy­väs­ti. Tääl­lä Suo­mes­sa on niin pal­jon töi­tä teh­tä­vä­nä. Olen myös huo­man­nut, et­tei lii­an pas­sii­vi­nen elä­mä sovi mi­nul­le. Pi­tää ol­la piik­ke­jä, et­tei lais­kis­tu.

Kir­ja kä­sit­te­lee tai­teen suh­det­ta on­nel­li­suu­teen use­as­ta eri nä­kö­kul­mas­ta. Se tar­kas­te­lee muun mu­as­sa tai­teen ke­räi­lyn syi­tä – sitä, mik­si ih­mi­nen ha­lu­aa omis­taa tai­det­ta tai yli­pää­tään luk­sus­ta. Pau­lii­na Lai­ti­nen us­koo vah­vas­ti, et­tä tai­teen ke­räi­ly ja on­nel­li­suu­den tun­ne kul­ke­vat käsi kä­des­sä. Tai­teen tuo­ma pää­o­ma on mo­ni­ta­hois­ta ja si­säl­tää pal­jon muu­ta­kin kuin vain ta­lou­del­lis­ta puol­ta. Tai­de­te­os han­ki­taan usein jos­sain elä­män­ti­lan­tees­sa, jota se tu­kee: teos voi esi­mer­kik­si tuo­da voi­maa eron het­kel­lä. Kir­jas­sa pa­neu­du­taan toki myös sii­hen, mi­ten ko­ko­el­maa voi ke­rä­tä niin, et­tä tai­de­han­kin­nois­ta on myös hyö­tyä.

– Tai­teen ke­räi­ly on muut­tu­nut 15 vuo­des­sa pal­jon. Ai­em­min tai­teen hank­ki­mi­nen oli ää­ne­käs­tä, nyt on ar­vos­saan hil­jai­nen luk­sus ja tai­det­ta han­ki­taan ma­ta­lal­la pro­fii­lil­la, Pau­lii­na sa­noo.

Tai­de­kaup­pa on herk­kää ja pe­laa mie­li­ku­vil­la. Pau­lii­na luon­neh­tii elä­män­työk­seen ker­toa ku­lut­ta­jil­le tai­de­mark­ki­noi­den lai­na­lai­suuk­sis­ta ja pois­taa tai­de­kau­pas­ta eli­tis­min lei­maa.

– Hel­pos­ti saan tai­de­kaup­pi­ai­den kiu­kun nis­koil­le­ni, mut­ta ha­lu­an ol­la us­kol­li­nen omal­le työl­le­ni. Mi­nus­ta tai­de ja ta­sa­puo­li­nen tie­to kuu­luu kai­kil­le ja os­ta­jia pi­tää neu­voa ja va­roit­taa­kin esi­mer­kik­si vää­ren­nök­sis­tä ja koh­tuul­li­sis­ta hin­nois­ta.

Kir­jas­sa on uut­ta myös sen kus­tan­ta­ja Gangs­ta Books. Se on Pau­lii­nan oma yri­tys. Hän ker­too, et­tä kir­ja­mark­ki­nat ovat mur­rok­ses­sa, kus­tan­ta­moi­den mark­ki­noin­ti­käy­tän­nöt muut­tu­neet ja kir­jai­li­jan saa­ma tuot­to ka­ven­tu­nut.

– Olen ol­lut aka­tee­mi­nen pie­ny­rit­tä­jä vuo­des­ta 2007, jo­ten mie­tin, mik­sen voi­si tuot­taa myös kir­jaa­ni it­se alus­ta lop­puun saak­ka. Si­ten voin vai­kut­taa kaik­keen. Luo­vas­sa te­ol­li­suu­des­sa on käyn­nis­sä vah­va po­la­ri­soi­tu­mi­nen eli isot me­di­a­jä­tit, kus­tan­ta­jat ja tai­de­huu­to­kau­pat fuu­si­oi­tu­vat ja vas­ta­pai­no­na ää­net­tö­mät ja nä­ky­mät­tö­mät, luo­vat pie­nyk­si­köt jää­vät hel­pos­ti yk­sin. Tämä kau­pal­li­nen val­tail­miö tu­kah­dut­taa pal­jon lah­jak­kuut­ta. Esi­mer­kik­si Ruot­sis­sa tuo­te­taan vuo­sit­tain reip­paas­ti vä­hem­män kir­jo­ja kuin Suo­mes­sa ja vas­ta­pai­no­na on in­di­vi­du­aa­li­sen kus­tan­nus­toi­min­nan kas­vu. Siel­lä kir­jai­li­ja­kurs­seil­la ope­te­taan te­ke­mään it­ses­tään val­mis tuo­te ja koh­dis­tu­maan suo­raan kan­sain­vä­li­seen me­nes­tyk­seen.

On­nel­li­nen tai­teen omis­ta­ja -tie­to­kir­jas­ta on tu­los­sa eng­lan­nin­kie­li­nen kään­nös lä­hi­ai­koi­na.

– Kir­jo­jen kään­tä­mi­nen eri kie­lil­le on täs­sä ajas­sa hy­vin oleel­lis­ta. Kun voi it­se pi­tää lan­ko­ja kä­sis­sään, ovat kään­tä­misp­ro­ses­sit eri kie­lil­le hel­pom­pia.

Kir­jan jul­kai­su­ti­lai­suus pi­det­tiin Hel­sin­gin Kir­ja­mes­suil­la vii­me vii­kon­vaih­tees­sa. Mes­suo­sas­tol­la Pau­lii­na myös ar­vi­oi kä­vi­jöi­den mu­ka­naan tuo­mia tai­de­te­ok­sia. Hän ker­too sen ole­van pit­käl­lä ko­ke­muk­sel­la yleen­sä help­poa.

– Suu­rim­mas­ta osas­ta te­ok­sis­ta nä­kee heti ar­von. Vä­lil­lä tu­lee toki iloi­sia yl­lä­tyk­siä.

Hän us­koo, et­tä tai­de ker­too myös omis­ta­jas­taan, kos­ka tai­de­te­ok­seen liit­tyy ai­na va­lin­ta. Ko­ko­el­ma ker­too ih­mi­ses­tä. It­se Pau­lii­na pi­tää eri­tyi­ses­ti pää­kal­lo­ja esit­tä­väs­tä tai­tees­ta – tee­mal­la "elä­mä on ly­hyt – tun­ne elä­vä­si joka het­ki".

Pauliina Laitisella on Instagramissa yli 25 000 ja TikTokissa yli 58 000 seuraajaa.

Po­riin Pau­lii­na tuli ke­säl­lä ai­ko­muk­se­naan vii­pyä pari viik­koa. Nyt hän huo­maa viih­ty­neen­sä to­si­aan jo kol­me kuu­kaut­ta.

– Olen saa­nut hoi­taa van­hem­pi­a­ni ja viet­tää ai­kaa hei­dän kans­saan. Te­kee hy­vää ol­la läs­nä. Olen muu­ten­kin viih­ty­nyt Po­ris­sa to­del­la hy­vin. Tääl­lä olen voi­nut kes­kit­tyä kir­joit­ta­mi­seen. Olen käy­nyt esi­mer­kik­si maa­ui­ma­las­sa ja ui­ma­hal­lis­sa sekä ah­ke­ras­ti kir­jas­tos­sa.

Pau­lii­na ke­huu Po­rin pää­kir­jas­toa vuo­laas­ti.

– Sa­noi­sin et­tä se on yk­si Suo­men hie­noim­mis­ta kir­jas­tois­ta: siel­lä ei ole jo­no­ja, tut­ki­jan­huo­neet ovat käy­tet­tä­vis­sä, kah­vi­las­sa on hyvä lou­nas, mul­ti­me­di­a­huo­ne on hie­no. Kir­jas­to­ta­lo kan­nat­taa eh­dot­to­mas­ti pe­rus­kor­ja­ta, sen ark­ki­teh­tuu­ri ja at­mos­fää­ri an­sait­se­vat sen, hän sa­noo.

– Kaik­ki­aan tämä jak­so Po­ris­sa on ol­lut iha­na ja ren­tout­ta­va.