Tui­ja Saa­ri­nen

Pönt­tö­uu­nin kyl­keen on tei­pat­tu Tik­ku­ri­lan Sor­bet­ti-vä­ri­las­tu ja ka­ma­rin sei­näl­le mal­li­pa­la kel­ler­tä­vää ruu­su­ta­pet­tia. Piia Järnst­röm em­pii vie­lä kah­den ta­pet­ti­mal­lin vä­lil­lä, ja pos­tis­ta on­kin tu­los­sa vie­lä näy­te­pa­la brit­ti­läi­ses­tä ta­pe­tis­ta. Va­lin­nat teh­dään pie­tee­til­lä ja har­taas­ti, sil­lä Järnst­rö­mit ha­lu­a­vat säi­lyt­tää mah­dol­li­sim­man hy­vin ju­gend­ta­lon­sa al­ku­pe­räi­sen hen­gen ja tyy­lin.

Kris­ti­an ja Piia Järnst­rö­min per­he on asu­nut Rau­man Una­jan kult­tuu­ri­mai­se­mas­sa si­jait­se­vas­sa, 1900-lu­vun al­ku­vuo­si­na ra­ken­ne­tus­sa hir­si­ra­ken­tei­ses­sa ta­los­saan kah­dek­san vuot­ta. Sinä ai­ka­na per­he on käy­tän­nös­sä koko ajan teh­nyt pien­tä ja vä­hän isom­paa­kin re­mont­tia. Esi­mer­kik­si tu­van lat­tia avat­tiin kal­li­oon as­ti ja ra­ken­net­tiin uu­del­leen.

– Kun yh­den nur­kan saa sel­vi­tet­tyä, niin toi­nen odot­taa, sum­maa Piia.

Pal­jon on etua sii­tä, et­tä ta­lon isän­tä on maa­la­ri­mes­ta­ri, ja pys­tyy it­se te­ke­mään pin­ta­re­mon­tit. Re­mont­tei­hin tuli kui­ten­kin tau­ko, kun Kris­ti­a­nil­la to­det­tiin vuon­na 2020 va­ka­via sy­dä­noi­rei­ta ja hä­nel­le teh­tiin avo­sy­dän­leik­kaus. Nyt hän on jäl­leen tart­tu­nut pens­se­liin ja ko­tip­ro­jek­tit­kin ovat saa­neet vauh­tia.

– Nyt muu­tam­me ala­ker­ran ka­ma­rin ma­kuu­huo­neek­si ja teem­me ala­ker­ran isom­mas­ta huo­nees­ta olo­huo­neen, to­te­aa Kris­ti­an.

Ka­ma­rin sei­niä peit­tää ny­kyi­sel­lään iloi­sen­kel­tai­nen klas­sik­ko, Pihlg­ren ja Ri­to­la Oy:n Luk­ko-ta­pet­ti. Pihlg­ren ja Ri­to­la on Suo­men ai­noa ta­pet­ti­teh­das. Vuon­na 1930 pe­rus­tet­tu yri­tys val­mis­taa pe­rin­tei­siä, eri ai­ka­kau­sien pa­pe­ri­ta­pet­te­ja osin kä­si­työ­nä ja al­ku­pe­räi­sin ro­taa­ti­o­pai­no­ko­nein.

Ka­ma­rin oven ta­kaa puut­tui ta­pet­ti, jo­ten Järnst­rö­mit ti­la­si­vat Luk­ko-ta­pet­tia teh­taal­ta li­sää. Jos­sain vä­lis­sä pig­ment­ti oli muut­tu­nut kui­ten­kin sel­lai­sek­si, et­tä uu­si rul­la oli kel­tai­sen si­jas­ta mel­kein rus­kea.

– Ha­lu­an sei­niin yh­te­ne­väi­set ta­pe­tit, jo­ten haus­sa on nyt ka­ma­rin kaik­kiin sei­niin uu­si ta­pet­ti.

Osin käsityönä valmistetut paperitapetit ovat hintavia. Esimerkiksi brittiläisen Morris & C.:n rulla saattaa maksaa yli 200 euroa.

Piia esit­te­lee isoa ka­saa mal­li­ta­pet­ti­pa­lo­ja. Ne kaik­ki hen­ki­vät van­haa ai­kaa.

– Täy­tyy myön­tää, et­tä olen hie­man pak­ko­miel­tei­nen ta­pet­tien suh­teen. Nii­den pi­tää so­pia ju­gend-ajan tyy­liin.

Pos­tis­sa on tu­los­sa mal­li­pa­la brit­ti­läi­ses­tä pa­pe­ri­ta­pe­tis­ta, joka kil­pai­lee suo­ma­lai­sen ruu­su­ta­pe­tin kans­sa Järnst­rö­mien ka­ma­rin ta­pet­ti­na.

– Eng­lan­ti­lai­set te­ke­vät pal­jon pa­pe­ri­ta­pet­te­ja. Nii­den hin­ta vain saat­taa ol­la hel­pos­ti yli 200 eu­roa rul­lal­ta, jo­ten yh­den huo­neen hin­nak­si tu­lee yh­täk­kiä yli 1 000 eu­roa. Pihlg­ren ja Ri­to­lan ta­pe­tit­kaan ei­vät ole hal­vim­mas­ta pääs­tä, kes­ki­mää­rin sa­ta­sen rul­la.

– Tä­män het­ken yk­kös­suo­sik­ki­ni on brit­ti­läi­sen Mor­ris & C.:n ta­pet­ti.

Kamarin nykyinen tapetti on suomalaisen Pihlgren ja Ritola Oy:n klassikko Lukko.

Pa­pe­ri­ta­pet­ti on pe­rin­ne­ra­ken­ta­jan va­lin­ta, sil­lä se hen­git­tää. Liis­te­rin on ol­ta­va pe­rin­teis­tä ta­pet­ti­liis­te­riä.

– Sii­nä koh­taa en ole ha­lun­nut oi­kais­ta. Liis­te­ris­sä ei saa ol­la muo­via, sil­lä se ei hen­gi­tä, to­te­aa Kris­ti­an.

Hir­si­sei­nän pääl­le ta­pe­toi­ta­es­sa Kris­ti­an käyt­tää en­sin kah­ta ker­ros­ta huo­ko­le­vyä, jon­ka pääl­le tu­lee ma­ku­la­tuu­ri­pa­pe­ri ja sii­hen ta­pet­ti.

Pa­pe­ri­ta­pe­tin asen­ta­mi­ses­sa on haas­teen­sa.

– Se on kui­tu­ta­pet­tiin ver­rat­tu­na han­ka­la ja työ­lääm­pi asen­taa. Pa­pe­ri­ta­pet­ti on herk­kä re­pe­ä­mään ja se ve­nyy kos­tu­es­saan ja ku­tis­tuu kui­vu­es­saan.

– Li­sä­haas­teen esi­mer­kik­si ku­vi­oi­den koh­dis­ta­mi­sel­le on täs­sä ta­los­sa tuo­nut se, et­tä talo on vä­hän joka suun­taan ke­nol­laan. Se las­kee kah­dek­san sent­tiä mat­kal­la hor­mis­ta van­haan ul­ko­sei­nään.

Kun Lukko-tapettia tilattiin lisää tehtaalta, tuli vastaan yllätys. Uusi rulla on enemmänkin ruskea kuin keltainen.

Ta­pe­toi­ta­va­na ole­vas­sa ka­ma­ris­sa on ai­ka­naan toi­mi­nut pit­kään Una­jan oma pu­he­lin­kes­kus eli sent­raa­li. Hir­sis­tä on löy­ty­nyt ylös kir­joi­tet­tu­ja kol­mi­nu­me­roi­sia pu­he­lin­nu­me­roi­ta.

– Kun pääs­tiin pin­ko­pah­viin, nu­me­rot muut­tui­vat ne­li­nu­me­roi­sik­si.

Piia kut­suu it­se­ään huu­mo­ril­la pääl­le­päs­mä­rik­si, kun Kris­ti­an on se, joka te­kee. Ka­ma­rin val­mis­tu­mi­ses­ta Pii­al­la on sel­keä nä­ke­mys.

– Tämä on en­nen jou­lua val­mis!