San­na Jääs­ke­läi­nen

"Jos kiin­nos­tuit, soi­ta." Näin yti­mek­kääs­ti luki tuol­loin Van­taal­la asu­neen Ai­mo Kos­ki­sen pro­fii­lis­sa 55+-ikäis­ten deit­ti­si­vul­la. Har­ja­val­ta­lai­nen, kou­lu­tu­sa­lan kans­lis­tin töis­tä eläk­keel­le jää­nyt Pir­jo Kiis­ki ei epä­röi­nyt, vaan soit­ti. Näin al­koi pit­kien pu­he­lui­den sar­ja. Kos­ki­nen ajoi ym­pä­ri maa­ta ja aja­es­sa oli hyvä ju­tel­la.

Nyt, noin vuot­ta myö­hem­min, asuu har­ja­val­ta­lai­ses­sa ri­vi­ta­los­sa on­nel­li­nen pa­ris­kun­ta. Mo­lem­pia kiin­nos­ta­vat muun mu­as­sa ra­vin­toon ja ter­vey­teen liit­ty­vät ai­heet, yh­teis­tä ko­tia ko­ris­ta­vat niin Pir­jon tai­de ja kä­si­työt kuin Ai­mon ra­vi­pal­kin­not. Kes­kus­te­lu jat­kuu eloi­sa­na ja toi­nen täy­den­tää tois­ta.

Mik­si mar­ras­kuun lo­pus­sa 80 vuot­ta täyt­tä­vä Ai­mo Kos­ki­nen vie­lä vuo­si sit­ten ajoi au­tol­laan ym­pä­ri Suo­mea? Hän kävi ta­paa­mas­sa asi­ak­kai­taan, sil­lä Kos­ki­nen on pit­kän lin­jan pa­ran­ta­ja. Re­per­tu­aa­rin­sa on laa­ja.

– Olen hoi­ta­nut muun mu­as­sa mig­ree­niä, is­ki­as­ta, tin­ni­tus­ta, kil­pi­rau­has­sai­rauk­sia, fib­ro­my­al­gi­aa ja kih­tiä. Ih­mis­ten li­säk­si hoi­dan koi­ria ja he­vo­sia aku­punk­ti­ol­la ja olen myös lu­en­noi­nut he­vos­ten hoi­dos­ta, Ai­mo sa­noo.

– Olen pi­tä­nyt mat­kois­ta­ni päi­vä­kir­jaa, kaik­ki on yl­hääl­lä, hän ker­too ja sa­mal­la Pir­jo esit­te­lee näyt­tä­vää päi­vä­kir­jo­jen pi­noa.

Har­ja­val­taan muut­ta­es­saan Ai­mo Kos­ki­nen päät­ti lo­pet­taa mat­ka­työt, osa hoi­det­ta­vis­ta to­sin saa­puu nyt Har­ja­val­taan hä­nen luok­seen. Kos­ki­nen ei kui­ten­kaan ha­lua lait­taa vie­lä kynt­ti­lää va­kan al­le. Hän ai­koo esit­täy­tyä uu­den ko­ti­kau­pun­kin­sa asuk­kail­le pi­tä­mäl­lä ylei­sö­lu­en­non Har­ja­val­ta-sa­lis­sa per­jan­tai­na 9. lo­ka­kuu­ta al­ka­en kel­lo 18. Lu­en­non ai­hee­na ovat her­mos­to- ja ai­vo­pe­räi­set sai­rau­det. Lu­en­nol­le on va­paa pää­sy ja sen lo­pus­sa on ai­kaa ylei­sö­ky­sy­myk­sil­le.

Ai­mo Kos­ki­nen syn­tyi Per­tun­maal­la kah­dek­san­lap­si­sen per­heen kes­ki­vai­heil­le. Maan­vil­je­li­jä-isä oli tai­teel­li­nen ja äly­käs – Ai­mol­le tär­keä esi­ku­va. Kun isä me­neh­tyi nuo­ren poi­kan­sa sy­liin, syt­tyi täl­lä halu tie­tää li­sää ih­mi­sen ter­vey­des­tä, eri­tyi­ses­ti ai­vois­ta ja her­mois­ta. Tuol­loin Ai­mo työs­ken­te­li La­pis­sa, hän ker­too ol­leen­sa tuo­hon ai­kaan mu­ka­na luo­mas­sa Suo­men La­dun Kii­lo­pään erä­kes­kus­ta. Tie­don­ha­lu vei kui­ten­kin mu­ka­naan ja hän päät­ti läh­teä opis­ke­le­maan Tam­pe­reel­le: en­sin lää­ke­tie­det­tä, mut­ta pää­tyi lo­pul­ta kir­jas­to­a­lal­le.

– Kir­jas­to­vir­ka syn­nyt­ti suu­ren ute­li­ai­suu­den, jo­hon oli help­po vas­ta­ta, kun kaik­ki kir­jat oli­vat kä­sil­lä, hän ker­too.

Al­koi elä­män­mit­tai­nen op­pi­mi­nen.

– Isä­ni slo­gan oli: Jos jo­tain teet, tee hy­vää. Sen mu­kaan olen ha­lun­nut toi­mia. Isä oli he­vos­mies ja myös se pe­riy­tyi. Olen val­men­ta­nut ja oh­jas­ta­nut ra­vi­he­vo­sia, Ai­mo ker­too.

Har­ja­val­ta on jo ly­hy­es­sä ajas­sa teh­nyt Kos­ki­seen vai­ku­tuk­sen.

– Tyk­kään täs­tä pai­kas­ta! Tääl­lä on kät­ket­ty­jä hel­miä, esi­mer­kik­si Emil Ce­derc­reut­zin mu­seo, ei mis­sään ole sen ver­tais­ta. Olen kiin­nos­tu­nut Har­ja­val­lan ke­hit­tä­mis­työs­tä.

Lu­en­nol­leen hän toi­vot­taa kaik­ki ter­vey­des­tä kiin­nos­tu­neet ter­ve­tul­leik­si.

– Pu­hun esi­mer­kik­si suo­lis­to­tu­leh­duk­sis­ta ja is­ki­ak­ses­ta, joi­den esiin­ty­mi­nen on li­sään­ty­nyt huo­mat­ta­vas­ti vä­es­tös­säm­me. Sa­moin esi­mer­kik­si kil­pi­rau­has­sai­rau­det ovat tu­le­va kan­san­sai­rau­tem­me, hän vink­kaa lu­en­nos­taan.

– Kan­nus­tan ih­mi­siä ot­ta­maan it­se sel­vää ter­vey­des­tä ja sai­rauk­sien lu­en­tees­ta. Lu­pa­sin jo lo­pet­taa työt, mut­ta ha­lu­an kui­ten­kin aut­taa ih­mi­siä.

Uu­te­na har­ras­tuk­se­na Kos­ki­sel­la on te­ko­ä­lyn kans­sa väit­te­ly.

– Käym­me de­bat­tia päi­vit­täin, lai­tan te­ko­ä­lyl­le hant­tiin ja lo­pe­tan vas­ta, kun se myön­tää mi­nun ole­van oi­ke­as­sa, hän nau­raa.

– Niin se on, et­tä tin­ki­mät­tö­myys pal­ki­taan. Mut­ta te­ko­ä­lyn kans­sa täy­tyy muis­taa, et­tä se on hyvä ren­ki, mut­ta huo­no isän­tä.