Tui­ja Saa­ri­nen

Jo ovel­la tu­lee vas­taan sien­ten tuok­su. Rau­man seu­dun Sie­ni­seu­ran kaup­pa­sie­ni­neu­vo­ja Pir­jo Salo puh­dis­taa keit­ti­ön pöy­dän ää­res­sä isoa ka­saa kan­ta­rel­le­ja, jot­ka ovat mat­kal­la myyn­tiin Rau­man Re­koon eli lä­hi­ruo­ka­rin­kiin. Pöy­däl­tä löy­tyy myös muh­kei­ta ukon­sie­niä, mus­ta­tor­vi­sie­niä ja kos­teik­ko­vah­ve­roi­ta.

– Kan­ta­rel­lin nyt tun­nis­taa jo­kai­nen, vas­taa Salo ky­sy­myk­seen sii­tä, mikä oli­si sie­nes­tyk­ses­sä help­po aloi­tus­la­ji.

Kan­ta­rel­lil­la on nä­köis­la­ji­kin, va­le­vah­ve­ro, mut­ta se ei ole myr­kyl­li­nen, ja it­se asi­as­sa jot­kut pi­tä­vät si­tä­kin ihan oi­val­li­se­na ruo­ka­sie­ne­nä.

Kantarellit pitävät kosteudesta, mutta tarvitsevat myös sateettomia välipäiviä.

Kuva: Tuija Saarinen

Myös ta­tit ovat help­po ryh­mä op­pia, ja Sa­lon mu­kaan ai­na­kaan Rau­man alu­eel­la ei myr­kyl­li­siä tat­te­ja ole. Ta­tit tun­nis­taa hy­vin nii­den pil­leis­tä, eli ta­tin la­kin ala­pin­nas­sa ole­vas­ta pil­lis­tös­tä.

Sa­lon oma lem­pi­sie­ni on eh­dot­to­mas­ti män­nyn­herk­ku­tat­ti.

– Se on hyvä ja mo­ni­puo­li­nen sie­ni, joka on help­po säi­löä. Jos mi­nul­ta ky­syt­täi­siin, en an­tai­si vie­dä yh­tään tat­tia ul­ko­mail­le!

Rauman seudun Sieniseuran kauppasienineuvoja Pirjo Salo on käynyt metsässä jo 60 vuotta. "Sieniharrastus on hyvä aloittaa kantarellista", opastaa Salo.

Tuija Saarinen

Kaup­pa­sie­ni­neu­vo­ja Sa­lol­le tuo­daan usein sie­niä tun­nis­tet­ta­vak­si.

– Usein se tyy­pil­li­sin on herk­ku­tat­ti, sitä ei­vät ih­mi­set tun­ne kau­he­an hy­vin.

Sa­lo­kaan ei kaik­kia sie­niä tun­ne, kas­vaa­han nii­tä yk­sis­tään Suo­mes­sa 5 000 eri la­jia.

Par­hail­laan on me­nos­sa muun mu­as­sa kan­ta­rel­lin, rous­ku­jen, mus­ta­tor­vi­sie­nen ja kos­teik­ko­vah­ve­ron sa­to­kau­si.

– Kan­ta­rel­le­ja on ol­lut jo pit­kään, ja nyt sa­to­kau­si al­kaa pik­ku hil­jaa lop­pua. Kan­ta­rel­leil­le il­mat ovat ol­leet eh­kä lii­an­kin mä­rät, sai­si ai­na ol­la muu­ta­ma kui­va päi­vä vä­lis­sä.

Kos­teik­ko­vah­ve­ro on kan­ta­rel­lia tun­te­mat­to­mam­pi, mut­ta erit­täin hyvä sie­ni se­kin.

– Kos­teik­ko­vah­ve­roa on nous­sut nyt pal­jon. Sen maku on mie­to ja peh­meä.

Seu­raa­vak­si on lu­vas­sa muun mu­as­sa sup­pi­lo­vah­ve­ron, lam­paan­kää­vän ja vaa­le­ao­rak­kaan sa­to­kau­si.

Nyt metsästä voi löytää mustatorvisieniä (vas.) ja kosteikkovahveroita.

Kuva: Tuija Saarinen

Vaik­ka omia sie­ni­a­pa­ji­aan Salo ei pal­jas­ta­kaan, niin sen ver­ran hän vink­kaa, et­tä pa­ras sie­ni­met­sä on hoi­det­tu ta­lous­met­sä.

– Ei siis ole pak­ko men­nä ry­teik­köön. Ta­lous­met­säs­sä on ai­na met­sä­pol­ku­ja ja ajou­ria, ja maan pin­ta on use­aan ker­taan rik­kou­tu­nut. Näin sien­ten iti­öe­mät pää­se­vät kas­va­maan.

Moni kau­his­te­lee, kun pui­ta kaa­de­taan, mut­ta har­ven­nus­hak­kuut te­ke­vät pi­tem­män pääl­le hy­vää sien­ten kas­vul­le.

– Muu­ta­man vuo­den pääs­tä saa­te­taan saa­da val­ta­vat sie­ni­sa­dot.

Salo on käy­nyt met­säs­sä 60 vuot­ta. Al­ku­pe­räi­sis­tä met­sis­tä ei ole yh­tään enää jäl­jel­lä.

– Kaik­ki met­sät ovat vaih­tu­neet use­aan ker­taan, kun joka paik­kaan on ra­ken­net­tu, esi­mer­kik­si tääl­lä Sor­kas­sa.

Sa­lon sie­ni­sil­mä on vuo­sien har­joit­te­lun ai­ka­na ke­hit­ty­nyt niin, et­tä hän pys­tyy suu­rin piir­tein yh­del­lä vil­kai­sul­la sa­no­maan, kan­nat­taa­ko met­säp­län­til­le men­nä.

Ukonsieni on hyvä ruokasieni. Se soveltuu esimerkiksi kokonaisena paistettavaksi pihviksi.

Kuva: Tuija Saarinen

Nyt jos kos­kaan kan­nat­taa men­nä met­sään, sil­lä il­mas­sa ovat Sa­lon mu­kaan edel­ly­tyk­set kaik­kien ai­ko­jen sie­ni­syk­syyn.

– Tie­tys­ti­kään sie­nes­tys ei ole kaik­kien jut­tu, ei­kä tar­vit­se­kaan ol­la. Mut­ta jos hiu­kan­kin kiin­nos­taa, niin tämä har­ras­tus vie hel­pos­ti mu­ka­naan.

Hir­vi­kär­pä­set ovat kar­kot­ta­neet mo­net met­säs­tä, ja nii­tä on nyt to­del­la pal­jon. Hir­vi­kär­pä­sil­tä voi te­hok­kaas­ti suo­jau­tua suk­ka­hou­su­jen avul­la.

– Suk­ka­hou­sut pää­hän ja sii­hen sil­mä- ja suu­au­kot. Tar­vit­ta­es­sa suk­ka­hou­sut voi ve­tää jopa vyö­tä­röl­le as­ti ja lei­ka­ta kä­sil­le au­kot.

Sa­lon koh­dal­la sie­ni­har­ras­tus ah­mai­see ison osan vuo­des­ta.

– Van­hem­pi ty­tär, joka asuu Tam­pe­reel­la, sa­noi mi­nul­le hei­nä­kuun lo­pul­la, et­tä näh­dään sit­ten jou­lu­kuun alus­sa. Ei­kä se sie­ni­kau­si sii­hen­kään vält­tä­mät­tä lopu, olen poi­mi­nut jou­lu­kuus­sa sup­pi­lo­vah­ve­roi­ta lu­men­kin al­ta.

Mikä on van­nou­tu­neen sie­ni­har­ras­ta­jan lem­pi­sie­ni­ruo­ka?

– Tat­ti­ri­sot­to! Ni­me­no­maan kui­va­tus­ta sie­nes­tä ja ni­me­no­maan män­nyn­herk­ku­ta­tis­ta. Sii­hen lo­raus val­ko­vii­niä ja hy­vää kas­vis­fon­dia.