Maa­rit Kaut­to

Sa­ta­kun­nan hy­vin­voin­ti­a­lu­een ikäih­mis­ten ko­ti­hoi­don tu­ki­pal­ve­lui­hin kuu­lu­va ate­ri­a­pal­ve­lu laa­je­nee hel­mi­kuun alus­ta al­ka­en koko Sa­ta­kun­taan. Hy­vin­voin­ti­a­lue on kil­pai­lut­ta­nut ko­tiin vie­tä­vät ate­ri­at ja ruo­an toi­mit­taa Ko­ti­pal­ve­lu Me­hi­läi­nen. Ruo­ka kul­je­te­taan ikäih­mi­sil­le Tu­rus­ta jääh­dy­tet­ty­nä pää­sään­töi­ses­ti ker­ran vii­kos­sa.

Po­rin alu­eel­la Me­hi­läi­sen jääh­dy­tet­tyä ruo­kaa on toi­mi­tet­tu ti­laa­jil­le jo jon­kin ai­kaa. Eri­tyi­ses­ti pie­nem­mis­sä kun­nis­sa ikäih­mis­ten ate­ri­at on ai­kai­sem­min val­mis­tet­tu kun­nan omas­sa keit­ti­ös­sä ja kul­je­tet­tu päi­vit­täin läm­pi­mi­nä asi­ak­kail­le. Ruo­an kul­jet­ta­jas­ta on tul­lut tut­tu ja tur­val­li­nen ih­mi­nen, joka poik­ke­aa joka päi­vä ja eh­tii hiu­kan ju­tel­la­kin.

Hel­mi­kuun alus­sa ta­pah­tu­va muu­tos on he­rät­tä­nyt huol­ta ikäih­mi­sis­sä ja hei­dän omai­sis­saan. Kun ruo­ka tuo­daan vain ker­ran vii­kos­sa, kuka huo­leh­tii sii­tä, et­tä mah­dol­li­ses­ti muis­ti­sai­ras ikäih­mi­nen to­del­la­kin syö joka päi­vä? Kuka läm­mit­tää ruo­an, sil­lä kaik­ki ikäih­mi­set ei­vät sii­hen enää it­se ky­ke­ne?

Hy­vin­voin­ti­a­lu­een ikään­ty­nei­den ko­tiin an­net­ta­vien pal­ve­lui­den vas­tuu­yk­si­kön pääl­lik­kö Kat­rii­na Vir­ta­nen to­te­aa, et­tä ruo­an jääh­dy­tet­ty­nä kul­jet­ta­mi­nen on tur­val­li­sem­paa, kos­ka ruo­an laa­tu ja ra­vin­to­ar­vot säi­ly­vät pa­rem­pi­na kuin kuu­ma­na kul­je­te­tus­sa ate­ri­as­sa. Kun ruo­at kul­ke­vat pit­ki­ä­kin mat­ko­ja, läm­pi­män ruo­an läm­pö­ti­lan säi­ly­mi­nen elin­tar­vi­ke­lain­sää­dän­nön mu­kai­se­na on haas­teel­lis­ta.

– Yleen­sä ate­ri­a­pal­ve­lua käyt­tä­vät ikäih­mi­set ovat myös ko­ti­hoi­don asi­ak­kai­ta tai ai­na­kin joku omai­nen huo­leh­tii heis­tä päi­vit­täin. Mi­kä­li asi­a­kas tar­vit­see apua, niin täl­löin ko­ti­hoi­to tai omai­nen läm­mit­tää ruo­an ja seu­raa, et­tä ikäih­mi­nen muis­taa syö­dä. Jääh­dy­te­tyn ruo­an etu­na on, et­tä sen syö­mi­nen ei ole si­dot­tu tiet­tyyn ajan­koh­taan, vaan ruo­kai­lu voi ta­pah­tua kaik­kien kan­nal­ta so­pi­va­na ajan­koh­ta­na.

– Hel­mi­kuun alus­ta al­ka­en ruo­ka on myös ta­sa­laa­tuis­ta koko maa­kun­nas­sa. Li­säk­si tar­jol­la on vaih­to­eh­toi­sia ruo­ka­lis­to­ja, jois­ta asi­a­kas voi va­li­ta mie­lei­si­ään ate­ri­oi­ta. Ate­ri­ois­sa huo­mi­oi­daan myös juh­la­py­hät ja muut eri­kois­ti­lan­teet. Ruo­ka­kul­je­tuk­set ajoi­te­taan niin, et­tä ate­ri­oi­ta on ai­na var­mas­ti val­mii­na asi­ak­kaan jää­kaa­pis­sa, Kat­rii­na Vir­ta­nen sel­vit­tää.

Moni haluaisi päivän ateriansa valmiiksi lämpimänä.

Moni haluaisi päivän ateriansa valmiiksi lämpimänä.

Ate­ri­at ovat osa hy­vin­voin­ti­a­lu­een ikäih­mis­ten tu­ki­pal­ve­lu­ja, joi­ta asi­a­kas voi ti­la­ta. Asi­ak­kaal­la on toki va­paus va­li­ta ate­ri­a­pal­ve­lu myös yk­si­tyi­sel­tä toi­mi­jal­ta. Po­ri­lai­nen Ai­lav toi­mit­taa ate­ri­oi­ta noin 300 asi­ak­kaal­le Po­rin seu­dul­la. Asi­ak­kaat saa­vat ate­ri­an­sa läm­pi­mi­nä.

– Kul­je­tam­me ruo­kaa Po­rin kes­kus­ta-alu­een li­säk­si Noor­mark­kuun, Har­jun­pää­hän, Ul­vi­laan ja Meri-Po­riin, mut­ta ei Re­po­saa­reen saak­ka. Use­am­pi au­to läh­tee liik­keel­le päi­vit­täin. Ar­ki­päi­vien ate­ri­at kul­je­te­taan läm­pi­mi­nä ja vii­kon­lo­pun ruo­at jääh­dy­tet­tyi­nä, yrit­tä­jä Ai­la Kor­ke­ao­ja ker­too.

Kor­ke­ao­jan mu­kaan moni asi­a­kas ha­lu­aa edel­leen ruo­kan­sa läm­pi­mä­nä ja odot­taa tu­tun ruo­ka­kus­kin käyn­tiä, joka on yk­si päi­vän ko­ho­koh­dis­ta. Ruo­ka­kus­kin käyn­ti tuo omal­ta osal­taan myös tur­vaa, sil­lä hän voi sa­mal­la seu­ra­ta, et­tä kaik­ki on ikäih­mi­sel­lä kun­nos­sa.

– Pal­jon on tul­lut ky­se­lyi­tä, et­tä em­me­kö voi­si toi­mit­taa ruo­kaa myös Po­rin ul­ko­puo­lel­le, jopa Me­ri­kar­vi­al­le saak­ka. Se ei kui­ten­kaan re­surs­si- ja kus­tan­nus­syis­tä ole mah­dol­lis­ta, el­lei ate­ri­a­ti­lauk­sia tule sa­mal­le suun­nal­le riit­tä­vän pal­jon, Ai­la Kor­ke­ao­ja to­te­aa ja jat­kaa:

– Olem­me saa­neet ate­ri­a­pal­ve­lus­tam­me pal­jon kii­tos­ta. Vaik­ka työ­tä on pal­jon, ajat­te­lem­me asi­a­kas­läh­töi­syyt­tä ja in­hi­mil­li­syyt­tä. Olem­me myös val­mii­ta re­a­goi­maan no­pe­as­ti muut­tu­viin ti­lan­tei­siin, eli ruo­ka­ti­lauk­sen voi teh­dä tai pe­ruut­taa hy­vin pienl­lä­kin va­roi­tu­sa­jal­la.