Sydänoperaatiosta toipuva Risto Kupari kirjoittaa jo kirjoja ja tekee musiikkia
Läppäleikkaus vei Risto Kuparin pitkäksi aikaa sairaalahoitoon. Toivuttuaan parempaan kuntoon hän häärii kirjaprojektien parissa ja tekee uutta rautalankamusiikkia.
Pauli Uusi-Kilponen
Rauman museo- ja kulttuurijohtaja Risto Kupari joutui 19. päivä elokuuta sydämen läppäleikkaukseen. Hän oli jostain tuntemattomasta syystä saanut bakteerin vereen.
– Mistä bakteeri oli vereeni tullut, ei selvinnyt koskaan, hän hämmästelee.
Peräti neljä viikkoa vierähti sairaalassa, josta kaksi viikkoa teholla.
– Onneksi selvisin elävien kirjoihin, nyt jo hyvin toipunut Kupari kiittelee.
Sairauslomalla hän on yhä toipumassa.
Risto Kupari on ollut vastaavana joulurauhan julistuksessa jo 16 vuoden ajan. Sairausloma päättyy sitä ennen, joten hän pääsee siihen nytkin osallistumaan. Risto kiittelee Soile Stranderia siitä, että hän vetää yhdessä vastaavan kulttuurituottajan Outi Lehtorinteen kanssa Joulevangeeljum-musiikkinäytelmän harjoituksia ja kantaa vastuun projektista.
Raatihuoneen avauksessakin viime viikolla Kupari oli paikalla, joskaan ei virkaa tekevänä.
– Kun on ikänsä tottunut tekemään jotain, on vaikea vain olla.
Risto Kuparilla on ikää 57 vuotta. Sen hän on huomannut ikääntymisessä, että fyysinen kunto rapistuu nopeasti sairastelun aikana.
– Nytkin selkä tahtoo väsyä nopeasti, hän harmittelee.
Se ei kuitenkaan ole estänyt toteuttamasta Kuparille rakkaita asioita, kuten kirjoittamista. Työn alla on lastenkirjoja.
– Pohdin pitkään, miten toteutan tarinaksi idean lauta ja naula. Tutkin merimuseon lokikirjoja ja löysin sieltä idean purjelaivasta.
Kupari tekee kirjassa tutuksi purjelaivakautta. Millaisia purjelaivat olivat, miten ne toimivat ja mitä purjehtiminen miehistöltä vaatii. Kirjan sivuilla seikkaillaan myös Vanhassa Raumassa ja tuolloin toimineessa Kuivalahden satamassa.
– Eli mukana on ihan historiallista faktaa, Kupari muistuttaa.
Risto Kuparin pitkäaikainen toive torin kiinteästä esiintymislavasta on toteutumassa. Kuva: Pauli Uusi-Kilponen
Kiinnostava projekti on myös hänen isovanhempiensa tarina. Idea lähti muhimaan Kuparin aivoissa, kun hän löysi satakunta kirjettä, joita isoisä Eino ja puoliso Eeva olivat kirjoittaneet toisilleen.
– Isoisän kirjeet on kirjoitettu kannonnokassa istuen lyijykynällä, joten kirjeet pitää kirjoittaa uudelleen puhtaaksi ja selventää sanomiset, Risto muistuttaa.
Osa kirjeiden sisällöstä on hyvin henkilökohtaista. Pariskunta kertoo tunteistaan toisiaan kohtaan; rakkaudesta ja kaipuusta.
Kirjeet käsittelevät muun muassa Lapin sotaa. Kirjeissä tulee hyvin esiin se, miten harmistuneita miehet olivat, kun he joutuivat itärintaman tauottua lähtemään Lappiin ajamaan saksalaiset sotilaat maasta.
– Kirjeissä tulee hyvin esiin sekin, miten katkeria paikalliset ihmiset olivat, kun saksalaiset räjäyttivät sillat ja polttivat talot, kertoo Kupari.
Tuo osa kirjeistä ajoittuu vuoteen 1944.
– Isoäiti puolestaan kirjoitti, miten Porin lentoasemaa pommitettiin elokuun 10. ja 17. päivän välisenä aikana.
– Isoäiti asui tuolloin Kullaalla. Hän kertoo kirjeessään, miten Kullaalle asti näkyi, kun Porin taivas helotti palosta punaisena, kertoo Kupari.
Toki kirjeissä käydään läpi myös kotirintaman tilannetta eli peloista ruuan hankkimiseen.
Risto Kupari sanoo viehtyneensä edellä mainittuihin projekteihin niin, että ne ovat vieneet mukanaan. Samalla on syntynyt ajatus siitä, että mitä, jos pystyisi tekemään pelkästään näitä.
Toki ajatus on sinänsä viehättävä, mutta ei toteuttamiskelpoinen. Virka tuo leivän, eivätkä sinänsä kiinnostavat projektit välttämättä sitä tee.
Yksi kiinnostava työ on uusien musiikkikappaleiden teko. Riston mukaan kappaleet ovat bändille tarkoitettua rautalankaa.
Risto Kuparin pitkäaikaisena toiveena on ollut torin kiinteä esiintymislava. Ensimmäisen kerran hän puhui asiasta muistikuvansa mukaan 16 vuotta sitten.
– Nyt se sitten toteutuu torin itäiseen reunaan, kiittelee Kupari tyytyväisen oloisena ja istuu tukevista lankuista rakennetulla lavalla, joka on vielä virallisesti avaamatta.

